Tuulessa kevyesti huojuvat palmut, sininen taivas ja kirkasvetinen rantaviiva. Rauhallinen alue, joka pitää sisällään kourallisen luksushotelleja, ja vain vähän asutusta. Rantaviiva, joka tuntuu jatkuvan loputtomiin, sekä hiljaiset kadut. Tyhjien rantakaistaleiden keskellä kuulet vain kevyesti liplattavat aallot, jotka luovat seesteisen tunnelman. On melkein kuin aika olisi pysähtynyt, minnekään ei täällä ole kiire. Sellainen on Mauritiuksen lounaiskulmassa sijaitseva Le Morne, paikka jossa vietimme viimeiset Mauritiuksen lomapäivämme keskittyen lähinnä siihen, mihin alue parhaiten sopii – rantaelämään ja rentoutumiseen.
Vaikka Mauritiuksella ollessani opin, että koko saari ei suinkaan olekaan pelkkää paratiisirantojen reunustamaa rantaviivaa, ja että pääsääntöisesti näkemäni rannat olivat korkeintaan keskitasoa, niin onneksi sentään yksi kohde ylsi korkeisiin odotuksiin. Le Morne oli juuri sitä, mitä Mauritiukselta odotin, ainakin mitä rantoihin tulee.
Le Mornen niemimaa on toinen Mauritiuksen Unescon maailmanperintökohteista. Niemen keskellä kohoava vuori on aikanaan toiminut orjien pakopaikkana ja sen kulttuurihistoriallinen merkitys tunnetaan. Hieman hattua muistuttava vuori on jylhä ja vaikuttava, ja varsin tunnistettava ilmestys. Koska niemimaa on vieläpä reunustettu upealla turkoosinvärisellä rantaviivalla, on kokonaisuus melkoisen sykähdyttävän näköinen. Ei siis lienekään yllätys, että Le Mornen hattua muistuttava vuori, sekä sitä ympäröivä rantamaisema komeilee monessa Mauritiuksen mainoskuvassa. Tämä maisema voi hyvinkin olla se, minkä pohjalta mielikuva Mauritiuksesta muodostuu siellä käymättömille.
Le Mornen rannat olivat ehdottomasti parhaat, mitä Mauritiuksella näin. Pitkä, valkoinen hiekkaranta ja kymmenissä sinisen ja turkoosin eri sävyissä välkehtivä rantaviiva tarjoavat kyllä juuri sitä rantaparatiisia, jota Mauritiukselle suuntaava todennäköisesti kaipaakin. Rantoja reunustavat pääsääntöisesti suuret kasuariinat, mutta paikoitellen, etenkin resorttien alueella nousee myös korkeita palmupuita, vahvistaen entisestään sitä perinteistä paratiisimaista vaikutelmaa. Tuulessa huojuvien palmunlehtien kahina, sekä kevyesti rantaan kuohahtavien aaltojen liplatus ovat puhdasta musiikkia korville. Rauha on taattu, sillä väentungoksesta ei lähes autioilla rannoilla ollut tietoakaan.
Meistä jokainen mieltää paratiisirannan hiukan eri tavoin, mutta Le Morne oli kyllä hyvin lähellä täydellistä, ainakin minun silmissäni.
Le Mornen niemimaata reunustavalla rantaviivalla on pituutta noin viisi kilometriä, josta valtaosa on luksushotellien valtaamaa, mutta löytyy näiden väleistä myös muutamia julkisiakin rantoja. Niemimaan pohjoispuolella on pieni, juuri ja juuri kyläksi luokiteltava keskittymä, mutta nähtävää Le Mornessa ei juuri ole, ellet sitten halua lähteä kipuamaan keskellä niemeä kohoavan, yli 550metrin korkeuteen kohoavan vuoren huipulle. Muussa tapauksessa aktiviteetit pyörivät ranta- ja resorttielämän ympärillä.
Koska aktiviteetteja on vähän ja asutus ja palvelut ovat harvassa, on Le Mornen tunnelma on rauhallinen ja rento. Siinä missä Mauritiuksen kylissä yleensä tuntui liikenteen pauhu aivan kaikkialla, täällä on lähinnä hiljaisuus. Le Morne on paikka, jossa todellakin on helppo vetäytyä resorttikuplaan, niin hyvässä, kuin huonossakin mielessä.
Päivät täyttyvät kirjan lukemisesta, pulahduksista lempeän lämpöiseen meriveteen ja pitkistä kävelyistä loputtoman pitkältä tuntuvalla rannalla. Niitä rytmittää paahtavassa auringossa viilentävien drinkkien juominen aivan rantaviivan tuntumassa, sekä upeiden auringonlaskujen todistaminen.
Kun päivän suurimmat pohdinnat ovat, että voiko palmupuiden tuijottamiseen koskaan kyllästyä, ja minkälaisen drinkin seuraavaksi hakisi, ollaan hyvin lähellä totaalista rentoutumista. Suhtaudun tällaiseen passiiviseen lomakuplaan yleensä aika penseästi, sillä haluan nähdä ja tehdä kohteessa mahdollisimman paljon. Siitäkin huolimatta on helppo ymmärtää myös tämäntapaisen lomailun viehätys. Tunnustan, että hieman minulla edelleen oli vaikeuksia malttaa olla aloillaan, mutta silti on myönnettävä, että tällaisessakin lomailussa on puolensa, ainakin pienissä määrin.
Le Mornen rannat ovat myös Mauritiuksen tuulisimpia ja siksi alue onkin yksi maan suosituimmista purjelautailu ja wakeboarding-kohteista. Vaikka päivät voivat olla tyyniä ja lempeitä, myös toinen ääripää voi tulla vastaan. Mekin saimme maistaa palan Le Mornen tunnetusta puhurista lähtöpäivänä, kun aurinkoinen päivä muuttui vähitellen tyynestä melkeinpä myrskyisäksi. Vaikka kova tuuli vesittikin omalta kohdaltani toivotut vesiaktiviteetit, eli suppailun ja snorklailun, oli silti hauska seurata, kuinka aiemmin niin rauhallinen ranta muuttui purjelautailijoiden ja wakeboardaajien valtaamaksi leikkikentäksi.
Vaikka Le Morne onkin melkoinen rantaparatiisi, ei sekään ole täydellinen. Alueen ehdoton heikkous on siinä, että se sijaitsee kaukana kaikesta, eikä paikalliselämästä ole tietoakaan. Chamarelin alue nähtävyyksineen on puolen tunnin ajomatkan päässä, mutta kaikkialle muualle, onkin sitten matkaa ihan reippaasti. Mauritiuksen laajempaan tutkimiseen tämä ei siis todellakaan ole se paras tukikohta. Le Morne onkin juuri sellainen paikka jonne kannattaa suunnata, jos haluat nauttia rennon letkeistä rantapäivistä kauniissa maisemissa.
