New York, New York!

New York – kuinka ihana olikaan taas nähdä! Edellisestä kerrasta olikin kulunut jo yli kaksi vuotta – aika joka tuntui lähes ikuisuudelta, sillä sen verran järjettömäksi tarve päästä kävelemään näille kaduille ehti taas kasvamaan. Huomasin talven aikana säännöllisesti haikailevani New Yorkin lentojen perään, ajatellen että viime kerrasta on aivan liian pitkä aika. Monesti hyviä tarjouksia tuli vastaan, mutta jätin niihin aina hieman vastentahtiosesti tarttumatta, ajankohta oli aina väärä.

Mutta sitten se kolahti. Alkuvuodesta Saksassa työmatkalla ollessani SE oikea osui kohdalle. Lennot New Yorkiin 305€, hyvillä lentoajoilla. Ja vieläpä helatorstain yli – ajankohtaan johon jotain pientä reissua olinkin haaveillut, tosin enemmän lähialueille. Pistin pikaisesti Dubaissa työmatkalla olleelle miehelle viestin että miten ois, saanko ostaa sulle lennot? Pikainen tarkastus pomoilta ja kaikken näyttäessä vihreää valoa suunnitelmalle, klikkailin lentoliput sähköpostiini. Taisin leijua taivaissa pari seuraavaa viikko myhäillen innoissani “Mie pääsen nyyjorkkiin, mie pääsen nyyjorkkiin!” Kuinka onnelliseksi sitä voikaan tulla matkan varaamisesta?

New York on jo vuosia ollut ehdoton lempikaupunkini. Tämä matka oli laskujeni mukaan kuudes kaupunkiin. Vaikka yleensä välttelen samaan paikkaan matkustamista uudelleen, tänne haluan aina vain uudestaan ja uudestaan. Ja vaikka paikka on kovin tuttu, taisin silti lähteä tälle matkalle aivan yhtä innoissani kun kuukauden reissulle Aasiaan joulukuussa. Tänne itseasiassa taidan matkustaa aina vain suuremmalla innolla kun edellisellä kerralla. Eikä tämä myöskään jäänyt viimeiseksi kerraksi kun kaupunkiin haluan, se on varmaa.

En vieläkään tiedä mikä kaupungissa on parasta. Onko se suurkaupungin syke, keltaiset taksit vai Times Squaren valoloisto? Ehkäpä High Lane, lukemattomat ostosmahdollisuudet, tai hyvä ruoka? Vaiko sittenkin Broadwayn musikaalit, komediakellareiden illat, lukuisat puistot tai museot…? Lista syistä miksi kaupungista pidän on loputon! Ehkä se päällimmäinen syy on kuitenkin kaikesta huolimatta se fiilis jonka kaupungissa olo saa aikaan – täällä kaikki on mahdollista ja voit joka kerta kokea uutta. Tekemistä ja näkemistä on niin paljon, että jokainen vierailu on varmasti erilainen. Mutta se fiilis jonka kaupunki saa aikaan, se on ja pysyy yhtä mahtavana.

Lista paikoista joissa olisi ollut mukava käydä oli valtavan pitkä. Tiesin jo etukäteen että päivät eivät varmasti kävisi tylsiksi.  Päivät kuluivatkin hujauksessa, eikä kaikkialle edes lopulta ehditty. Tai olisi sitä ehditty jos olisi halunnut, mutta suorittamisen sijaan aikaa piti jättää myös fiilistelylle – rauhallisille hetkille kahviloissa ja kuppiloissa, sekä päämäärättömälle vaeltelulle kaduilla ja puistoissa. Shoppailua unohtamatta.

Kuuden päivän reissu ei taaskaan riittänyt mihinkään, niin monta paikkaa on kaupungista ja sen ympäristöstä on näkemättä, mutta niin moneen tuttuunkin paikkaan oli vielä päästävä uudestaan. Jotenkin tuntuu siltä, että mitä enemmän kaupungissa on viettänyt aikaa, sitä paremmin sen tajuaa, kuinka vähän kaupunkia lopulta tuntee. Kuitenkin, vaikka aika loppui kesken, oli silti kiva palata kotiin – päivät olivat sen verran intensiivisiä ja tapahtumarikkaita, että enempää ei kerralla olisi jaksanutkaan.

Laukut ovat vielä kotimatkalla, aikaero painaa ja kevätflunssa otti tiukkaan otteeseensa. Siitäkin huolimatta en voi kuin iloita jälleen kerran kuluneesta viikosta. Kaupungissa kävellessä hymyilin monta kertaa itsekseni. Totesin, että täällä jos jossain olen onnellinen. Tänne haluan uudestaan vielä monta kertaa.