Paluu Bangkokiin

Kävelen kapealla jalkakäytävällä. Vieressä autot soittavat kilvan torveaan ruuhkassa, joka saa kehä kolmosen liikenneongelmat näyttämään mitättömältä. Mopot puikkelehtivat autojen välissä. “Täksiii, täksii”- huutoja kuluu vähän väliä. Katukaupustelijat huutavat kilpaa “Juu bai, juu bai, häv a luuuk!”, kädessään mitä erilaisimpia esineitä. Katu on täynnä roskia. Melkein kompastun katukerjäläiseen – raajattomaan mieheen joka makaa maassa pieni kulho edessään. Tuntuu pahalta. Samalla vieressä kohoaa luksusmerkkejä pursuava tavaratalo, josta huoliteltu nainen kävelee ulos korkeissa koroissaan, useamman tuhannen euron merkkilaukku olalla keikkuen ja hyppää mustaan autoon, jonka kuljettaja on häntä odottanut ostoskeskuksen edustalla.

Pölyä, kaaosta ja köyhyyttä, mutta myös kimallusta, rikkautta ja onnellisuutta. Tämä on minun Bangkok. Kaupunki joka ei koskaan nuku. Kaupunki, jolla on hyvin synkkä puoli. Kaupunki, joka jostain kumman syystä on kuitenkin niin ihana.

Liikenne on kaupungissa mahdoton. Lyhyen matkan taittaa helposti nopeammin jalan, kuin autolla. Mopotaksi olisi kaikista nopein, mutta niin monta onnettomuutta maassa nähneenä, arvostan henkeäni niin, etten sellaisen kyytiin täällä hyppäisi enää. Istumme auringon laskiessa Centara Grand-hotellin Red Sky-kattobaarissa 56. Kerroksessa. Alhaalla näkyy Siam Square, kalliit ostoskeskukset, sekä ympäristön loputon, lähes täysin seisahtunut liikenne. Pohdimme, kuinka nopeasti hermot menisi liikenteeseen, jos täällä asuisi. Tarjoilijamme kertoo että syy kaupungin ruuhkiin on siinä, että kuka vain voi ostaa auton. Aika mielenkiintoinen näkemys, sanoisin.

En tiedä mikä kaupungissa viehättää. Kaiken järjen mukaan Bangkokin pitäisi olla kaupunki josta en pidä. Se on iso, sekava, kaaoottinen ja likainen. Kuitenkin kaduilla kulkiessani, taksissa istuessani, tai hotellin altaalla kaupungin hälinää kuunnellessani en voi kuin hymyillä. Kaupunki kaikessa kamaluudessaan tuntuu vain niin kotoisalta. Se tuo paljon muistoja mieleeni. Syksy 2009 vaihto-oppilaana paikallisessa yliopistossa opetti paljon kaupungista, sai katsomaan pintaa syvemmälle ja ymmärtämään, kuinka kaupunki toimii ja miten siellä olosta voi nauttia. Kaupunki avautuu aivan eri tavoin tiedostaessaan pahimmat turistiansat, muistaessaan että taksikuskin kanssa ei tapella hinnasta vaan etsitään sellainen joka suostuu mittarilla kyyditsemään, sekä tietäessään, mistä ruokaa tai kiinnostavia paikkoja kannattaa etsiä. Ensimmäisellä kerralla Bangkokissa vieraillessani en suuremmin kaupungista innostunut, vaihtopaikkakin valittiin siltä pohjalta että sieltä on helppo matkustaa moniin eri paikkoihin, eikä siksi että kaupunki kiinnostaisi. Hetkeen vaihdon jälkeen en kaupunkiin edes kaivannut. Itseasiassa sain niin kovan yliannostuksen koko Aasiasta, että useampaan vuoteen en edes harkinnut sinne matkustamista. Viime talvena palasin viimein Bangkokiin kahdesti ja monien muistojen palatessa mieleeni, nautin kaupungissa olosta yllättävän paljon. Siksi nyt joulukuussa lähdinkin taas jo mielelläni tutuille kulmille muutamaksi päiväksi.

Kuukauden Aasian kierroksemme ensimmäinen etappi oli logistisista syistä Bangkok. Kaksi päivää kaupungissa kului hujauksessa. Enää ei ollut tarpeen kiertää nähtävyyksiä kauhealla kiireellä, voi keskittyä ihmettelemään kaupungin vilinää ja keskittyä perinteisiin aktiviteetteihin. Vierailu Chatuchakin viikonloppumarkkinoilla, Siam Squaren ihmisvilinän ja jouluvalojen välkkeen ihmettely, ylilyönti Fuji-ravintolassa (kyllä, thaimaalainen ruoka on parasta mitä tiedän, mutta silti Bangkokissa on päästävä sushille…) ja drinkit skybarissa kaupungin ytimessä ovat kaikki niitä, jotka olivat ohjelmassa niin edellisillä kerroilla, kuin tälläkin kerralla. Näiden jälkeen olikin mukava jatkaa matkaa eteenpäin.

Bangkok myös muuttuu hurjaa tahtia. Tietyt asiat toki pysyvät samana, mutta kehityksen silti näkee. Joka kerta kaupunkiin saapuessa huomaa, että vauraus lisääntyy, infra paranee ja palvelut kehittyvät. Toisaalta myös levottomuuksia kaupungissa on nykyään jatkuvasti, välillä aiemmin tänä vuonna tapahtuneen pommi-iskun tapaisia, välillä poliittisia yhteenottoja, jotka muuntuvat laajoiksi mellakoiksi. Kansa kuitenkin pysyy yhtenäisenä, kiitos kuninkaan, jonka kuva koristaa lähes jokaista kadunkulmaa ja huonetta. Tällä hetkellä maailman pisimpään hallitsijana ollut kuningas on koko kansan isä, kaikkien suuresti kunniottama. Jos pilkkaat kuningasta, vietät hyvällä onnella loppuelämäsi vankilassa, jos taas pilkkaat vain kuninkaan koiraa, saatat viettää lähes 40 vuotta häkkien takana, kuten eräällä toimittajalla on uhkana. Kertoo paljon hänen arvostuksestaan. Mielenkiintoiseksi tilanteen maassa, jossa epävakaus nostaa kokoajan päätään, on se, ettei hänellä ole soveltuvaa perijää. Kuten Thaimaan historianopettajamme meille totesi, kun kuningas kuolee, on maa vaarallinen kaikille, eikä hän toivo että kukaan meistä on silloin paikalla. Kauhulla tuota päivää odotan, samalla toivoen, että pahimmat uhkakuvat eivät koskaan toteudu, toivoen että Bangkok pysyy jatkossakin sellaisena, jollaisena sitä olen oppinut rakastamaan.