“Walk through eternity”. Muunmuassa näillä sanoilla kuvataan vierailua Perastissa, pienessä kylässä, joka sijaitsee 20min ajomatkan päässä Kotorista. Kylässä, joka oli ehkäpä parasta mitä koko Montenegron osuudellamme tuli vastaan.
Pieni ja rauhallinen Perast Kotorinlahden itärannalla tarjoaa lähes yhtä mahtavat maisemat kauniiseen Kotorinlahteen kuin itse Kotorkin, mutta se mikä täällä viehättää maisemiakin enemmän, on rauhallisuus – jotain, mitä Kotorissa ei pahemmin tullut koettua.
Kävimme Perastissa itse asiassa kahdesti. Tai no, tavallaan. Ensimmäisellä kerralla lähdimme veneretkelle, jonka aikana vierailtiin myös kylän edustalla. Täällä, keskellä Kotorinlahden suuaukkoa sijaitsee kaksi kohdetta, jotka ovat ehkäpä Perastin tunnetuimpia nähtävyyksiä – Our Lady of the Rock, sekä St. Georgen luostari. Jos joskus olet Perastissa käynyt, et näitä ole voinut välttyä näkemästä. Ensimmäinen on alueen yksi tärkeimmistä muinaisista pyhiinvaelluskohteista, jonne moni Perastissa vieraileva päätyy vierailulle, toinen yli tuhat vuotta sitten rakennettu luostari, jonne vierailijoilla juuri asiaa ole. Yhdessä nämä kaksi kohdetta muodostavat varsin kuvauksellisen näyn, molemmat nimittäin sijaitsevat omilla pienillä, ei juuri niillä sijaitsevia rakennuksia suuremmilla saarilla.
Siinä missä St. Georgen luostari on rakennettu luonnolliselle saarelle, on vieressä olevat Our Lady of the Rock historialtaan mielenkiintoisempi. Sen pohjana toimiva saari nimittäin on viime vuosituhannen puolessa välissä, muutaman vuosisadan aikana rakentunut täysin keinotekoisesti. Nopeasti se ei rakentunut, vaan se sai muotonsa vuosikymmenten saatossa pyhäksi alueen määritelleiden merimiesten kantaessa paikalle kiviä aina onnistuneiden merimatkojensa päätteeksi. Legenda saaren synnystä elää vahvana, mutta tarinan yksityiskohdat vaihtelevat, jotkut kuvaavat jopa merimiesten upottaneen kivillä lastattuja laivoja kyseiselle paikalle.
Vierailu St Georegen luostarissa ei ole monille mahdollista, mutta Our Lady of the Rockilla sen sijaan vierailee väkeä tiuhakseltaan ja saarelle on varsin helppo päästä, Perastin kadulla kävellessä vain muutamien satojen metrien mittaista venematkaa tullaan sinulle kaupittelemaan vähän turhankin innokkaasti. Vaikka St. Georgen luostariin ei asiaa olekaan, on näiden kahden saaren välinen etäisyys vain noin 100m, joten luostarin seinämiä ja pientä saarta pääseekin ihailemaan siis kohtuullisen läheltä.
Lyhyen Our Lady of the Rockin vierailun jälkeen matkamme jatkui pidemmälle kohti avomerta, mutta seuraavana päivänä suuntasimme tutkimaan Perastin katuja tarkemmin. Jos minun pitäisi kahdella sanalla kuvata Perastia, olisivat ne tunnelmallinen ja kaunis. Ei niitä parempia sanoja löydy, siitäkään huolimatta että ne jotenkin omassa suussa ovatkin kokeneet pienoista inflaatiota ja tuntuvat melkeinpä tylsiltä.
Aamupäivän auringossa pääkatu näyttäytyi varsin viehättävänä. Perast ei suinkaan ole suuri kylä, vaan se levittyy pääosin yhden ainoan, noin kilometrin mittaisen kadun varrelle veden ääressä. Silti tänne mahtuu toistakymmentä kirkkoa ja lähes yhtä monta barokin aikaista palatsia. Katua reunustaa viihtyisät kahvilat ja ravintolat. Seasta löytyy myös muutamia hotelleja.
Montenegron Venetsia, siksi kylää kutsutaan. En koskaan ole Venetsiassa käynyt, joten yhtäläisyyksistä en osaa sanoa, mutta arkitehtuurisesti tässä kirkontornien värittämässä kylässä on ilmeisesti paljonkin samaa.
Vietimme mukavat pari tuntia vain kävellen ja nauttien maisemista. Istuimme kahvilla pitkään, seurasimme kun veneet kuljettivat väkeä saarille ja sieltä pois. Katsoimme risteilijöiden ja jahtien lipuvan ohitsemme, laineiden liplattaessa jalkojen juuressa. Rauhallinen kahvihetki aamupäivän auringossa sai Kotorinlahden näyttäytymään huomattavasti viihtyisämmässä valossa, kuin Kotorissa viettämämme aika.
Vielä pois lähtiessä, matkan jatkuessa kohti sisämaata ja Zabljakin kylää, saimme ihailla Kotorinlahden upeita maisemia ja Perastin kylää korkealta vuoristosta. Täältä käsin pienet saaret kylän edustalla näyttävät niin kovin pieniltä, mutta paikallisille niiden merkitys on silti suuri.
Perast ei suinkaan ole kylä, jossa riittää tehtävää koko päiväksi, vaikka sitten yhdistäisi sekä veneretken edustalla lymyilevälle saarelle ja kylän tutkimisen samalle päivälle. Mutta Perastin ollessa vain pienen kivenheiton päässä Kotorin kaupungista, sanoisin, että se on ehdottomasti vierailun arvoinen jos Kotoriin päätyy. Pelkästään rauhallinen kahvihetki veden äärellä olisi itsessään jo riittävän hyvä syy tänne matkaamiseen, etenkin jos Kotorin ihmisvilinä alkaa ahdistamaan.
2 comments
Ei vitsit näitä sun kuvia! Niin älyttömän hienoja ihan joka kerta, että ei voi kuin ihailla. Tykkään tosi paljon tästä sun tavasta katsoa maailmaa siitä linssin läpi 🙂
Voi, kiitos paljon Anna, tällaisia kommentteja on kiva kuulla, etenkin kun itse tuppaa näitä katsomaan aina niin kauhean kriittisesti. 🙂