Hummelvikin satamasta lähtiessämme, jättäessämme samalla Ahvenanmaan pääsaaren taaksemme ja aloittaessamme lossilla matkan kohti mannerta, en ollut ollenkaan vakuuttunut koko Ahvenanmaasta. En pitänyt Maarianhaminasta ollenkaan, eikä Ahvenanmaan pääsaari voittanut minua puolelleen laisinkaan. Olin itseasiassa melko vakuuttunut siitä, että Ahvenanmaa kokonaisuudessaan olisi paikka, jonne tuskin kovin nopeasti haluaisin uudestaan. Lossin liikahtaessa satamasta ajattelin jopa hieman tuskastuneena tulevaa vuorokautta, joka meidän oli määrä viettää vielä Ahvenanmaalla. Olimme viettämässä vielä yhden yön Ahvenanmaalla, tällä kertaa vain hieman pienemmällä saarella Brändössä. Voi miksi emme voineet vain jatkaa matkaa suoraan mantereelle… (syihin palaan seuraavassa postauksessa).
Brändössä ei liikaa majoitusvaihtoehtoja ole tarjolla. Tunnetuin ja suosituin paikka lienee Gullvivan Brändön pääsaarella, mutta se oli meidän vierailun aikana täynnä ja jouduimme etsimään muita vaihtoehtoja. Onneksi niin. Päädyimmekin varaamaan majoituksen Lappon saarelta, joka on siis yhden lossivälin ennen Brändön pääsaarta Maarianhaminasta tullessa. Lappon saarelta löytyy matkailijalle yksi majoitusvaihtoehto – Pellas Gästhem, vanhan kyläkoulun tiloihin perustettu majatalo vain noin puolen kilometrin päässä lossisatamasta. Punainen puinen päärakennus, yhdessä pihapiiriin levittyvien pienempien mökkien kanssa muodostavat melko idyllisen majoituspaikan. Huoneet ovat siistejä ja vaikkakin paikka huokuu sisustuksiltaan hieman 80-lukua, on se tässä tapauksessa vain positiivinen asia. Pellasissa on yhteensä hieman toistakymmentä huonetta,huoneistoa tai mökkiä tarjolla, mutta meidän vierailun aikana näimme vain yhden toisen pariskunnan majoittuvan Pellasissa, joten rauha oli taattu. Pihapiiri on kovin rauhallinen ja oleskelualueella istuu mielellään iltaa, jos vain sää sen sallii. Jotenkin täällä aika tuntuu pysähtyneen – minnekään ei ole kiire. Jos haluat pakoon hektistä arkea, saada pienen hengähdyshetken kiireen keskellä, on Pellas juuri sopiva kohde. Huoneissa ei ole TV:tä, mutta langaton netti toimii kiitettävän hyvin. Pihasta löytyy myös kourallinen polkupyöriä joita saa vapaasti käyttää.
Pieni pyöräilyreti saaren päästä päähän saa varmasti huolet unohtumaan. Ympärillä levittyvät maisemat ovat suomalaista saaristolaismaisemaa parhaimmillaan. Joka notkelmassa tekee mieli pysähtyä ja napata kuva. Harmi vain, että tunnelmaa ja maisemaa on lähes mahdoton saada ikuistettua kuvaan, se on koettava paikanpäällä omin silmin. Auringon paistaessa peltojen yli, sudenkorentojen lennellessä ympärillä, meren kimaltaessa auringon säteistä ja tuulen heiluttaessa heinikkoa, on helppo unohtaa arjen murheet ja vain nauttia kiireettömästä pyöräilyretkestä. Lappo ei kuitenkaan varsinaisesti ole mikään suuri saari. Satamasta lähtiessä mihin suuntaan tahansa, on jo alle kolmen kilometrin pyöräilyn jälkeen saaren toisella laidalla. Rauhallisesti polkemallakin saarin on koluttu läpi tunnissa.
Lapposta löytytyy myös vierasvenesatama aivan lossisataman vierestä. Samassa yhteydessä on ravintola ja kyläkauppa. Pyöräilyn jälkeen on mukava pysähtyä satamaan, hakea kaupasta juotavaa ja istua laiturilla meren äärellä, kuunnella laineiden liplatusta ja katsella lintujen lentoa. On tavallaan mukava että täällä ei voi tehdä mitään, voi vain olla ja nauttia kesästä. Mihinkään ei ole kiire ja olo tuntuu kummallisen rauhalliselta.
