Matka Etelä-Afrikkaan – mitä tehtiin ja missä käytiin

Niin vähän aikaa, niin paljon kiehtovia kohteita. Kun kiertomatkaa alkaa suunnittelemaan, iskee helposti ongelmaksi se, että kiva olisi käydä vähän kaikkialla. Näin myös Etelä-Afrikan kohdalla.

Kun Etelä-Afrikka valikoitui marrasmatkan kohteeksi, alkoi armoton kartan ja kalenterin pyörittely. Excel ja Chrome lauloi ja vaihtoehtoja palloteltiin loputtomasti, suunnitelmia hylättiin ja uusia luotiin. Hermot meni itse kullakin varmaan aika monta kertaa.

Kahteen viikkoon mahtuu paljon, kun kunnolla suunnittelee, jos siis niin haluaa. Meidän kahden viikon kiertomatka oli epätoivoinen yritys tasapainoilla erilaisten mieltymysten keskellä, ja tarjota uutta ja mielenkiintoista sisältöä niin ensikertalaisille, kun samoihin paikkoihin uudestaan palaaville.  Ja kyllähän sitä kaikenlaista sitten lopulta nähtiin ja koettiinkin.

Millaiseksi sitten lopullinen suunnitelma muodostui? Se selviää seuraavaksi.

Päivä (0+)1 – Tampere – Helsinki – Istanbul – Kapkaupunki

Matka alkoi Tampereelta perjantaisena iltapäivänä. Matka Helsingin ja Istanbulin kautta Kapkaupunkiin oli pitkä ja puuduttava ja Kapkaupunkiin saavuimme lauantaina iltapäivällä reilun 26 tunnin matkustamisen jälkeen. Perillä ensimmäinen iltapäivä ja ilta menikin hiukan sumussa, lähinnä Kapkaupungin V&A Waterfrontin alueella pyöriessä ja syödessä.

Päivä 2 – Kapkaupunki

Sade, harmaus, kylmyys. Siinä fiilikset ensimmäiseltä kokonaiselta päivältä Kapkapungissa. Lähdettiin Suomen kylmyyttä ja harmautta karkuun, haaveissa Afrikan aurinko ja lämpimät päivät. Todellisuudessa vastassa oli kylmä tuuli ja harmaa taivas. Lämpötilat Kapkaupungissa pysyivät alle 20 asteen ensimmäiset päivät, eikä Afrikan aurinkoa juuri nähty.

Aamupäivä vietettiin Kapkaupungin CBDn, eli keskusta-alueen kaduilla. CBD ei tälläkään kertaa iskenyt, sitä voisi luonnehtia jopa pettymykseksi. Ainoa väripilkku oli Bo-Kaapin kirjavat talot, mutta muuten keskustan alue oli varsin mitäänsanomaton.

Päivä muuttui kuitenkin huomattavasti paremmaksi, kun iltapäivällä lähdettiin kohti pingviinien kansoittamaa Boulders Beachia. Pingviinien keskellä edes kylmä ja sateinen keli ei pääse liiaksi harmittamaan, sillä noh, näitä pieniä frakkitakkeja nyt vaan jaksaisi tuijottaa ihan loputtomiin.

Päivä 3 – Kapkaupunki

Aamupäivä kului edelleen keskustan alueella ja Waterfrontia kiertäessä. Pyörähdimme tutustumassa sekä Castle of Good Hopeen, että Old Buiscit Milliin, ennen Waterfrontille lounaalle suuntaamista. 

Iltapäivällä sää viimein kirkastui sen verran, että oli vuorossa sen ainoan Kapkaupungilta odottamani aktiviteetin vuoro, nimittäin Pöytävuorelle patikointi.

Viime vuonna Pöytävuorella käytiin perinteisesti hissiä käyttäen. Jo tuolloin totesin Ollille, että jos joskus Kapkaupunkiin palaisimme, olisi vuorossa erilainen seikkailu ja Pöytävuorelle sitten kiivettäisiin sillä kerralla ihan omin jaloin. Ja näin  myös tehtiin. Vaikka vuoren juurella ylöspäin katsellessa päähänpisto hetkellisesti kaduttikin, tuli Kapkaupungin vierailun ainoa tavoite toteutettua. Ylhäällä, hieman yli kilometrin korkeudessa oli sitten aikamoinen voittajafiilis.

