Mt. Pilatus ja Mt. Rigi – Luzernin täydelliset päiväretkikohteet

Kerroinkin jo aiemmin, kuinka pitkä viikonloppu Sveitsissä oli täynnä maisemaonnellisuutta, ja kuinka Luzern on mitä mainioin kohde, jos kaipaat kauniisiin maisemiin, järville ja vuorille. Vaikka kyseessä olikin pelkkä pitkä viikonloppu, ei tällä reissulla lopulta ihan liikaa aikaa kulutettu itse Luzernissa, vaan viikonloppuna tehtiin kaksi päiväretkeä vuorille, tarkemmin Pilatukselle ja Rigille. 

Luzernin matka oli siinä mielessä poikkeava, että en juurikaan ehtinyt matkalle ehtinyt etukäteen paljoa ajatuksia suomaan, vaikka innoissani siitä toki olinkin. Suurin osa taustatyöst tuli tehtyä vasta menomatkalla, sekä ensimmäisenä iltana kohteessa. Mitä enemmän Luzernin tarjonnasta opin sitä selkeämmäksi tuli, että kaupungissa vierailevan ehdoton ykkösaktiviteetti on ottaa jalat alle ja lähteä kaupunkia ympäröiville vuorille. Jos teet perinteisen ”best things to do”-googletuksen, saat poikkeuksetta listauksen, jonka kärkisijoilla kiikkuvat Mt. Pilatus, Mt. Rigi ja Luzern-järvi. Luzernin kaupunki ei vain pysty kilpailemaan lähialueen luonnon kanssa, jos mitään näistä listauksista on uskominen.

Kärkinähtävyyksinä kaupungissa siis keikkuu kaksi vuorta. Etukäteen emme kuitenkaan olleet aivan varmoja siitä, halutaanko molemmille vuorille lähteä seikkailemaan, vai pitäisikö tyytyä vain yhteen. Ja sitten olisi vielä se vaikea valinta, että jos vain yhteen vuoreen olisi tyytyminen, olisiko se sitten Rigi vai Pilatus?

Pitkän tovin koitin löytää luotettavaa lähdettä, joka antaisi meille vastauksen siihen, kumpi vuorista kannattaisi valita kohteeksi, jos vain toiselle riittää aika. Lopputulos: mielipiteet jakautuivat aikalailla 50-50. Kuten lähes kaikessa ei-mitattavassa, paremmuus on pitkälti mielipidekysymys ja mielipiteiden muodostumiseen jokaisella on omat kriteerit. Toinen tykkää mustikasta, toinen mansikasta.

Halpaa ei hupi kummallekaan vuorelle matkatessa ole, Golden Round trip Pilatukselle kustansi vain karvan alle 100€, kun taas Rigille vastaava retki karvan yli 100€ –melkoinen hinta kuljetuksista vain noin kymmenen kilometrin matkalla, mutta sepä ei Sveitsissä edes jaksanut yllättää. Lippuja molemmille vuorille saa helposti ostettua Luzernin juna-aseman edustalla olevan laiturin edustalta, eikä etukäteen varaukselle ole tarvetta kummankaan kohdalla.

Rigin ja Pilatuksen valloituksen osalta vaihtoehdot ovat hyvin samankaltaiset. Voit päätyä vuoren huipulle hyödyntäen liutaa erilaisia kulkupelejä – junaa, bussia, laivaa, ratasjunaa, köysirataa ja gondoleita. Molemmille vuorille myös pääsee Luzernista parissa tunnissa.

Ehdottomasti suosituin tapa suunnata vuorille on hypätä Luzernista laivaan, josta siirryt ratasjunaan, joka vie sinut vuorenrinnettä pitkin huipulle. Paluumatka Rigiltä yleensä tapahtuu samaa reittiä, Pilatukselta taas Gondolilla vuoren toista rinnettä pitkin alas. Vaihtoehtoja kuitenkin on miljoonia, niistä löydät tietoa tarkemmin Pilatuksen osalta täältä, ja Rigin osalta täältä.

Jonkin aikaa valintaa pähkäiltyämme päädyttiin siihen, että Mt. Pilatus olisi meidän ensimmäinen valinta, olihan vuori paitsi korkeampi, matka sisälsi myös nousun vuoren huipulle maailman jyrkimmällä ratasjunalla. Jotenkin Pilatuksen osalta myös tuntui, että päiväretkelle oli selkeämmin esitetty vaihtoehdot ja tarvittavat tiedot.

Mt. Pilatus

Valinta ei suinkaan kaduttanut. Aamulla suuntasimme Luzernin rautatieaseman eteen, ostimme liput ja hyppäsimme laivaan, joka veisi meidät Alpnachstadiin, josta matka jatkuisi Pilatuksen huipulle ratasjunalla. Iloksemme huomasimme, että kyseisellä lähdöllä matka Alpnachstadin satamaan kesti jopa puolitoista tuntia, kun taas nopeimmilla lähdöillä laivamatka taittuu jo 45 minuutissa. Lomapäivää kun vietettiin, eikä meillä ollut mihinkään kiire, oli normaalia pidempi matka-aika vain positiivinen yllätys, saatiin nauttia järvimaisemista ihan koko rahan edestä. Lisäksi päivä oli mitä kaunein, vain yksittäiset pilvet täplittivät taivasta lämpimänä ja tyynenä kesäpäivänä, vain yksi sinnikäs pilvi pysyi taivaalla, harmiksemme juuri Pilatusvuoren huipun peittona.

