Vene lipuu rauhakseen pitkin kapeaa järveä. Pieni perämoottori ei jaksa meitä nostattaa hurjaan kiitoon, mutta se ei juuri haittaa, sillä kiire ei ole. Mitä hitaampaa mennään, sitä enemmän on aikaa katsella ympärille. Ja sitähän haluaa katsella – ihailla smaragdin vihreää vettä, seurata katseellaan kalliorinteitä jotka kohoavat jyrkkinä kohti sinistä taivasta. On vain järvi, kanjonin seinät ja meidän pieni kiikkerä paattimme. Maisemat ovat kovin kauniit, joten mikäs tässä rauhakseen veneillessä. Ymmärrän hyvin, miksi näitä maisemia kehutaan vuolaasti.
Olemme saapuneet Matkaan, Makedonian tunnetuimpaan kanjoniin, vajaan tunnin ajomatkan päähän pääkaupunki Skopjesta. Kanjoni on suosittu päivämatkakohde Skopjesta käsin, me taas tulimme tänne lyhyelle piipahdukselle jätettyämme mieleenpainuvan pääkaupungin taaksemme, ennen kuin saapuisimme seuraavaan yöpaikkaamme Ohridiin.
Matka on täydellinen kohde, oli sinulla käytössäsi tunti, päivä tai viikko, sanotaan. Maineensa mukaisesti se on etenkin kauniista maisemista pitävälle ehdoton kohde Skopjessa vieraillessa. Voin hyvin allekirjoittaa tämän, kyllä näitä maisemia ihaillessa ajan saa kulumaan helposti. En ehkä viikkoa viihtyisi, mutta päivä tai pari menisi helposti.
Kanjonin pohjalla oleva tekojärvi on alueen sydän, mutta sen ympärillä levittyy myös patikointireittejä enemmänkin. Järven alkupäässä on pieni hotelli ja ravintola, muutoin täällä on vain vihreää luontoa – ja se järvi, tottakai.
Olemme varanneet muutamia tunteja pysähdykselle, joten nyt ei olisi tarkoitus kuitenkaan tutustua alueen patikointireitteihin sen tarkemmin. Sen sijaan päätimme hypätä veneen kyytiin ja tutustua kanjoniin sillä helpolla tavalla, tunnin veneajelulla. Se onkin se suosituin tapa.
Tunnin aikana etenemme pitkin kanjonia kaikessa rauhassa. Mennessä näemme vain kolme miestä sup-laudoillaan, paluumatkalla tulee vastaan kaksi muuta venettä ja pari suppailijaa ja melojaa. Kanjoniin voi siis tutustua muutenkin kuin vain veneen kyydissä. Vaikka Matka on yksi Makedonian suosituimpia nähtävyyksiä, ruuhkaiseksi tätä ei voi mitenkään väittää. Tai sitten olemme vain sattuneet paikalle hiljaisena päivänä. Heinäkuinen keskipäivä tuskin kuitenkaan on se hiljaisin mahdollinen aika tällaisessa paikassa, joten on vaikea kuvitella että täällä tuntuisi ruuhkaiselta muinakaan päivinä.
Pientä venettä ei toki voi väittää mukavaksi, mutta siinä on helppouden lisäksi toinenkin etu – järveltä käsin kanjoniin tutustuessa on mahdollisuus vierailla pidemmällä kanjonissa kuin reunaa pitkin kulkevaa polkua. Lisäksi järveltä käsin on mahdollista poiketa myös Vrelossa, yhdessä maailman syvimmistä, ellei jopa syvimmässä vedenalaisessa luolassa. Tai no, tarkemmin ottaen luolan vedenpinnan yläpuolella olevissa osissa. Ja se osa ei ole varsinaisesti ole kovin suuri, tai kummoinen muutenkaan, mutta tuo mukavaa vaihtelua veneessä istumiselle. Se on myös luonnollinen kääntymispiste lyhyelle veneretkelle.
Tunti kuluu hujauksessa. Palattuamme hotellille, josta veneen kyytiin hyppäsimme, siirrymme syömään lounaan tunnelmallisessa ravintolassa aivan veden äärellä. Hetken harkitsemme vielä siirtyvämme järven toiselle puolelle, josta lähtee jyrkkä polku rinnettä ylös kohti pientä kappelia, jolta kuuleman mukaan avautuu kauniit maisemat yli kanjoni. Toteamme kuitenkin nähneemme tarpeeksi tähän väliin, Matka ei ole tämän reissun ainoa kanjoni ja samantyylisiä maisemia tulee eteen vielä parikin kertaa. Päätämme kävellä pienen lenkin järven rantaa mukailevaa polkua, ennen kuin palaamme autollemme ja suuntaamme kohti Ohridia.
Matkan maisemia aamupäivän katseltuani olen entistä vakuuttuneempi siitä, että Makedonia on matkailumaana kovin aliarvostettu, jos ei muuten niin ainakin omissa silmissäni tähän asti. Maa on ollut varsin positiivinen yllätys monin puolin. Kauniista maisemista huolimatta Matka ei kuitenkaan varsinaisesti mikään tajunnanräjäyttävä kokemus ollut, mutta varsin mukava pysähdyspaikka se silti oli. En ylistäisi sitä, mutta kehoittaisin kyllä ehdottomasti harkitsemaan vierailua jos Skopjessa muutenkin olet.