Päivä 4 – Franschhoekin viinitilat

Reissun neljäntenä päivänä lähdettiin Kapkaupungin ulkopuolelle tutustumaan Franschhoekin viinialueeseen. Alueeseen tutustuminen on tehty helpoksi erillisen Wine Tram-konseptin avulla, jonka reittien varrelle mahtuu lukuisia kauniita viinitiloja. Päivän aikana vierailimme neljällä eri viinitilalla, viinejä maistellen, ruokaillen ja upeista maisemista nauttien. Illaksi palasimme vielä Kapkaupunkiin.

Päivä 5 – Kapkaupunki – Hermanus – Mossel Bay

Viidentenä päivänä olikin aika ottaa auto alle, sanoa hyvästit Kapkaupungille, ja aloittaa kolmen päivän retki halki Garden Routen, jota kehutaan yhdeksi maailman upeimmista maisemareiteistä. Hieman skeptisesti voisin tosin todeta, että tällainen maailman kaunein maisemareitti taitaa löytyä noin viidestäkymmenestä muustakin paikasta, mutta emme antaneet sen häiritä.

Ensimmäisenä suuntasimme kohti Stony Pointia, ja uutta kierrosta pingviinien keskellä. Tällä kertaa sää suosi ja pingviinien keskellä viihtyi vielä Bouldersiakin paremmin. Vaikka edellisestä pingviinibongailusta olikin vasta pari päivää, jaksoi näiden omituisten lintujen tuijottelu edelleenkin hymyilyttää, ja jopa naurattaa useampaan otteeseen. Pingviinejä vaappui ihan kaikkialla, ja niiden menoa oli varsin viihdyttävä seurata vierestä pidempiäkin pätkiä.

Stony Pointin jälkeen matka jatkui kohti Hermanuksen kylää, jota Etelä-Afrikan valaspääkaupungiksikin tituleerataan. Iltapäivä kului vesillä kymmeniä valaita läheltä ja kaukaa seuraillessa, sekä kirkkaasta auringonpaisteesta nauttien. Hermanuksesta matka jatkui vielä illaksi Mossel Bayhin.

Päivä 6 – Mossel Bay – Wilderness – Knysna

Aamu alkoi varsin rauhallisissa merkeissä Mossel Bayssä aution rannan seesteisestä tunnelmasta nauttien ja rannalla aikaa viettäen. 

Päivän aikana käytiin tekemässä pieni patikointi Wildernessin kansallispuistossa, ja tutustuttiin Knysnan pieneen kylään ja sen ympäristöön.  Päivän kohokohtana oli rauhallinen iltakävely Brenton-On-Sea:n upealla, kilometrejä pitkällä ja autiolla hiekkarannalla.

Päivä 7 – Knysna – Robberg – Tsitsikamma – Port Elizabeth

Aamulla jatkoimme matkaa Knysnasta kohti Robbergin luonnonsuojelualuetta. Robbergissa lähdimme tekemään Ollin kanssa taas pienen patikkareissun ja se osoittautuikin sitten koko Garden Routen kohokohdaksi. Keli oli paras, mitä tähän mennessä oli kohdalle osunut, polku oli mukavan haastava ja vaihteleva, ja maisemat mitä mielettömimmät. Näissä maisemissa kelpasi todellakin pinkoa pitkin polkuja.

Robberg Islandin jälkeen teimme vielä lyhyen pyörähdyksen Tsitsikamman luonnonpuistossa, ennen kuin suuntasimme yöksi Port Elizabethiin.

Päivä 8 – Port Elizabeth – Durban – St Lucia

Reissun ehkä tylsin ja mitäänsanomattomin päivä, josta valtaosa meni matkustaessa. Aamupäivä kului rauhallisissa merkeissä  Port Elizabethissa, jonka jälkeen oli vuorossa lähes parin tunnin lento Durbaniin. Durbanista oli vielä parin tunnin ajomatka St. Luciaan, jossa illan ainoa ohjelmanumero oli illallisen löytäminen, seuraavaan päivään valmistautuminen ja ajoissa nukkumaan meneminen.  

Päivä 9 – St. Lucia

Safari time! Tästä alkaa se koko reissun odotetuin osa, ainakin omalta kohdaltani. St. Luciassa hyppäsimme aamuviideltä oppaamme kyytiin, ja suuntaamme kohti Hluhluwe-Imfolozin luonnonpuistoa. Kahdeksan tuntia hujahtaa lähes huomaamatta, kun teemme reissun ensimmäisiä eläinbongauksia. Vastaan tulee kasapäin sarvikuonoja, seeproja ja kirahveja, sekä myös muutamia norsuja ja mitä oudoimpia lintuja.  Vain isot kissat loistavat poissaolollaan. Vaikka reissu ei tähänkään mennessä mitenkään heikko ole ollut, nousee ainakin omat fiilikseni jo ihan eri tasolle. Näiden eläimien takia sitä Afrikkaan haluaa matkustaa!

