Monelle New York on yhtä kuin Manhattan, ajatellaan usein. Vaikka kaupunki koostuukin yhteensä viidestä eri hallintoalueesta, on Manhattan monesti ainoa näistä, johon kaupunkiin matkaava tutustuu. Eikä ihme, onhan saari kaupungin keskittymä, sen sydän, sen aivot. Siellä on valtaosa kaikista niistä nähtävyyksistä, jotka tekevät New Yorkista yhden maailman suosituimmista matkailukohteista.
Mutta, vaikka Manhattankaan ei vielä ole itselleni jokaisen nurkan osalta tuttu, halusin tällä kertaa käyttää entistä enemmän aikaa myös muuhunkin kuin tuolla hektisellä ja monimuotoisella saarella vaelteluun. Halusin nähdä uusia ja erilaisia kulmia. Halusin tutustua enemmän ympäröiviinkin alueisiin ja selvittää, yltääkö suurkaupungin syke myös tänne – saisiko muut alueet minut haltioitumaan kaupungista enemmänkin, vai olisiko Manhattan edelleenkin se juttu. Joten eräänä päivänä suuntasimme syvälle Brooklyniin ja käytimme lähes koko päivän sen katujen tallaamiseen.
Jotta ymmärtää, millaisesta alueesta puhutaan, mainittakoon mielenkiintoisena faktana se, että jos New Yorkin hallintoalueet olisivat omia kaupunkejaan, olisi 2,5 miljoonan asukkaan Brooklyn Yhdysvaltojen neljänneksi suurin kaupunki. Se jättäisi taakseen myös Manhattanin. Pinta-alaltaan se puolestaan on Manhattania kolme kertaa suurempi. Ei siis mitenkään pikkainen pläntti.
Brooklynistä on viime vuosina maalailtu isolla pensselillä New Yorkin nousevaa trendialuetta. Etukäteen mielenkiintoisia paikkoja etsiessä tulee jo alkumetreillä selväksi, että alue on niin laaja, että sitä on aivan mahdoton päivässä kiertää edes pintapuoleisesti. Top10-listoja on lukemattomia, yksi kehuu ruokaskeneä, toinen kuppiloita, kolmas puistoja, neljäs museoita. Totean jo nopeasti, että yksi päivä ei riitä minnekään, hyvä jos edes pintaraapaisua saan. Mennään siis hieman fiilispohjalta – fiilistellään, ihmetellään ja tutkaillaan maailman menoa tällä puolen kaupunkia ilman suuria suunnitelmia.
Koska Brooklyn on ennen kaikkea paikkallisten asuinkeskittymä, ei täällä varsinaisesti ole niitä maamerkkejä samalla tiheydellä kuin Manhattanilla. Ihmisiä on vähemmän, liikenne on rauhallisempaa, rakennukset matalampia. Brooklyn vaikutti jotenkin kovin, noh, tavalliselta, arkiselta. Kuten etukäteen ounastelinkin, ei päivässä vain saanut alueesta käsitystä mitenkään, se jätti jotenkin kylmäksi.
Haluaisin kovasti sanoa, että Brooklyn oli kiehtova, mutta en vain kokenut sitä tunnetta. Toivoinko liikoja? Vaikuttiko kurja sää kokemuksiin? Olisiko muutama sykähdyttävä nähtävyys lisää muuttanut mielipidettä? Tarvitseeko alue vain enemmän aikaa, jotta siihen pääsee sisälle? Kenties. Löysimme toki upeita asuinalueita, kivoja kahviloita, kauniita katuja ja melkoisen maistuvan lounaspaikankin, mutta asetelma nyt vain oli Brooklynille epäreilu – vieressä Manhattan miljoonine mahdollisuuksineen vain tuntui jättävän Brooklynin auttamatta varjoonsa. Tavallisemmalta tuntuva, tasainen alue nyt ei vain mitenkään pysty jännittävyydessään kilpailemaan kuhisevan, superlatiivien täyttämän Manhattanin kanssa. Tästäkin huolimatta päivä kului hujauksessa.