Koko Lappon saari on siis varsin hiljainen ja rauhallinen. Koko vuorokauden vierailun aikana näimme korkeintaan 20 ihmistä. Palvelut sulkeutuvat melko aikaisin, ravintolakin oli auki vain 18-20 välisen ajan. Palvelu on ystävällistä, hinnat kohtuulliset ja ruoka on juuri sitä mitä vierasvenesatamasta voi odottaa saavansa, pelkistettyä, mutta melko maukasta. Illalla sää on jo muuttunut melko synkäksi. Salin perällä televisiosta tulee urheilua ja baaritiskillä keskustellaan talven suunnitelmista – minne sitä tänä vuonna karkaisi saarelta talvea karkuun. Hieman Kaurismäkimäisyyttä on havaittavissa koko asetelmassa ja se saa vain hymyilyttämään. Kahdeksan aikaan ravintola sulkeutuu, eikä ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin suunnata kohti majapaikkaa, tai lähteä iltakävelylle saarta ympäri. Tuulen puhaltaessa kylmästi ja pilvien kovasti uhkaillessa sateella, on valinta helppo – majatalo kutsuu. Aamulla on aika jatkaa matkaa.
Kun seuraavana aamuna lähdemme jatkamaan matkaa kohti mannerta, olo on kovin rauhallinen ja tyytyväinen. Lappo oli iloinen yllätys. Idyllinen pieni saari tarjosi juuri sitä, mitä Ahvenanmaan vierailulta toivoinkin – rauhaa, luontoa ja kauniita saaristolaismaisemia pienessä tiiviissä paketissa, epäilen vahvasti että emme olisi voineet päätyä parempaan paikkaan Ahvenanmaalla. Eniten näistä Ahvenanmaalla vietetyistä päivistä jäin miettimään, miten voi olla, että toinen paikka jossa ei ole mitään nähtävää tai tehtävää, voi tuntua todella ankealta, kun taas toinen aivan täydelliseltä?
You might also like
44 Comments
Nämä saaristolaiskylät ovat niin ihanan tunnelmallisia! Kesäinen fiilis näyttää olleen vaikka Suomen kesä kuulemma ennätyskylmä ja -sateinen olikin!
Tunelmallisia hyvinkin! Se on itseasiassa jotenkin käsittämätöntä miten sitä tunnelmaa voi olla niin paljon, vaikka paikassa ei sinäänsä mitään erikoista olekaan muuten. Meillä kävi hyvä tuuri lomaviikon valinnassa, taisi olla kesän paras viikko säiden puolesta kun oltiin lomalla elokuun lopulla 🙂
Kaunista! Omasta Ahvenanmaanreissusta on jo suurin piirtein 23 vuotta, jolloin teimme 6.luokan luokkaretken sinne. Eipä tuolta ole juuri muistikuvia jäänyt 🙂 Toi että kuviin ei saa tallennettua todellista tunnelmaa on kyllä niin totta ja saman asian kanssa aina tuskailen..
Kiitos! Siitä onkin sitten aikaa. Toki tuossa ajassa paljon ehtisi myös muuttumaan jos jotain vielä muistaisi ja lisäksi varmaan ala-asteelaisena sitä kiinnittää kovin erilaisiin asioihin huomiota kun näin aikuisena.. 😉
Ahvenanmaa on meidän reissulistamme kärjessä! Turun saaristo oli tänä kesänä ihana uusi tuttavuus ja ensi kerralla haluan Ahvenanmaalle pyöräilemään 🙂
Saaristo on kyllä kivaa aluetta! Pyöräillen tuo Ahvenanmaa näyttää vielä varmasti täysin erilaisen puolen. Itselläkin se pyöräilyreissu on ollut monesti mielessä, mutta jotenkin aina muut vaihtoehdot on tuntuneet menevän edelle tähän asti..
Ahvenanmaa ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini. Siis onhan se ihan kaunis, ja rauhallinenkin osittain, mutta jotenkin en vaan lämpene. Jännää sinällään, koska saaristot ja saaret yleensä kuuluvat suosikkeihini. Esim Oulun edustalla oleva Hailuoto, on täydellinen helmi!
Ihan sama tunne! Tämä saari olikin selkeä poikkeus muutoin melko mitäänsanomattomien kokemuksien joukossa Ahvenanmaan kierroksella.
