Mikä siinä Dubaissa nyt muka on niin mahtavaa?

Dubai, kaupunki joka on nyt kovasti suomalaisten matkaajien huulilla. Viime kuukausien aikana olen moneen otteeseen hämmästellyt, että mikä siinä oikein on niin kiehtovaa? Tuntuu että joka toinen on viimeisen vuoden aikana käynyt, tai ihan pian menossa sinne. Eihän se tavallaan mikään ihme ole että Dubai on onnistunut houkuttelemaan monen matkaajan luokseen, onhan kyseessä helppo ja turvallinen kohde joka tarjoaa lähes takuuvarmaa aurinkoa ja viihdykettä ihan jokaiseen makuun. Norwegianin avattua suoran reitin Helsingistä, myös halvat lennot takaavat sen että nyt jos koskaan Dubai on monen suomalaisen matkaajan kiikarissa tai sen valot loistavat takapeilissä. Silti, jostain syystä itsellä Dubai ei koskaan ole ollut tähtäimessä matkoja suunnitellessa. Kaupunki on omaan silmään vaikuttanut aina jotenkin kovin keinotekoiselta, pröystäilevältä ja epähoukuttelevalta, enkä ole juuri ymmärtänyt sen viehätystä. Siksi en sinne ole myöskään pahemmin haikaillut.

Mutta kun sitten pääsiäislomaa suunnitellessa halvat lennot Dubaihin alkoivat vaikuttamaan liian houkuttelevilta ohitettavaksi, tuli oiva tilaisuus antaa kaupungille mahdollisuus. Olihan sitä niin moni ihminen jo etukäteen kehunut maasta taivaisiin lomakohteena. Mutta kolme yötä saisi riittää, totesin miehelle. Sen ajan kyllä jaksaisin helposti viettää nähtävyyksiä kierrellen, samalla antaen kaupungille mahdollisuuden vakuuttaa minut siitä, että tänne voisin palata pidemmälle lomalle myöhemmin. Todellisuudessa taisin ehkä hieman olla jo etukäteen päättänyt että en tykkäisi kaupungista.

Ennen matkaa olen monesti ihmetellyt mielessäni miksi Dubaista niin meuhkataan. Oma mielikuvani oli, että Dubai on  täysin epäluonnollinen ja pröystäileva kaupunki, joka on rakennettu kiireellä aavikon reunalle, keinotekoiseksi ekspattien keskittymäksi jolla ei ole mitään yhteistä perinteisen arabikaupungin kanssa. Mielikuvissani Dubai näyttäytyi kaupunkina, jossa mikään ei ole liian näyttävää, kaiken on oltava suurta, mahtavaa ja mielellään toteutuksessa on tehty näyttävä ylilyönti. Kaupunki, jossa kulttuuri on haudattu syvälle ja valtaosa kaupungin väestä on jostain aivan muualta kuin Emiraateista. Mitä järkeä on kaupungissa, jossa rakennellaan maailmankarttoja  ja palmuja saarista, pystytellään kilometrin korkuista rakennusta ja lasketellaan ostoskeskuksessa ja samalla ihmisoikeuksia poljetaan maanrakoon?  Millainen kaupunki tarvitsee ulkopuolista työvoimaa niin paljon aktiivisiin hankkeisiinsa, että lähes 90% väestöstä on tullut ulkomailta? Olin ennen matkaa vahvasti sitä mieltä että ei yhtään mitään. Olen ehkä edelleenkin. Dubai oli juuri sellainen kuin olin sen kuvitellutkin.

Eihän Dubaissa mitään järkeä ole, jos ihan totta puhutaan. Mutta yllätyksekseni jouduin toteamaan, että se taitaa ollakin se kaupungin vahvuus. Kaupunki on niin järjetön, että se on ensikertalaiselle varsin viihdyttävä. Kaupunki, jossa kaikki mahdottomaksi luulemasi asiat tuntuvat mahdollisilta. Tai no, niin kauan kun et vain halua kaljaa kaupasta tai kävellä käsi kädessä matkaseuralaisen kanssa kaduilla.  Täältä löydät kaikkea paitsi rikollisuutta ja tuloverotusta. Jopa sitä alkoholia, vaikka maa perin vahvasti muslimivaltio onkin.

Yhden päivän aikana Dubaissa ehdimme näkemään niin vanhaa, uutta, kuin utopististakin. Eniten kaupungissa ihastutti se, kuinka paljon mahdollisuuksia se tarjoaa oman mielenkiinnon mukaan. Voit tehdä täydellistä tuhoa luottokortillesi pienen kaupungin kokoisissa ostoskeskuksissa, testata erilaisia harrastuksia laskettelusta laskuvarjohyppyyn. Voit syödä hyvin, lähteä aavikolle retkelle tai vain maata rannalla täydentämässä D-vitamiinivarastojasi. Oikein reippaana pystyt tekemään kaikki edellämainitut saman päivän aikana, ja vielä vähän enemmän. Jos siis tylsistyt kaupungissa, on todennäköisesti syytä hieman katsoa peiliin, sillä mahdollisuuksia on lähes mihin vain. Siksi ei olisi kai pitänyt edes hämmästyä tilanteessa jossa tajusi illallistavansa Janet Jacksonin kanssa vierekkäisissä pöydissä eräänä iltana.

Se, mistä myös kovasti pidin Dubaissa oli se, kuinka helpolta, toimivalta ja turvalliselta kaupunki tuntui. Se, mistä taas en pitänyt, oli ettei kaupungista juuri löytynyt paikkaa josta olisi välittynyt aitous, ei edes alueilla joissa sitä ”aitoa Dubaita” piti löytyä, sielläkin kaupustelijat olivat ahkerasti kimpussa piraattituotteineen.

Parissa päivässä sain pintariipaisun kaupungista, tekemistä olisin keksinyt varmasti vielä monen moneksi päiväksi, mutta silti en kokenut että mitään ehdottoman tärkeää jäi välistä. Toisena iltana Dubai marinaa kiertäessä jouduin miehelle toteamaan että taidan ihan vähän tykätä tästä paikasta, sen älyttömyydestä huolimatta.

Täällä kaikki on mahdollista. Tänne taidan vielä palata uudestaan.