Serpentiinimäinen tie viettää jyrkästi ylöspäin, edessä kohoaa Hajarvuoriston etelärinne jyrkkänä ylöspäin. Ympäröivä maasto on karua, vain muutamia kituvia pensaita näkyy siellä täällä, kun ajamme mutkaista tietä eteenpäin. Pian kohtaamme kyltit – tervetuloa Mifat Al Abriyeenin kylään, jätäthän autosi tähän.
Parkkeeraamme auton pienelle parkkipaikalle ja jatkamme jalan eteenpäin. Huomaamme saapuneemme paikkaan, jollaista vain muutamia kilometrejä aiemmin ei olisi uskonut näkevänsä täällä.
Tuhat metriä merenpinnan yläpuolella, noin kaksi tuntia Muscatista ja puoli tuntia Nizwasta, sijaitsee pieni, satoja vuosia vanha vuoristokylä. Tätä kylää vain kourallinen kutsuu kodikseen, mutta yhä useamman tie vie todistamaan tätä erikoista kylää Omanissa. Misfat Al Abriyeen, pieni kylä vuoren rinteellä, on erikoinen ilmestys muutoin karun maaston ympärillä.
Täällä vuosisatoja vanhat talot kohoavat rinteissä, palmupuut kasvavat korkeina ja runsaslukuisena seassa. Näiden alla kulkee lukemattomia pieniä polkuja, joiden vierustaa koristaa kastelujärjestelmä. Soliseva vesi, vihreä maasto, hyvin säilyneet savitalot ja vieressä kohoava vuoristo muodostavat hämmentävän kokonaisuuden. Eteesi katsoessa saatat yhdessä kohtaa olla vehreän polun syleiltävänä, ja vain muutamia kymmeniä metrejä käveltyäsi oletkin taas karun maaston keskellä, edessäsi vain kiviä ja kuihtuneita pensaita, sekä raunioita.
Parkkipaikalta lähtiessämme löysimme pienen opastaulun, jossa kylän nähtävyydet ja kävelyreitit oli esitelty. Vaikka kylä on varsin pieni, ei varmasti montaakaan hehtaaria pinta-alaltaan, on se täynnä erilaisia pieniä kävelyreittejä, jotka vievät meitä ympäri kylää. Välillä ihailemme pienen kanjonin yli levittyviä maisemia, välillä kuljemme korkeiden rakennusten väleissä kulkevilla kapeilla kujilla. Monesti polku muuttuu myös vehreän kasvillisuuden reunustamaksi. Polut ovat pieniä ja muita ihmisiä tulee vastaan vain satunnaisesti. Koska autoja ei lähimailla ole, on täällä lähes äänetöntä, ainoat äänet joita kuulemme ovat virtaavan veden solina ja palmun lehtien kahina niiden satunnaisesti heiluessa tuulen voimasta. Tunnelma on uskomattoman rauhallinen, suorastaan seesteinen. Koko kylä on kuin pieni keidas karun vuoriston keskellä.
Saimme lähes kaksi tuntia kulumaan polkuja kävellen. Osa poluista on varsin helppokulkuisia, ja etenemme pitkin tasaisia ja leveitä väyliä. Välillä kuitenkin sekä tasapaino että ponnistusvoima tulevat tarpeeseen, kun kipuamme rinteitä ylöspäin syrjäisemmillä poluilla. Vaikka kylä sijaitseekin ylhäällä vuorilla, on keskipäivän auringon voima silti selkeästi tunnettavissa, etenkin karummilla poluilla kulkiessa, ollessamme suoraan paahtavan auringon alla olo meinaa paikoitellen muuttua melko tukalaksikin. Polkujen viedessä puiden tai rakennusten varjoihin, ilmasto tuntuukin taas varsin miellyttävältä ja on helpompi pysähtyä ihailemaan maisemia ja pieniä taloja ja paikallisten elämää täällä syrjäisessä kylässä.
En oikein ole itsekään varma miksi lopulta päätimme suunnata Misfat Al Abriyeeniin, mutta hyvin nopeasti oli todettava, että onneksi tänne päädyimme. En itseasiassa ole edes varma siitäkään, miksi tähän pieneen erikoiseen kylään ihastuin täysin. Oliko se siksi, että se oli niin erikoinen ilmestys karun maaston keskellä? Vaiko kenties sen seesteisen tunnelman vuoksi? Tai ehkäpä siksi että täällä pääsi tutustumaan kiehtovan pienen kylän elämään tarkemmin? Ehkä se oli nämä kaikki yhdessä. Pieni kylä ei välttämättä tarjoa viihdykettä moneksi tunniksi, mutta ne pari tuntia jotka täällä vietimme, jättivät kyllä hymyn huulille. Misfat Al Abriyeen ei ehkä etukäteen antanut aihetta suurille odotuksille, eivätkä mitkään kuvat sille oikeutta tee. Parhaiten sen ymmärtää, kun sen itse näkee ja kokee – aistii sen tunnelman.