Maisemat jo pelkästään järveltä käsin oli sellaiset, että mieliala kohosi korkeuksiinsa. Laivalta käsin sai katsoa Luzernin kaupunkia, sekä ympäristön pieniä kyliä ja idyllisiä taloja melkein kyllästymiseen asti, samalla kun lumihuippuiset vuoret vähän kerrallaan tulivat lähemmäksi.

Alpnachstadista ratasjunaan hypätessä oli pakko jo hymyillä leveästi. Maailman jyrkin ratasjuna kuljettaa parhaillaan jopa 48asteen kulmassa kohoavilla raiteilla noin puolessa tunnissa yli 2000metrin korkeuteen. Matkalla saa ihastella niin alhaalla leviävää järvimaisemaa, kuin myös terävähuippuista Pilatusvuorta ja sen jylhiä rinteitä.

Sinnikkäästi pari tuntia vuoren huippua vallassa pitänyt pilviverhokin päästää irti otteestaan ja Pilatusen huipulle päästessä maisemat vievät mennessään. Ilma on kirkas ja raikas. Vietämme pienen lounastauon huipulla olevan hotellin terassilla, hengittäen raikasta vuoristoilmaa keuhkot täyteen, ihaillen ympäröivää maisemaa. Hokien kilpaa, kuinka kaunista ympärillä on, ja kuinka tämä on juuri sitä mitä tultiin hakemaankin.

Pilatuksen huipulla ei lopulta vietetä kuin reilu tunti. Huippu on terävä, ja siksi alue melkoisen pieni. Alas vieville poluille ei tee mieli lähteä vaeltamaan, sen verran jyrkkiä ne ovat. Sen sijaan pyörähdämme huipulla olevilla näköalatasanteilla, katsellen ympärillä levittyvää panoramamaisemaa. Ihan sama mihin suuntaan katsoo, kaikkialla on vain yksinkertaisesti upean näköistä. Täällä arjen murheet on helppo pyyhkiä mielestä, ja keskittyä nauttimaan hetkestä.

Vuoristomaisemaa tuijotellessa mielen valtaa helposti tyyneys, olo tuntuu kumman kevyeltä. Vaikka huipulla on runsaasti muitakin vierailijoita, ei väkimäärä ole kuitenkaan häiritsevä. Tuntuu että täällä on silti runsaasti tilaa hengittää ja rauhoittua. Täällä sitä taas tajuaa, kuinka onnekas sitä lopulta onkaan, kun on mahdollisuus matkustaa näin hienoihin paikkoihin.

Kun on saatu imettyä itsemme täyteen maisemaonnellisuutta, on aika suunnata takaisin Luzerniin. Paluumatka kulkee Gondolilla ja köysiradalla vuorenrinnettä alas Kriensiin, josta vielä hyppäämme bussiin, joka kuljettaa takaisin lähtöpisteeseen, saaden Pilatus Golden Round-kierroksen päätökseensä.

Pilatuksella vietetiin mitä parhain kesäpäivä, ja kun illalla palasimme Luzerniin, taisi molemmille olla jo aika selvää, että kyllä myös Rigille lähdetään. Se tuntui huomattavasti houkuttelevammalta, kuin Luzernin keskustassa pyöriminen, ja maisemaonnellisuushuumassa tuntui auttamatta siltä, että yksi päivä vuorilla oli korkeintaan hyvä alku, mutta ei millään mittakaavalla riittävästi. Sanomattakin selvää, että näin sitten löysimmekin itsemme seuraavana aamuna lippuluukulta ostamassa lippuja Rigin huipulle.

Mt Rigi

Matka kohti Rigin huippua alkoi kuten edellisenäkin päivänä, hypäten laivaan, joka kuljetti täydellisen kesäpäivän aamuna aurinkoisessa säässä meidät tyynen Luzern-järven halki Vitzaun pieneen kylään, josta hyppäsimme ratasjunan kyytiin. Vaikka laivamatka oli tällä kertaa hiukan lyhyempi, eikä raiteetkaan kulkeneet yhtä jyrkässä kulmassa, pidin tästä matkasta enemmän kuin Pilatukselle menosta. Jotenkin maisemat etenkin laivamatkan loppuvaiheessa olivat omaan silmään hienommat, ja tällä kertaa junavaunun ikkunasta näkyi maisemia huomattavasti paremmin kuin Pilatukselle mennessä, jolloin puolet matkasta meni tiheitä puita tai pystysuoraa vuorenseinämää tuijottaessa.