Mun todella hyvä ystävä asuu Ahvenanmaalla ja siellä olis pakko päästä käymään.. Mutta kun muutenkin tulee Suomessa käytyä niin harvoin, ja Ahvenanmaa on niin kauhean syrjässä. Tämä Lappo ainakin näyttää todella idylliseltä!
Sehän se ongelma onkin, niin paljon olisi paikkoja missä olisi pakko päästä käymään, mutta kun se aika ei vaan ihan kaikkeen riitä – ainakaan heti. Mutta olisihan se tylsää jos kaikkialle pääsisi heti, eikä enää olisikaan listaa paikoista jonne pitäisi päästä 🙂
Mä en ole vielä päässyt käymään Ahvenanmaalla, mutta nämä kuvat ovat juuri sellaisia joita haluaisin nähdä. Pitääkin muistaa tämä saari, kun joskus menen. 🙂
Itsellänikin tuo Ahvenanmaan reissu sai odottaa monta vuotta ennen kuin sen sai lopulta tehtyä. Mutta siis Lappo oli kyllä ihan käymisen arvoinen, ainakin kesällä. 🙂
Onpa söpö paikka! Taidan tehdä poikkeuksen sanoessani, että minusta Ahvenanmaa on ihan kiva. Toisaalta en ole siellä pitkiä aikoja viettänyt, mutta hengannut Maarianhaminassa ja ajellut sen verran, mitä matka Märketille vaati. Olisin voinut viipyä pidempäänkin.
Monihan Ahvenanmaata kehuu kovastikin, enemmän ajattelin että olen itse se poikkeus kun ei liiemmin sytyttänyt, mietin monesti että mitä en nyt huomaa… Mutta onneksi tosiaan Lappo edes oli minustakin ihana paikkana.
Onpa ihanan kesäisiä ja tunnelmallisia kuvia! Kivan oloinen paikka 🙂 Piti ihan käydä kurkkimassa tuolta toisesta postauksesta, mikä siinä Ahvenanmaassa mätti. Itse tykkäsin Ahvenanmaasta kovasti, mutta emmepä juurikaan viettäneet aikaa Maarianhaminassa, olisikohan siinä syy…
Kiitos! Todennäköisesti Ahvenanmaalla on useampiakin vastaavia paikkoja joista itsekin sanoisin että pidän kovasti, vaikka niitä ei tällä reissulla tullutkaan nähtyä. Ehkä tosiaan syy, miksi en tuosta pääsaaresta niin pitänyt, on tosiaan juuri siinä, että Maarianhaminassa vietettiin suhteessa liian paljon aikaa verrattuna muihin paikkoihin.
Ihanan kesäistä ja söpönnäköistä! Ahvenanmaalla en ole koskaan käynyt, mutta pitkään on jo kiinnostanut. Hyvin vähän muutenkin tullut Suomen saaristoissa pyörittyä. Ehkä ensi kesänä pyörä mukaan ja saarihyppelemään!
Kiitos! Pyöräilyhän tuolla on kovasti suosiossaan ja mikäs siinä olisi tehdä pidempikin reissu kohtuullisen tasaisessa maastossa. Monesti on tuota pyöräreissua suunniteltu, harmi vain että tähän mennessä ei sitä vielä ole saanut aikaiseksi toteuttaa.
Aivan ihana kesäfiilis huokuu kuvistasi! Minä olen käynyt Ahvenanmaalla viimeksi — öööö, ehkä 30 vuotta sitten. Muistan sieltä vain tuulimyllyt ja juhannussalot. 🙂 Pyöräilyreissu Ahvenanmaalle kyllä houkuttelisi.
Kiitos! Todennäköisesti itsekin kyllä lähtisin pyörällä matkaan jos toiseen kertaan pitäisi Ahvenanmaan matkaa suunnitella, saisi vähän erilaisen kokemuksen sitten sitä kautta. 🙂
Tulipas näistä kuvista kaipuu kesään, voiko kesäsempiä Suomi-kuvia ollakaan? Ahvenanmaalle pitäis kyllä reissata, sillä siellä oon käyny vain kerran ja sekin oli ala-asteikäisenä. Kiva siis kuulla kokemuksia Ahvenanmaalta, jospa ensi kesänä saisi aikaseksi.. 😀 Itse voisin mennä vaikka leirintäalueelle telttailemaan, eli tehdä pienelle budjetille sopivan reissun.
