Ohrid – Balkanin Jerusalem

365 kirkkoa, yksi vuoden jokaiselle päivälle. Siitä Ohrid, Makedonian tunnetuin lomakohde on aikanaan tunnettu. Sillä se on ansainnut myös lempinimen Balkanin Jerusalemina, vaikkei se ehkä annakaan oikeaa kuvaa kohteesta enää nykyään. Nykyään Ohrid nimittäin tunnetaan paremmin kirkkaasta järvestään, maan ainoana UNESCO-kohteena, ja paikkana, jonne moni Makedonialainen karkaa lomillaan. Kirkkoja täältä löytyy enää murto-osa entisaikoihin verrattuna, mutta muutoin kaupungin loisto ei ole himmentynyt – päinvastoin.

Ohridin kaupunki levittäytyy Ohrid-järven pohjoisrannalle. Järven, jonka väitetään olevan Euroopan vanhin. Järven, joka kuuluu puoliksi Albanialle, puoliksi Makedonialle. Vaikka enää täällä ei satoja kirkkoja löydykään, on niitä kuitenkin enemmän kuin jaksamme laskea, ja vielä melkoisen hienoja sellaisia. Yksi kaupungin tunnetuimmista nähtävyyksistä onkin aivan järven rannalla, kallion päällä sijaitseva St. Johnin kirkko, jonka takaa aukeaa upeat maisemat yli järven. Kirkon takana, mäen huipulla taas kohoaa Car Samoilin linnoitus, sen huipulta voi puolestaan tähyillä järvelle yli vanhan kaupungin punatiilisten kattojen. Täällä en jaksa enää edes ihmetellä miten Makedoniasta löytyy niin mahtavia maisemapaikkoja. Totean vain, että kaunista on – taas.

Vanhan kaupungin kapeat kujat kiemurtelevat ylös pitkin rinnettä, kirkasvetisen järven kimallellessa alapuolella. Järven rannalta löytyy  pieniä uimarantoja, sekä lukuisia ravintoloita ja kuppiloita joissa viettää aikaa yön pikkutunneille saakka niin halutessaan. Nähtävää ei vanhassa kaupungissa ole paljoa, mutta tunnelmasta on helppo nauttia. Pienten sokkeloisten katujen varsilla on helppo kadottaa paitsi ajantaju, myös suuntavaisto. Monet pienet ja sympaattiset ravintolat ja kuppilat houkuttelevat luokseen.

Hieman etäämmällä vanhasta kaupungista aukeaa kävelykatu. Sen toiselta puolelta alkaa löytymään myös enemmän hotelleja. Tunnelma muuttuu nopeasti liikkuessa pienen kaupungin laidalta toiselle. Ohridista tuntuu löytyvän kolme hyvin erilaista puolta – on vanha, kaunis ja tunnelmallinen vanha kaupunki, huoliteltu, mutta hieman persoonaton keskusta ja turismin varaan rakennettu rantabulevardi. Ensimmäisestä pidän kovasti, kaksi jälkimmäistä jättää hyvin ristiriitaiset tunteet.

Ohrid tuntuu myös muuntautuvan hyväksi kohteeksi moneen makuun. Kaupungin keskustasta pitkin rantaa edetessä löytyy monenlaisia hotelleja ja rantoja joista valita itselleen sopiva. Jossain vaiheessa kaupunki vaihtuu kyläksi, kylä toiseksi. Pieniä kyliä on vieri vieressä aina Albanian rajalle asti. Ne tarjoavat rauhallisempia kohteita niille, joita ei Ohridin kaupungin kuhina kiinnosta, ydinkeskustassa yöpyessä voi taas nauttia vilinästä aamusta myöhään iltaan. Sisämaavaltiona Makedonialla ei omaa rannikkoa ole, joten on hyvin helppo ymmärtää, miksi tämä on valikoitunut suosituksi rantalomakohteeksi, onhan kirkasvetinen järvi varsin houkutteleva kuumana kesäpäivänä ja kaupunki huokuu rennon letkeää lomatunnelmaa.

Suosio on helppo huomata paitsi ihmismääristä, myös käynnissä olevista muutoksista. Vanhan kaupungin reunalta alkavaa rantabulevardia rakennetaan muutaman kilometrin pituisella rantakaistaleella, sen varrelle nousee lisää ravintoloita ja kuppiloita, ehkä myös hotelleja. On helppo nähdä, että Ohridia pyritään kehittämään entistä enemmän turistikohteeksi. Ohrid on kuitenkin järvenä varsin poikkeuksellinen, Euroopan vanhimpana järvenä ja laajan biodiversiteetin omaavana, se on ainakin luonnontieteilijöiden silmissä mittaamattoman arvokas kohde monin tavoin. Vielä paikan päällä ajattelin, että kaupungin kehityshän on kiva juttu, mutta myöhemmin ymmärsin että eipä se sitä näiden tietojen valossa olekaan.  Jatkuva kehittäminen ja lisääntyvä turismi uhkaavat järven haurasta ekosysteemiä tällä hetkellä pahasti.

Pari yötä täällä vietettyäni ymmärrän hyvin, miksi Ohrid on paikallisten keskuudessa niin suosittu. Se ei ehkä koskaan nouse suomalaisten keskuudessa suosituksi lomakohteeksi, sillä moni lienee etelän rantalomillaan halajavan suolaisen veden äärelle, järviä kun löytyy kotoakin. Mutta etenkin näin Balkanin kiertomatkalla Ohrid on varsin suositeltava kohteena. Se ei ehkä ole alueen mielenkiintoisin tai mieleenpainuvin kohde, mutta jotain kiehtovaa siinä on. Jotain, joka sai minut lähtiessäni toteamaan että olipas (taas kerran) kiva kohde. En vain ihan täysin tiedä mikä se jokin oli. Ehkä se oli vain toimiva kokonaisuus, tai sitten se vain oli se veden läheisyys, sekä  vanha ja kaunis kaupunki – olen yleensä siinä mielessä helppo, että ne läsnäolollaan saavat molemmat jo yksinäänkin minut viihtymään, puhumattakaan sitten siitä, että ne tulee samassa paketissa.