Luulen, että jokainen joka on koskaan matkustanut, tai edes etsinyt tietoa Itävaltaan suuntautuvista matkoista, on pakostikin päätynyt kuulemaan Schönbrunnin linnasta ja nähnyt ainakin kuvissa linnan ja sen upean puutarhan. Linna on itseasiassa Itävallan suosituin vierailukohde, eikä syyttä. Kokonaisuus on kerta kaikkiaan käsittämätön tällaisen pienen, perähikiällä kasvaneen suomalaisen silmään.
Tuo vuosien varrella satoja valtionpäämiehiä sun muita arvovieraita nähnyt, 1700-luvulla rakennettu linna on yksi UNESCON maailman kulttuuriperintökohteista. Se mikä sen historiassa on erikoista on, että vaatimattomat 1400+ huonetta sisällään pitävä linna rakennutettiin alunperin kuninkaalliseksi metsästysmajaksi edellisen tilalle.. Lopputulosta ajatellessa jotenkin tässä kohtaa vain ajattelee, että on kohtalaisen vaikea kuvitellakaan minkäköhänlainen lopputulos olisi ollut jos siitä olisi alunalkajaankin tilattu linna..
Linnalle pääsee helposti metrolla Wienin keskustasta ja Schönbrunnin asemalle päästessä on perille helppo löytää, seuraa vain sitä jatkuvaa turistien virtaa.. Vaikka koko reissulla muuten ei tuntunutkaan että kaupunki olisi mitenkään pullollaan turisteja niin eipä ihme, ne kaikki olivatkin täällä! Olimme kuitenkin reissussa kesäkuun loppupuolella, joten voin vain kauhulla ajatella minkälainen tungos paikalla on elokuussa lomakauden ollessa kiireisimmillään. Ei siis ihme että lippuja suositellaan varattavaksi etukäteen, jotta jonotukselta välttyy. Me pääsimme kyllä linnaan kierrokselle yhteensä noin 20min jonotuksella (lippujen osto+sisäänpääsy), mutta elokuussa jonotusaika voi olla jo jotain aivan muuta.
Vaikka itse ainakin olen hirveän huono käyttämään paljoa aikaa yhdessä kohteessa, saimme silti melkein koko päivän kulumaan linnan alueella. Ostimme perille päästyämme Classic Pass:it joilla pääsi sekä täydelle kierrokselle linnan sisätiloissa, että myös neljään eri kohteeseen puutarhan alueella. Näin jälkikäteen ehkä ihan hyvä valinta, hintaa tuolle tuli 21euroa, kun pelkkä linnan kierros olisi ollut 16 euroa. Emme kylläkään lopulta käyneet kuin kolmessa puutarhakohteessa, mutta niissäkin oli ihan riittämiin näkemistä.
Linnan kierroksella teimme yhden virheen ja jätimme audio-oppaan ottamatta, ajatuksella että ainahan näissä kerrotaan kylteissä, tauluissa tai vastaavissa ne tärkeimmät tiedot ja audiosta saa ne lisätiedot mitä ei kuitenkaan jaksa kuunnella. Vaan eipä ollutkaan näin tässä tapauksessa—huoneista ei löytynyt minkään sortin tietoa, joten mielikuvituksen varassa mentiin. Pääosin tämä ei kyllä haitannut, sen verran pystyy vähän latvasta lahompikin päättelemään, että jos huoneessa on kylpyamme niin täällä varmaan on peseydytty ja ruokapöydän vallatessa lähes koko huoneen, on mitä todennäköisimmin kyseessä illallishuone… Mutta kuitenkin, jopa minä kaipasin niitä lisätietoja muutamassa kohdassa, eli hieman tuo hätäily harmitti, muttei kuitenkaan niin paljoa että olisimme enää jaksaneet lähteä enää kesken kaiken niitä vimpaimia hakemaan. Eli vinkvink, ei kannata olla hätäinen niin kuin me, vaan käyttää se pari lisäminuuttia jonottamiseen ja ottaa se audio-opas mukaan kierroksen alussa.
Linnan sisäkierroksen jälkeen suuntasimme ulos ihmettelemään puutarhaa. Jos Wienin keskustassa jo tuli mietittyä kuinka monta puutarhuria pelkkien puistojen ylläpito työllistää, niin täällä sitä ei viitsinyt edes miettiä. Sana upea on ehkä liian vaatimaton kuvaamaan kokonaisuutta. Noin 120 hehtaarin alueelle levittyvä puutarha pitää sisällään parikymmentä erilaista aluetta ja niitä kierrellessä saa helposti kulumaan tunnin jos toisenkin. Suurimpaan osaan puutarhasta on vapaa pääsy, eli vaikka olisikin tiukemmalla budjetilla liikenteessä, ei vierailua linnalla kannata jättää väliin, sillä ainakin omasta mielestäni ne hienoimmat nähtävyydet alueella olivat täysin ilmaisia.
Kun palatsi ja puutarhat oli kierrelty, siirryimme alueella sijaitsevaan eläintarhaan. Schönbrunnin eläintarha on itseasiassa maailman vanhin ja se on perustettu jo vuonna 1752. Vaikka eläintarhoja on tullut matkoilla kierreltyä aiemminkin, on sitä jotenkin näin mukamas-hillittynä ihmisenä vaikea välttyä siltä lapsenomaiselta innostukselta nähdessään mitä kummallisempia eläimiä, joihin ei ihan tuosta noin vain (ainakaan toivottavasti) törmää Pirkanmaan metsissä. Tosin seuraavan kerran toivon että norsuja näkisi sitten ihan luonnossa, hyvällä tuurilla talvella pääsenkin safarille niitä ihmettelemään!