Iltapäivällä St Luciassa hyppäämme vielä pariksi tunniksi veneen kyytiin ja suuntaamme iSimangalison luonnonpuiston vesille katselemaan  virtahepoja lähietäisyydeltä.

Päivä 10 – St. Lucia

Matkaseurue jakaantuu. Yksi nauttii odotetusta vapaapäivästä, jolloin ei tarvitse tehdä mitään, kaksi lähtee merelle kalaan ja yksi takaisin Hluhluwen luonnonpuistoon. Ei tarvitse olla kovinkaan aktiivinen seuraaja, tai edes tuntea minua hirveän hyvin, jotta arvaa minkä vaihtoehdon itse valitsin. Jos on mahdollisuus bongailla eläimiä, niin sieltä minut löytää!

Toinen päivä safarilla oli selkeästi ensimmäistä parempi, vastaan tuli niin sarvikuonoja, leijonia, kuin gepardejakin. Kaiken kaikkiaan hieno päivä, jos nyt unohdetaan se, että aamuviideltä sain päästellä parit ärräpäät katsellessani, kuinka safariauton perävalot vilkkuivat kun astelin majapaikkamme porteista pihalle, vaikka en ollut edes minuuttiakaan myöhässä. Muutaman mutkan ja hätäisen puhelun jälkeen homma kuitenkin ratkesi ja pian istuin helpottuneena auton kyydissä ja loppupäivä meni vain positiivisia yllätyksiä kokiessa.

Päivä 11 – St. Lucia – Swazimaa – Krugerin kansallispuisto

Ajopäivä. Pitkä ja puuduttava sellainen. Ajomatka St. Luciasta Swazimaan läpi Krugerin kansallispuistoon kesti seitsemän tuntia, sisältäen toki rajamuodollisuudet pariin kertaan, sekä pakolliset pysähdykset niin huoltoasemalla, kuin ruokakaupassakin.

Swazimaasta käteen jäi vain pikkaisen lisää mustetta keränneet passit, sekä traumat järjettömän huonosta tiestä.

Jos koskaan, ikinä, tekee mieli manata minkään tienpätkän kuntoa Suomessa, voin vakuuttaa, että Swazimaan monttuja täynnä olevat asvalttitiet saavat sinut ikävöimään niitä heikoimpia ja syrjäisimpiäkin mökkiteitä kotimaassa. Oikein harmittaa, että en tajunnut pyytää matkaseuruetta taltioimaan tien kuntoa, mutta kaikki keskittyminen meni korkealla taajuudella tapahtuvaan ratin kääntelyyn ja pahimpien pommien väistelyyn. Näen vieläkin painajaisia siitä 45kilometrin pätkästä, jonka ajamiseen meni lähes 1,5 tuntia. Ei naurattanut, ei minua, eikä kyydissä istuneita.

Kolmen tunnin Swazimaassa koetun ryskytyksen jälkeen ilo olikin korkeimmillaan, kun maan raja tuli ylitettyä toiseen kertaan ja päästiin takaisin Etelä-Afrikan hyväkuntoisille teille, jossa matka jatkui aina Krugerin kansallispuiston sisälle.

Krugerissa jatkettiin taas eläinten bongailua omatoimisesti, vähitellen ajellen kohti majapaikkaamme Biyamiti Bushveld Campia.

Päivä 12 – Krugerin kansallispuisto

Safaripäivä käynnistyi aamulla taas kello viisi. Rutikuiva Krugerin kansallispuisto oli paikoitellen aika surkeaakin katseltavaa ja eläimiä näkyi tällä kertaa harmillisen vähän. Viime vuonna olimme paikalla tismalleen samaan aikaan, ja ero olosuhteissa oli valtava – niin vehreyden, kuin eläimien määrän kannalta. Siinä missä viime vuonna eläimiä tuli vastaan vähän joka puolella, nyt niitä sai etsimällä etsiä ja monet vesialueet, jossa viime vuonna vesi virtasi ja eläimet telmivät vedessä, olivat nyt kuivuneet täysin kasaan. 

Toki, on muistettava että jokainen safaripäivä on erilainen, ja eläimiä saattoi hyvinkin olla lähialueilla paljonkin, mutta onnistuimme vaan ne tehokkaasti välttämään. Mutta sitä vettä ei kyllä silti ollut, ja pariinkin otteeseen saatiin todistaa, kuinka norsulaumat joutuivat turvautumaan erillisiin vesisäiliöihin luonnonveden puuttuessa.

