Neljä päivää Kapkaupungissa

Kun Namibiasta matka jatkui, ei sitä voinut olla miettimättä.. Että pitikö sitä nyt Kapkaupunkiinkin ehtiä tuolla vuodenvaihteen matkalla? Eikö pelkkä Namibia olisi riittänyt?

No, tavallaan.. Ei sitä olisi tarvinnut mennä, jos olisi matkaa suunnitellut alkuun vähän paremmin ennen lentojen ostoa. Kapkaupunkiin päädyttiin nimittäin vähän “vahingossa”, tai ainakaan sinne ei alkuun pitänyt mennä sen suuremmin aikaa viettämään. Piti ajaa Namibiasta Etelä-Afrikan puolelle ja vain pudottaa auto lentokentälle. Mutta lopulta ajokilometrit alkoi tuntumaan liialta, ainakin kun ne suhteutti tarjolla oleviin nähtävyyksiin. Tämän johdosta päätimmekin lopulta palauttaa auton sinne mistä sen noudimmekin, eli Namibian pääkaupunki Windhoekiin ja lentää pois Namibiasta. Tämän päätöksen kirkastuessa paluulennot Suomeen kuitenkin oli jo varattu Kapkaupungista, joten ei auttanut kuin lentää Kapkaupunkiin. Ja koska olisi tuntunut hölmöltä lentää kaupunkiin vain päiväksi tai pariksi, lentokentällä piipahduksesta puhumattakaan, niin matkasuunnitelma muokattiin siten, että kokemuksia Kapkaupungista kerättiin lopulta neljän vuorokauden ajan.

Moneen muuhun kaupunkiin neljä päivää on runsaasti. Monesti olen todennut saaneeni kaupungista irti itselleni riittävän määrän, ehtinyt näkemään ne kiinnostavimmat jutut, ollen sen jälkeen täysin valmis jatkamaan jo matkaa. Mutta Kapkaupungin osalta oli kuitenkin jo alusta asti selvää, että ei siinä ajassa ehdi tekemään kaikkea, mitä haluaisi. Ja niinhän siinä kävikin. Aika loppui auttamatta kesken. Neljä päivää oli hyvä alku, mutta ei sen enempää. Onneksi tässä Afrikka-huumassani voin todeta, että tässä on jo useampi reissu tuolle suunnalle luonnosvaiheessa, joten tuskin tämä viimeiseksi kerraksi kaupungissa jäi.

Vaikka siis tavoistani poiketen olen tainnut jo päättää, että tulen palaamaan kaupunkiin, en silti voi sanoa ihastuneeni siihen, enkä siten pysty sitä kehumaan varauksetta. Kapkaupungin kokemukset ei vain saanut aikaan sellaista megawau-fiilistä, korkeintaan sanoisin kaupunkia tosi kivaksi. Kaupunki lähialueineen on kyllä kiehtova, monipuolinen ja jännittävä, tarjoten vierailijalle valtavasti erilaisia vaihtoehtoja lomapäivien viettoon. Mutta sitten, samalla se on myös jollain kummallisella tavalla luotaantyöntävä – tunne, jota en osaa sen paremmin selittää. Kun tähän vielä lisätään se ikävä fakta, että Kapkaupunki keikkuu vuodesta toiseen maailman murhatilastoissa kaupunkien top10-listalla, ja Etelä-Afrikassa valkoihoisiin kohdistuva viha ja väkivalta on vuodesta toiseen lisääntyvää, on olo väkisinkin hieman epämukava, vaikka periaatteessa kohtuullisen turvallista monilla turistien suosimilla alueilla onkin.

Neljään päivään mahtui (taas) ihan valtavasti upeita kokemuksia, ne suosituimmat jutut pääosin tuli tehtyä, suosituimmat kohteet katsastettua. Tämä ei ollut ihan se pikaisin raapaisu, mutta väkisinkin se tuntui silti vain nopealta tutustumiselta. Se vain on todettava, että siinä missä monessa muussa kaupungissa neljä päivää tuntuu omalle levottomuudelleni liioittelulta, täällä aika meni hujauksessa, tekemisen osalta runsaudenpula iski vasten kasvoja moneen kertaan. Kapkaupunki ja sen ympäristö on vaan niin monipuolinen.

Tuon neljän päivän aikana kivuttiin Lion’s Headin vuorelle täydenkuun valossa, ihmeteltiin pöytävuorelta avautuvia maisemia kirkkaassa auringon paisteessa ja katseltiin pingviinejä. Kierrettiin myös Hyväntoivonniemi, käytiin viinitiloilla, sekä kuuntelemassa apartheidin kauheuksia. Nautittiin hyvästä ruuasta ja juomasta, purjehdittiin kaupungin edustalla ja katseltiin metsäpalojen tuhoja teiden varsilla.

Niin, kyllähän siihen neljään päivään saatiin mahtumaan melkein kaikki yleisimmät must do-asiat kaupungissa, mutta moni muu asia jäi odottamaan sitä kuuluisaa ”seuraavaa kertaa”.