Rigin huipulla alkuun hämmästelin väkimäärää, ihmisiä tuntui olevan paljon enemmän kuin Pilatuksella. Siinä missä Pilatuksen huipulla tuntui olevan lähinnä turisteja, tuntui että Rigille oli suunnannut huomattavasti enemmän paikallisia  perheitä viettämään leppoisaa sunnuntaita. Tai mistäs sitä voi varmaksi sanoa, olivatko paikallisia vai turisteja, mutta sellainen fiilis nyt jäi. Mutta ihmekös tuo, Rigin huippu on 300m Pilatusta matalammalla, korkeimman kohdan yltäessä lähes 1800metriin. Vaikkakin hieman vaatimattomampi korkeutensa puolesta, on Rigin huippu huomattavasti loivempi ja sinne vievät polut selkeästi helppokulkuisempia – ne käytännössä kutsuvat luokseen. Täällä perheen pienempien ja huonokuntoisempienkin on helppo kulkea.

Siinä missä Pilatuksen rinteet ovat kivikkoiset, on Rigin huipulla ja rinteillä runsaasti nurmikkoa, joka houkuttelee istahtamaan alas ja vain nauttimaan perinteisestä alppimaisemasta – vihreistä nurmista, horisontissa kohoavista lumihuippuisista  vuorista, sekä niiden välissä maisemaa täplittävistä alppitaloista, Rinteiltä kuuluu myös säännöllinen lehmänkellojen kilinä, joten melkoisen stereotypinen alppitunnelma täällä vallitsee.

Vaikka Rigillä enemmän väkeä tuntuu olevan, ihmiset myös levittäytyvät huomattavasti laajemmalle alueelle, eikä tungoksen tuntua pääse oikeastaan junamatkaa lukuunottamatta syntymään. Kyllä täälläkin on tilaa hengittää.

Vaikka sen suuremmin Rigillä ei tarkoitus ollutkaan lähteä polkuja tallaammaa, päädymme lopulta kulkemaan polkuja pitkin vuoren rinnettä alas aina puoleen väliin asti, ennen kuin hyppäämme ratasjunan kyytiin, joka vie meidät takaisin järvenrantaan, josta hyppäämme laivaan takaisin kohti Luzernia.

Ensimmäisen päivänä Pilatuksella pystyi helposti nauttimaan maisemista ja tunnelmasta sellaisenaan kun se oli. Rigillä huomaan jatkuvasti vertaavani kaikkea Pilatukseen. Ja huomaan lähes joka kerta Rigin vievän voiton.  Siinä missä Pilatus on dramaattisempi, suurempi, korkeampi ja jyrkempi, on Rigi rauhallisempi, rennompi ja jotenkin viihtyisämpi.

Pilatuksen huippu ei houkutellut viettämään siellä aikaa kovinkaan pitkään, Rigillä taas mielellään istahtaa alas useammankin kerran ihan vain nauttimaan kauniista päivästä. Rigillä myös tuntuu olevan kahviloita ja ravintoloita tasasin välimatkoin, joten täällä on helppo saada koko päivä kulumaan. Vuori suorastaan vaatii rauhallisen vierailun, kun taas Rigi tuntui enemmän pyörähdyspaikalta.

Rigi vai Pilatus?

Sekä Rigillä että Pilatuksella tuli vietettyä lähes täydellisyyttä hipovat päivät. Kelit suosivat, kaikki tuntui menevän nappiin ja molemmilla vuorilla maisemaonnellisuus nousi huippuunsa. Lähtisin uudestaan milloin tahansa, enkä usko että valinnan kohdalla voi varsinaisesti mennä vikaan, päätyi sitten kumpaan ratkaisuun tahansa. Henkilökohtaisesti nautin enemmän Rigillä vietetystä päivästä, mutta ymmärrän hyvin, miksi molemmille vuorille löytyy kannattajansa, sillä molemmilla on omat hyvät puolensa. Jos mietit matkaa Luzerniin ja ajattelit poiketa vuorilla, tässä muutama ajatus siitä, minkä perusteella kohde kannattaa valita:

Mene Rigille jos haluat:

• paikkaan, jossa viettää rennon päivän, nauttien klassisista kesäisistä alppimaisemista nurmikenttineen
• kävellä pitkin loivia polkuja
• syödä ja juoda – piknikin muodossa, tai nauttien useiden eri ravintoloiden ja kahviloiden tarjonnasta

Mene Pilatukselle jos haluat

• korkeammalle ja haet dramaattisempaa vuorimaisemaa
• kokea maailman jyrkimmän ratasjunan
• oikeasti haastaa itseäsi ja kivuta yli 2000m korkeuteen kapeita ja mutkittelevia polkuja

Mene kummalle vain jos haluat

• upeita maisemia, jossa yhdistyvät lumihuippuiset vuoret ja kirkasvetiset järvet
• yhdistää risteilyn Vierwaldstärtterseellä vierailuun vuoren huipulla
• vuorelle ratasjunalla tai gondolilla
• ikimuistoisen päivän raittiissa vuoristoilmassa.