Norsujen keskellä Udawalawessa

Herätyskello pärähtää soittamaan tuttua kidutusääntään kello 05.50 usvaisena aamuna. Normaalisti vaikeroisin tuskissani herätysäänen porautuessa tajuntaani. Toisin on tänään. Sekunnin murto-osassa kellon soimisesta avaan silmäni täysin avoimeksi ja pomppaan pirteänä ylös. Suuntaan kohti vaatekasaani ja huudahdan ihan pikkaisen innoissani ”Ronsuja!” Tajuan samalla vaikuttavani vähintäänkin pikkaisen päästäni vinksahtaneelta – minä, joka inhoan aamuherätyksiä. Mutta kun tänään nähdään norsuja! On edessä ehkäpä se Sri Lankan kohokohta, safari Udawalawen kansallispuistossa. Ja minulle oli luvattu että näen tänään norsuja. Paljon norsuja.

Valitsimme Udawalawen kohteeksi Sri Lankassa paitsi siksi, että se sopi paremmin reitin varrelle, mutta myös siksi, että se on todennäköisempi paikka nähdä norsuja kuin maan suurempi ja suositumpi Yalan kansallispuisto etelärannikolla.  Ei Udawalawekaan pieni ole, pinta-alaa on huimat 31 000 hehtaaria, eikä se toki myöskään tuntematon ole, vieraileehan täällä vuosittain tuhansia turisteja toiveinaan nähdä mahdollisimman monta puiston noin 500 norsusta.

Ja norsuja me näimme, kymmenittäin. Ensimmäisen yksilön tapasimme jo matkalla Udawalaween, safaria edeltävänä iltana. Ajaessamme kohti hotelliamme, kuskimme havaitsi aivan tien vieressä yksinäisen uimarin, joka oli matkannut pitkän pätkän halki luonnonpuiston suuren järven illallistamaan tien viereen. Tiesin kyllä että norsut osaavat uida, mutta tämä jäbäpä oli polskinut menemään useamman sadan metrin päähän muutaman ruohotupon takia – siitäkin huolimatta että sitä samaa ruohoa oli tarjolla järven toisellakin laidalla. Taisi tykätä uimisesta, omaa rauhaa kun olisi ollut helpomminkin varmasti saatavilla. Auto parkkiin ja hetkeksi tätä valtavaa otusta ikkunasta ihmettelemään, välissä vain muutama hassu metri ja lähes olematon aita. Olin jo tässä vaiheessa melko pähkinöinä.

Aamulla hyppäsimme safariautomme kyytiin hotellin edustalta vain muutama minuutti herätyskellon soitua. Silmät ristissä ja aivan innoissamme. Tai no, herra otti mukavan asennon takapenkillä ja pysyi coolina samalla kun allekirjoittanut oli innoissaan kuin pikkulapsi. Olimme etukäteen jo varanneet kuljettajan viemään meidän Koggalasta Ellaan omalla autolla, ja neuvotelleet pakettiin myös safarin. Hintaa koko lystille tuli 20 000 rupiaa (n.130€) kahdelta, kun siirtymät tehtiin omalla ilmastoidulla autolla ja kuljettajalla. Ei älytön hinta, mutta ei myöskään hirveän halpa. Parempaan emme kuitenkaan pystyneet. Pelkälle safarille hintaa olisi tullut etukäteisselvittelyn perusteella 3500-5000 rupiaa kuskista riippuen(oma auto) ja päälle tulisi sitten vielä puiston sisäänpääsymaksut, noin 2000 rupiaa per henkilö. Kuskeja autoineen pyörii portin edustalla kyllä runsaasti, joten etukäteen kyytiä ei välttämättä ole tarpeen hankkia, vaikka se helpompaa kyllä onkin.