Ilta ja yö vietettiin Krugerin kansallispuiston suurimmassa leirissä Skukuzassa.

Päivä 13 – Krugerin kansallispuisto – Klaserien yksityisalue

Big 5! Safaripäivä alkoi omatoimisella aamuajelulla Krugerissa, jonka jälkeen siirryimme Krugerin kansallispuiston rajalla sijaitsevalle Klaserien yksityisalueelle Baobab Ridgeen hemmoteltavaksi.

Päivän saldona kaikki Big 5:n eläimet, ja paljon muutakin, joten edellisen päivän surkea saldo eläinbongauksissa unohtui aika helposti. 

Päivä 14 – Klaserien yksityisalue

Me vietimme viime vuonna pari ylivetoa päivää Klaserien alueella, ja siksi sinne tänäkin vuonna palasimme. Klaserie  ei tälläkään kertaa pettänyt, vaan jo toisena päivänä peräkkäin saimme bongattua kaikki big 5:n eläimet. Big 5:n bongaaminen yhden päivän aikana ei suinkaan ole mikään pikkujuttu, moni nimittäin matkustaa safarille useamman päivän ajaksi, eikä välttämättä useamman päivän aikanakaan onnistu saamaan big 5:ia kasaan.

Vaikka Big 5 tulikin bongattua, on silti todettava, että eläinten määrä edelliseen vuoteen verrattuna oli myös Klaseriessa vähäinen, ja etenkin norsujen ja leijonien vähyys hiukan ihmetytti. Sen sijaan hyeenoja, sarvikuonoja ja afrikanpuhveleita saatiinkin sitten tuijotella selkeästi edellistä vuotta enemmän, joten puolensa tälläkin.

Päivän paras hetki koitti kuitenkin majapaikkamme allasalueella, kun päivän lepohetken aikana saimme tuijotella aivan vieressä hengailevaa kirahvilaumaa. Juova kirahvi on edelleenkin yksi huvittavimmista näyistä, joita safarilla pääsee todistamaan.

Päivä 15 (+16) – Klaserie – Johannesburg – Istanbul – Helsinki – Tampere

Reissun viimeinen päivä starttasi jo tutuksi tulleella 04.45 herätyksellä ja aamusafarilla. Aamupäivän ajelun saldona oli iso kasa afrikanpuhveleita, antilooppeja, seeproja ja pari sarvikuonoakin. Homman kruunasi vielä minun suurimman toiveen täyttyminen – puussa makoilevan leopardin näkeminen.  Tähän tunnelmaan olikin hyvä päättä safarit tämän reissun osalta ja todeta, että ei jäänyt tämäkään viimeiseksi safarimatkaksi.

Rauhallisen aamupalan jälkeen olikin sitten vuorossa se vaihe, jolloin koko matkustamisen järkevyyden kyseenalaistaa, nimittäin kotiinlähtö.

Kun tietää, että jos kaikki menee hyvin, on kotona noin 28tunnin kuluttua auton käynnistämisestä, on motivaatiota hiukan hankala kaivella takaraivosta, oli takana kuinka onnistunut reissu tahansa.

Matka meni lopulta kuitenkin harvinaisen mukavasti, sillä Johannesburgissa lentokoneeseen istahdettuani seuraava havainto olikin sitten se, että lentokone liiteli jossain Kairon kohdilla. Siinä meni lähtövalmistelut ja kaikki ohi, ja nukuin sujuvasti 8 tuntia putkeen – koko Afrikan mantereen yli.

Olisipa matkanteko aina yhtä helppoa.

Kotiin Tampereelle pääsimme 29 tuntia matkanteon aloittamisen jälkeen. Vastassa ollut kylmyys, pimeys ja synkkyys iski aika vauhdilla vasten kasvoja. Kroppa huutaa nukkumaanmenoa jo kello kuudelta illalla – ei siksi että väsyttäisi, vaan siksi että on jo niin pimeä. Tällaisina päivinä muistaa kyllä varsin hyvin, miksi marraskuuta piti paeta, ja samalla tulee kirottua sitä, että ei tullut tehtyä pidempää reissua.

Reissun jälkeinen viikko onkin mennyt aikalailla marras-shokista toipuessa ja pysyvästä talvipakolaisuudesta ja rantapummin elämästä haaveillessa. Onneksi kuitenkin joulu on kohta jo ovella, ja seuraava aurinkolomakin on vain viikkojen päässä.

Kyllä tästäkin talvesta selvitään.