No kieltämättä aika otollinen paikka tuo Lappo on kesäisten kuvien napsimiselle! Kaipuu kesään tulee kyllä helposti näin syksyllä, siksi noita kesän kuvia onkin käydä läpi aina myöhemmin.
Kuvat taas osoittivat ja muistutti siitä kuinka kaunis paikka koko Ahvenanmaa on. Nyt vähän myös harmittaa ettei kesän aikana sinne sitten kuitenkaan ehtinyt, vaikka matka sinne olikin suunnitelmissa. Noin 15vuotta sitten olen viimeeksi Ahvenanmaalla käynyt, kun oltiin siellä leirikoulussa. Muistot on jo aika huonoja tolta reissulta, joten pitää varmaan kaivaa kellarista esille vanhat valokuva-albumit ja matkapäiväkirjat. 😀
Kyllähän tuoltakin seudulta varmasti löytyy paljonkin kauniita paikkoja. Vaikka reissu jäikin tänä kesänä toteuttamatta niin onneksi Ahvenanmaa on sen verran lähellä että sinne pääsee helposti myös tulevina kesinä 😉 Varmasti hyvä idea myöskin kaivella vanhoja kuvia ennen kuin sinne menee, monesti on hauska katsella paikkoja myös sillä silmällä kuinka paljon ne on vuosien varrella muuttuneet.
Olemme pariin otteeseen kierrelleet Ahvenanmaata ristiin rastiin ja viihtyneet siellä todella hyvin.
Maarianhamina on kesällä mukavan eloisa kaupunki, näin syksyllä siellä oli varmastikin paljon hiljaisempaa? Maisemiltaan olemme tykänneet eniten pohjoisen Getasta kallioineen.
Olimme tuolla elokuussa ja aika hiljaista oli. Toki se vilkkain sesonkiaika on varmasti heinäkuu, mutta voisi olettaa että elokuussakin vielä elämää olisi, Maarianhaminaa ei voinut kyllä edes värittyneiden lasien läpi katsottunakaan sano eloisaksi enää tuolloin. Geta oli maisemaltaan kyllä ihan hienoa, mutta en itse taas kokenut sen hirveästi poikkeavan saariston maisemista yleisesti.
Huh, tuolla saattaa nopeammasta temmosta tykkäävä ihminen kyllästyä!
Taitaa olla ihan sama minnepäin maailmaa menee, niin aina joku voi siellä kyllästyä. Eihän tuo mikään cityihmisen paikka lähtökohtaisesti ole ja jos ei ajatusta yhden yön rauhoittumisesta kestä, niin ei missään nimessä tuonne kannata sitten kyllä lähteäkään, vauhdikkaampiakin paikkoja kun on tarjolla vaikka millä mitalla!
No on söpöä! Muutaman kerran olen Ahvenanmaalla pyöräillyt, mutta tuo olikin ihan vieras saari. Ilmeisesti oikein käymisen arvoinen 🙂
No on kyllä ehdottomasti käymisen arvioinen, etenkin jos Ahvenanmaalla on tullut pyörittyä aiemmin ja kaipaa uusia maisemia!
Tosi idyllisen oloinen paikka! En ole ikinä Ahvenanmaalla käynyt, mutta kyllä tuolla voisi piipahtaa rauhoittumassa!
Sitä se todellakin oli. Rauhoittumiseen mitä parhain paikka – jos ei tuolla rauhoitu niin ei sitten missään! 🙂
Saaristoidylliä tosiaan! 🙂 Tulee mieleen kesän reissu Turun saaristoon.
Jep, hyvin samanlaistahan tuo maisema ja tunnelma on monessa paikassa saaristossa! 🙂
Kovin vähän ihmiset tuntuvat pitävän Ahvenanmaasta – tai ehkä kovin harva on siihen vaan paneutunut.
Kannattaisi! Ehkä, jos muut aiheet loppuvat joskus, niin kirjoitan blogijutun Ahvenanmaa, rakkaani tms. sillä minusta se on aivan ihanaa seutua. Lapsuudenkesiä vietin Eckerössä äidin ja sisarusten kanssa täysihoitolassa, nuorena parina telttailimme Ahvenanmaan mitä parhaassa kesässä ja sitten monta vuotta kolusimme kaikkia saaria purjeveneellä, yhtenä kesänä purjehdimme Ahvenanmaan ympärikin. Ja vielä sen jälkeenkin olemme autoilleet saarilla ja milloin vain voisin mennä taas!