Auringon noustessa keinuimme pitkin Udawalawen hiekkaisia teitä. Pääsimme portilta vain muutaman sadan metrin päähän kun puskissa jo heilui ja tumma hahmo pilkotti puiden välistä – Norsu!! Kuskimme ajoi meidät aivan norsun viereen ja pysäytti auton. Katselimme sen puuhastelua rauhassa, samalla kun muitakin autoja ilmaantuu paikalle. Jatkamme matkaa ja pian syrjäisellä tiellä vastaan tulee yllättävä ruuhka – kolme norsua tukkii tien. Kyllä minä tällaisessa ruuhkassa mieluummin aikani vietän kuin autojen seassa! Kuskimme sammuttaa auton vauhdista jo kauempaa jotteivät eläimet häiriinny ja rullaa sen hiljaa lähemmäs norsuja. Tyypit pällistelvät meitä rauhassa eivätkä tee elettäkään liikkuakseen karkuun. Pysähdymme riittävän matkan päähän. Yhtäkkiä vierestä alkaa kuulua ryminää. Norsu – kaksi norsua – KOLME norsua.. Ehdin jo ääneen ihmettelemään mistä näitä oikein ilmestyy kun norsu yksi toisensa jälkeen tupsahtelee kirjaimellisesti puskista suoraan automme eteen. Toista kymmentä norsua näköpiirissä, eikä ketään muita mailla halmeilla – parasta ikinä! Etenkin kun yksi näistä lauman keskellä olevista oli pienin ja söpöin norsu mitä olen ikinä nähnyt, vain kuukausia vanha tapaus. Juniori siinä talsi reippaana lauman keskellä eikä näyttänyt olevan meistä moksiskaan.

Jatkamme matkaamme ja pian huomaammekin useamman autoon pysähtyneen tielle, vieressä aivan valtava yksilö. Kamerat laulavat samalla kun norsurouva tyynesti nyhtää ruohotuppoa maasta kärsällään ja pistelee niitä poskeensa. Välillä se lähtee kävelemään uhkaavasti autoa kohti, ollen parhaillaan niin lähellä että kättä ojentamalla siihen voisi koskea, mutta pidämme kuitenkin kätemme visusti auton reunojen sisäpuolella ja keskitymme katselemaan.

Udawalawessa oppailla tuntuu olevan uskomattoman harjaantunut silmä eläinten bongailuun ja kuskit myös kommunikoivat tehokkaasti vastaan tullessaan, kertovat missä eläimiä näkyy ja missä on hiljaista. Norsut saavat vaeltaa vapaasti ympäri puistoa, joten mitään säännöllistä reittiä on turha ajella, vaan autot liikkuvat alueella sikinsokin. Etuna tässä on se, että jokainen kerta on erilainen – välillä saat katsella norsulaumaa aivan rauhassa muiden kiertäessä muualla, välillä yhtä norsua saattaa katsella kymmenen autollista.

Ajelemme yhteensä kolme tuntia ympäri aluetta. Tuona aikana näemme kymmenittäin norsuja, lukuisia riikinkukkoja, mitä erikoisempia lintuja, villisikaa ja vesipuhveleita. Leopardejakin puistossa kuulemma on, mutta vuosia oppaana toiminut kuskimmekaan ei niitä ollut nähnyt kuin muutaman yksittäisen kerran, joten kissapetojen piileskelystä ei voinut suuremmin olla harmissaan, vaikka kiva sellaiseenkin olisi ollut törmätä.

Udawalawen osalta odotukseni olivat luonnollisesti melko korkealla ja ilokseni pystyin toteamaan että en joutunut pettymään. Ehdottomasti suositeltava kohde jokaiselle Sri Lankassa vierailevalle! Jos et ole aivan yhtä iso norsufani kuin allekirjoittanut, on maan suosituin kansallispuisto Yala myös varteenotettava vaihtoehto – norsuja näkee melko varmasti sielläkin, todennäköisesti hieman vähemmissä määrin, mutta muulta tarjonnaltaan se kuulemani mukaan on monipuolisempi. Minulle kuitenkin norsut olivat ykkösjuttu ja siksi Udawalawe oli se paras vaihtoehto. Se oli parasta ikinä!