Päivässä tulivat tutuksi muunmuassa Coney Islandin Luna Park – huvipuistoalue, joka on tuttu elokuvista. Alue, jonka jostain syystä luulin kauan olevan jo suljettu ja hylätty. Pilvisenä torstaina huvipuisto toki oli kiinni, mutta alueella pyöri silti ihmisiä ja osa ravintoloista ja ruokakojuista oli auki. Musiikki soi, meri pauhasi vieressä ja rantabulevardilla oli elämää yllättävän paljon. Silti, kun ympärillä kadut kuhisevat vielä enemmän, tuntu alue kovin rauhalliselta, jopa hieman aneemiselta.
Hieman jopa harmitti, että tänne ei tullut päädyttyä viikonloppuna, jolloin koko huvipuisto olisi ollut auki ja alue olisi päässyt täyteen loistoonsa. Siltikin, jopa hieman rosoisessa alueessa oli jotain kiehtovaa. Oliko se sitten kaikkien niiden vanhojen elokuvapätkien ansiota, ken tietää. Pilvinen ja hiljainen päivä sai kuitenkin parhaat päivät nähneet laitteet näyttämään jotenkin synkältä, mutta samalla nostalgiselta – tunnelma sai kuvittelemaan että olisi hypännyt ajassa taaksepäin muutamia vuosikymmeniä. Mielessäni kuvittelin alueen täydessä valaistuksessa illalla, lasten nauraessa laitteissa, pelikoneiden kilkattaessa, ihmisten nauttiessa elämästä samalla kun musiikki soi. Nyt kun tiedän että Luna Park ei ole vain kaiku historiallisista elokuvista, saatan palata tänne vielä joskus siten, että puisto on auki, palata katsastamaan onko tunnelma yhtä mukaansatempaava, kuin millaiseksi sen mielessäni kuvittelin.
Toista ääripäätä, ja itselleni Brooklynin parhaita paloja, näytteli sitten taas aivan vastakkaisessa päässä Brooklyniä sijaitseva Brooklyn Heights. Tuo Manhattania lähimpänä oleva osa puistoineen tarjoaa paitsi järjettömän hintaisia asuntoja, myös upeat maisemat Manhattanille yli East Riverin. Brooklyn Heights Promenade, Brooklyn Bridge Park ja itse Brooklyn Bridge, niin ”tylsältä” kun se kuulostaakin, muodostivat itseasiassa alueen, josta pidin eniten. Ei vain ole näistä paikoista avautuvia maisemia ja ikonisempia näkymiä voittanutta New Yorkissa, ainakaan maantasalla.
Brooklyn Heights toki oli jo tuttu alue edellisiltä reissuilta, onhan tämä alue se helpoimmin saavutettavissa oleva Manhattanilta käsin, ja se joka tarjoaa ne maailmankuulut näkymät. Siksi sinne niin moni suuntaakin.
Jotenkin tällä kertaa koko päivän Brooklynissä seikkailtua olisin ehkä toivonut, että sieltä olisi löytynyt jotain muuta, joka olisi vielä onnistunut vakuuttamaan minut siitä, että Brooklyn itsessäänkin voi viedä mukanaan. Tällä kertaa se ei kuitenkaan vielä siinä onnistunut. Epäreilu kilpailuasetelma ja lopulta kovin vähäinen alueella vietetty aika ei vain saanut aikaan lopputulosta, jossa voisin sanoa Brooklynin aiheuttaneen valtavaa ihastusta. Alueesta jäi kuitenkin monen monta nurkkaa koluamatta, joten ehkä annan vielä mahdollisuuden. Ensi kerralla saatan jopa majoittua tänne, josko silloin pääsisi alueeseen paremmin sisään, vähän niin kuin Harlemin kanssa tällä kertaa kävi.