Lapposta parhaiten on jäänyt mieleen myrskypäivä, jonka siellä vietimme, kun ei oikein voinut niissä tuulissa lähteäkään, mutta mitäs sitä oli viettää, kivalla saarella!
Totta, voihan se olla että osalla on vain liian “pinnallinen” kokemus alueesta. Toisaalta, jokaisella meistä on aina hieman erilaiset asiat mitä arvostavat eri paikoissa, eivätkä kaikki voi pitää kaikista paikoista, joten aina se syvällisempikään paenutuminen ei mielipiteitä muuta. Tällä kertaa nyt jäi tällainen fiilis, mutta tiedän että ensivaikutelma ei aina kerro kaikkea ja omakin mielipiteeni voi hyvinkin muuttua vielä mahdollisten uusien vierailuiden jälkeen, eli olen kyllä ihan valmis syömään sanani vielä tarpeen tullen. 🙂
Kiitos tästä kirjoituksesta! Lisäsin tämän mielessäni listalle paikkoja, jossa pitää pysähtyä, kun “sitten joskus” purjehditaan Ahvenanmaan ympäri. Hyvä, että vierasvenesatama löytyy. 🙂
Jes, hyvä jos tästä oli apua tulevaisuuden reissuja ajatellen! Purjehtiminen Ahvenanmaan ympäri kuulostaa kyllä kieltämättä aika hyvältä 🙂
Kesäiset saaristopaikat! En ole Ahvenanmaalla koskaan käynyt, mutta nyt viimeaikoina on alkanut kiinnostaa ensimmäistä kertaa. Ehkä ensi kesänä voisi käydä pienen road tripin heittämässä tuolla… <3
Jotenkin tuntuu että Ahvenanmaalla käynti on monen suomalaisen mielestä “pakollinen” kokemus yleissivistyksen kannalta, ainakin itse sain todella paljon kummaksuvia katseita ympäriltä aina kun sanoin etten koskaan ole sielä käynyt. Eli kai se on tosiaan hyvä edes kerran elämässä kiertää – toiset ihastuvat paikkaan täysin, toiset ei, mutta sitähän ei voi tietää kuinka käy ennen kuin siellä vierailee 🙂
Nuo Ahvenanmaan puna-asfaltiset tiet ja punaiset talot on kyllä kaunista katseltavaa. Lappon saarella en ole käynyt, Ahvenanmaalla sentään muutaman kerran. Tekisi mieli mennä sinne taas mahdollisimman pian – vähän kuin ulkomailla olisi.
Itse tulen sisämaasta ja vielä Lapista, joten tälle ei löydy mitään loogista selitystä: minä vain niin kaipaan saaristoon ja rakastan sitä! Siellä on niin omanlaisensa tunnelma!
Ihanan kseäisiä ja auirnkoisia kuvia <<3
Mukava juttu Lappon saaresta, hienoa että nautit saareen leppoisasta ja kiirettömästä tunnelmasta itsekin pidän saaresta niin paljon että asun siellä ja pidän tuota jutussa mainittua ravintolaa.
Tuolloin elokuun lopulla on jo hyvin hiljaista koska koulujen alkaminen elokuun 10 päivän tienoilla lopettaa sesongin aikalailla ja monet ravintolat sulkevat ovensa jo elokuun puolessa välissä niin että ovat vain viikonloppuisin auki.
Tuo elokuun viimeinen viikko on itsellänikin ravintolassa se viimeinen kokonainen aukiolo viikko ja tuolloinkin asiakkaiden hyvin pienestä määrästä johtuen aukioloaika on jo hyvin lyhyt ja ruokalista reilusti lyhennettyä ja simppeliä mallia, elokuun jälkeen Lappossa olimme avoinna vielä muutaman viikonlopun jonka jälkeen laitetettiin ravintola talviteloille.
Sesonkina sitten aukioloajat ovat juhannuksesta koulujen alkuun kello 12.30-22.30 ja viikonloppuisin tarvittaessa pidempäänkin ja näitä ajankohtia ennen ja jälkeen 2 viikkoa noin 17.30-21.30.
Jep, sesonki onkin yllättävän lyhyt saaristossa joten ei ihme että aukioloajat ovat sen ulkopuolella lyhyemmät. Pidin kyllä Lapposta niin paljon että saatan päätyä sinne uudestaankin!