Pärnu – Kun ennakko-odotukset pettävät pahasti

Tallinnan jälkeen oli vuoro ottaa auto alle ja päräyttää Via Balticaa pitkin Viron rantaparatiisina tunnettuun Pärnuun jatkamaan kesäloman viettoa. Koska tällä reissulla oli tarkoitus liikkua paljonkin eri paikkojen välillä, päädyimme ottamaan oman auton mukaan lahden yli. Vaikka Tallinna-Pärnu-väli vielä onkin helposti toteutettavissa julkisilla kulkuvälineillä, olisi loppumatkan toteutus ollut osittain hankalaa ja osittain jopa lähes mahdotonta.

Viivyimme Pärnussa pari päivää, joka ainakin meille oli enemmän kuin tarpeeksi. Taisimme tehdä ennätyksen siinä, kuinka nopeasti tuli fiilis että tämä paikka on jo nähty. Siihen meni hurjat 2 tuntia. Tuossa ajassa ehdimme kävellä rantaa pitkin pitkän pätkän, syömään lounaan, kiertämään keskustan ja kävelemään pitkän pätkän joenvarressa kulkevaa kävelyreittiä. Ja miettimään monta kertaa että mitäs sitten.

Voittekin siis varmaan jo arvata, että Pärnu ei hirveästi ylistystä täältä saa. Monesti olen kuullut, että se on kiva kesäkaupunki ja siellä on mahtava ranta. Pieni rantabreikki kesälomaan ei kuulostanut omaan korvaan kovinkaan pahalta Tallinnassa vietetyn viikonlopun perään ja siksi sinne suuntasimmekin. Mutta näin jälkikäteen täytyy todeta, että kyllä oma mielipide tässä kohtaa eroaa ennakko-odotuksista hyvinkin vahvasti.

Paratiisimaisesta rannasta ei kyllä tässä kohtaa voi todellakaan puhua. Sillä hetkellä kun ensimmäinen näky, joka silmiin tulvii astuessasi rannalle on pitkä harmahtavahiekkainen rantaviiva, joka kuhisee ihmisiä tiuhemmassa kuin muurahaisia muurahaispesässä, teki lähinnä kääntyä ympäri ja juosta karkuun lujaa. Lisäksi veden ollessa oletettavasti alhaisimmillaan, oli rantaviiva täynnä pieniä ja vähän isompia lammikoita, jotka tässä tapauksessa harmahtavalla hiekalla saivat koko rannan näyttämään omaan silmään ainakin jotenkin.. noh, aika likaiselta. Eipä siis tullut jäätyä rannalle loikoilemaan, vaikka keli rantalöhöilyyn olisikin ollut mitä parhain. Jatkoimmekin siis nopeasti matkaa lounaspaikan metsästykseen.

Yritimme löytää rannalta tai sen läheisyydestä paikan jossa hoitaa nälkä piiloon, mutta sepä ei ollutkaan niin helppoa. Luulisi, että jos kaupunki on suosittu rantakohde, olisi rannalla myös hyvin palveluita, mutta ei… Kun vaihtoehdot rajoittuivat muutamaan kaljakojun tasoiseen paikkaan ja hotellin ravintolaan, lähdettiin lopulta kohti keskustaa. Auringon jo laskiessa palattiin vielä rannalle, lähinnä kun ei muutakaan keksitty. Tuossa vaiheessa meitä vastaan tuli jo tasainen ihmisvirta ja rannalle päästessä maisemat olivat jo huomattavasti inhimillisemmät. Ranta oli tyhjentynyt pahimmasta tungoksesta jopa siinä määrin, että istahdettiin pariksi tunniksi alas ja odoteltiin auringonlaskuun ennen hotellille paluuta.

No entäpä sitten se kaupunki? Kiva kesäkaupunki-maine antaa ymmärtää, että kaupungissa on paljon ihmisiä, tapahtumia ja eloa kesällä. Ei kyllä pahemmin näkynyt mitään näistä. Suurimman kiertelyn teimme sunnuntaina, jolloin ainakin kadut olivat autioita, keskustan kaupat kiinni ja vain muutamia ravintoloita auki päivällä. Kaupunki tuntui jotenkin autiolta ja elottomalta. Sunnuntaina vielä ajattelin, että syynä olisi voinut olla se, että keli oli mitä kaunein ja ranta oli täyteen ammuttu ihmisiä. Ajettelin, että ehkä kaikki olivat vain päätyneet rannalle ja siksi kaikki paikat olivat autioita. Mutta kun illalla, tai edes seuraavana päivänä ei ollut mitään muutosta havaittavissa, jäi ainakin itselleni sellainen olo, että tämä on varmaan normaalia.

Pikaisen googletuksen pohjalta tehdyt suunnitelmat nähtävyyksien kiertelystä huipentuivat alla olevan kuvan ottamiseen ja täydelliseen luovuttamiseen paikan suhteen. Vai mitä mieltä olette, jos alla oleva nähtävyys mainitaan jokaisessa lähteessä yhtenä suurimmista (Punainen torni), niin kuinka jännä kaupunki voi olla kyseessä?

Lisäksi Tallinnan jälkeen tuli jopa hieman surullinen olo kaduilla tallatessa. Kadut olivat täynnä kauniita puurakennuksia, mutta lähes kaikki todella huonossa kunnossa päältä päin. Tuntui ihan siltä, kuin myös paikalliset olisivat luovuttaneet paikan suhteen. Pienellä pintaremontilla ilme olisi ollut jo aivan toinen.

Toisena päivänä ei Pärnu enää liiemmin houkutellut ja otettiinkin auto alle. Päivä meni tutustuessa lähialueeseen ja ilta kelluskellessa hotellin kylpylässä. Jälkikäteen mietittynä meillä oli siis Pärnuun varattuna turhan paljon aikaa ja olisikin ollut kannattavampaa viettää vielä sunnuntai Tallinnaa kiertäen ja viivästyttää Pärnuun lähtöä iltaan.  No mitkä sitten ovat päällimmäiset fiilikset Pärnusta? ”Tulipa käytyä, ei tartte mennä uudestaan”.