Onnekkaampi kuin ymmärsinkään Baganissa

Bagan – tuo tarunomainen, mutta kuitenkin täysin todellinen kohde Myanmarissa on paikka, jota on vaikea sanoin kuvailla. Olen kyllä historiallisilla, maailmankuuluilla temppeleillä vuosien saatossa ehtinyt vierailemaan aina Chichen Itzasta Angkor Watiin, mutta on myönnettävä, ettei mikään paikka ole kyllä vakuuttanut yhtä voimakkaasti kuin Bagan.

Bagan, muinainen Myanmarin pääkaupunki, oli valtaapitävien koti vuosisatoja. Historia alueella on paitsi kiehtova, myös hyvin vaiherikas – valtaapitävät vaihtuivat ja ulkopuoliset hyökkäilivät. Matkailijoille Bagan on kuitenkin tutumpi alueen temppeleiden vuoksi. Viime vuosituhannen alussa Baganin hallitsijat ja alueen varakkaat vaikuttajat rakennuttivat Baganin tasangolle pienelle, alle 70 neliökilometrin alueelle arvioiden mukaan jopa yli 10 000 kappaletta uskonnollisia monumentteja – stupia, temppeleitä ja luostareita (yhdistän ja yleistän nämä tästä eteenpäin pagodiksi hieman virheellisen, mutta yleisen käytännön mukaisesti). Vuodet kuluivat, valta vaihtui, pääkapunki siirtyi lukemattomia kertoja, mutta monumentit jäivät. Ainakin osittain, sillä nykyään näistä on pystyssä enää arviolta 2200, kun vuosisatojen aikana valtaosa on kärsinyt merkittäviä tuhoja eroosion ja maanjäristysten seurauksena. Pagodia luhistuukin maan tasalle tasaiseen tahtiin nykyään ja huoli historiallisen alueen tulevaisuudesta on noussut korkealle maassa.

Bagan on yksi Myanmarin suosituimmista matkakohteista, eikä suotta. Minne vain kaupungissa katsot, näet temppeleitä, monesti kymmenittäin. Uskon että jokainen, joka Myanmariin on tutustunut matkakohteena, on nähnyt kuvia tästä taianomaisesta paikasta jossa temppeleitä kohoaa maasta silmän kantamattomiin. Yleensä vielä maagisen auringonlaskun tai -nousun värittämänä. Näky on ainutkertainen ja kuin toisesta maailmasta.  Myönnettävä on, että pagodien huipulta katsotut auringonlaskut ja -nousu olivat ehdottomia huippuhetkiä Myanmarin matkallamme. Ja kehoitinpa minä teitäkin vakavasti harkitsemaan Baganiin matkaamista kun tuosta henkeäsalpaavasta kokemuksesta kirjoitinkin aiemmin. Mutta vähänpä tiesin tuolloin kuukausi takaperin tulevasta.

Nyt nimittäin vaikuttaa siltä, että taisin olla onnekaampi kuin tiesinkään matkatessani Baganiin vielä kun pagodille sai vapaasti kiipeillä. Tämä siksi, että jos maan kulttuuriministeriön tämän viikkoista määräystä on uskominen, ei vastaava enää ensi viikosta lähtien ole sallittua.

Maan turistimäärät ovat räjähdysmäisessä kasvussa, jolloin luonnollisesti myös Baganissa vierailevien ihmisten määrä kasvaa. Ja heistä jokainen tahtoo tehdä saman kuin mekin – kiivetä pagodien reunoja ylös, todistamaan tuota henkeäsalpaavaa näkyä.

Pagodat kuitenkin ovat edelleen Buddhalaisille pyhiä ja moni ei turistien menoa hyvällä ole katsellut – vähät välitetään pukeutumisohjeista ja käyttäydytään epäkunnioittavasti muutenkin. Kun tähän yhdistetään se, kuinka kovalla kuormituksella pagodat jatkuvasti lisääntyvästä kiipeilystä ovat, on helppo ymmärtää päätös. Meno ei mitenkään ole kestävällä pohjalla.

Päätös julkaistiin maanantaina, mutta jo tiistaina sitä tarkennettiin – kiipeily olisi kiellettyä kaikkialla, paitsi viidellä nimetyllä paikalla.  Kiva! Paitsi ei ehkä sittenkään, kun hieman tarkemmin mietin. Jo nyt kun turistimäärät olivat vielä merkittävästi pienemmät kuin mitä tulevilta vuosilta odotetaan, ja kun lähes kaikki pagodat olivat ns. vapaata riistaa, oli monella pagodalla siltikin aikamoinen tungos. En halua kuvitellakaan, millaista kyynärpää-sotaa näillä viidellä nimetyllä pagodalla jatkossa sitten käydään kun paine keskittyy vain viiteen kohteeseen, sen alkuperäisen parin tuhannen sijaan – samalla kun vierailijamäärät kasvavat. Vielä vähemmän haluan ajatella sitä, mitä näille viidelle kohteelle käy, kun niiden kuormitus moninkertaistuu.

Vaikka ylhäältä käsin näkymät olivat uskomattomat, on Bagan varmasti kiipeilykiellosta huolimattakin upea kohde – kyllä ne temppelit aika pirun vakuuttavia ovat maasta käsin katseltunakin. Siitäkin huolimatta en voi kuin olla hieman harmissani niiden puolesta, jotka eivät ehkä pääse sittenkään enää todistamaan pagodien huipulta avautuvaa lumoavaa maisemaa  vaikka matka Myanmariin olisi jo suunnitelmissa. Vaikka harmitus muiden puolesta on kova, en rehellisesti sanoen voi silti olla harmissani päätöksestä kokonaisuuden kannalta, onhan sen tarkoituksena vaalia perustellusti kulttuurihistoriallisesti arvokasta aluetta tuhoutumasta täysin.