Monesti, ehkä jopa liian monesti tuntuu, että kaupunki kuin kaupunki on kohokohtiensa osalta helposti muutamassa päivässä nähty – pari päivää kohteessa vietettyään alkaa jo kaipaamaan uusia juttuja uudessa kohteessa. Ja sitten on niitä, joissa useamman päivän vietettyään kokee, että on vasta saanut pintaraapaisun paikasta ja lähdön koittaessa tuntuu, että paljon jäi hampaankoloon. En vielä ole täysin ymmärtänyt sitä logiikkaa, millä itse tämän jaottelun kohteiden osalta teen, mutta Melbournen osalta tuli nopeasti selväksi, että kaupunki kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen kategoriaan.

Melbourne näyttäytyy matkailijalle helppona, miellyttävänä ja eläväisenä kaupunkina. Maailman parhaaksi asuinpaikaksi kuusi vuotta peräkkäin äänestetty kaupunki hurmaa siistillä katukuvallaan ja rennolla ilmapiirillään. Ei kaupunki titteliään turhaan ole ansainnut, se vain jotenkin toimii niin monella tavalla – vierailija tuntee olonsa heti tervetulleeksi. Ja hei, jos kaupungin nimeksi on aikanaan kaavailtu Batmaniaa, on selvää että luonnetta sieltä on pakko löytyä.

Olin kuullut ja lukenut Melbournesta pelkkää hyvää ja odotin kaupunkiin tutustumista. Viihdyinkin viikon Melbournessa varsin hyvin ja pidin kaupungista, mutta jälkikäteen ajateltuna yleisvaikutelma jäi silti vähän vaisuksi. Tunnelmat jo kaupungissa ollessa olivat hieman ristiriitaiset. Monipuolinen, eläväinen ja rento kaupunki saa vierailijan olon helposti tuntemaan olonsa kotoisaksi. Melbourne on hyvinkin kaupunki, jossa voisin kuvitella asuvani, vaikka en sitä pystykään hehkuttamaan maasta taivaisiin monien muiden tavoin. Ja taidanpa tietää miksi.

Kaupunkia kuvataan Australian taiteen, kulttuurin ja urheilun keskuksena. Ruoka- ja kahvilakulttuuristaan tunnettu kaupunki myös kutsuu kulinaristeja luokseen. Ne, jotka minut tuntevat, ymmärtävät nyt yskän.  En ole kulttuurin ystävä. Olen surkea penkkiurheilija. Ruoka on minulle pelkästään polttoainetta, enkä siksi osaa arvostaa hienoja ravintoloita ja syön ongelmitta viikon putkeen samaa ruokaa. Kahviloissakin käyn vain harvoin. Näillä spekseillä siis minä ja Melbourne sovimme yhteen yhtä hyvin kuin kaurapuuro ja ketsuppi. Lisäksi huomasin, että vertasin kaupunkia lähes joka käänteessä Sydneyyn. Sydneyssä viehätti muun muassa veden läheisyys, jota Melbournessa ei samalla tavalla ollut näkösällä. Sydneyssä kelit olivat miellyttävät, Melbournessa kylmä viima meni ytimiin. Sydneyssä sain vain ja ainoastaan ystävällistä palvelua, Melbournessa muutamaan otteeseen todella tylyä. Olin juuri ollut Sydneyssä ja viihtynyt mitä parhaiten, pienen reissuväsyn kanssa tämä ei ehkä ollut se kaikista reiluin asetelma Melbournelle, mutta minkäs teet. Mutta tästä huolimatta kyllä viihdyin ihan hyvin. Silti, jotain kaupungista puuttuu, jotta se olisi minulta vetänyt jalat alta.

Lyhyellä vierailulla haluaa ottaa kaupungista kaiken irti – yleensä se tarkoittaa nähtävyyksien perässä juoksemista. Kun aikaa on vähän, haluaa nähdä mahdollisimman paljon. Mutta Melbournessa vierailulle tuo on huono lähestymistapa, sillä sitä nähtävää perinteisten, yksittäisten ja mielenkiintoisten nähtävyyksien muodossa on aika vähän. Näkemisen sijaan Melbournessa pitäisi keskittyä kokemiseen – sen yleisen tunnelman ja elämän aistimiseen. Ja siihen kun monesti tarvii paljon enemmän kuin muutamia päiviä, ennen kuin sisälle kunnolla pääsee.

Yksittäisten merkittävien nähtävyyksien ollessa harvassa, kaduilla kulkiessa ja kaupunkia kiertäessä huomio keskittyy yleisilmeeseen ja tunnelmaan. Lukuisat puistot ja perinteisen viktorianisen arkkitehtuurin seasta pilkahtelevat modernit rakennukset dominoivat ydinkeskustaa. Viihtyisät ravintolat värittävät katukuvaa ja tunnelmallinen joenranta kutsuu leppoisalle kävelylle. Kaupungista löytyy paljon hienoja paikkoja, vaikka varsinaisiksi nähtävyyksiksi niistä ei ehkä olekaan.

Minulle Melbournen hienous ei ollutkaan itse kaupungissa, vaan sitä ympäröivissä alueissa. Nähtävyyksiä kaupunki ei juurikaan tarjoa, mutta ympäröivillä seuduilla taas kiehtovia kohteita on runsaasti. Päiväretkikohteita löytyy helposti toistakymmentä – luonnonpuistoja, viinitiloja, villieläimiä, rantoja ja muita kiehtovia kohteita löytyy lähistöltä käsittämättömän paljon.  Jopa niin paljon, että lyhyellä vierailulla iskee valinnan vaikeus. Opin, että viikko Melbournen seudulla on aivan liian lyhyt aika, kaupunki ympäristöineen olisi tarjonnut viihdykettä helposti useammaksikin viikoksi.

Vaikka päivät pääosin Melbournessa menivätkin töiden parissa, ehti iltaisin ja vapaapäivinä tutustumaan kaupunkiin ihan mukavasti. Kiersin lukuisia puistoja, vierailin markkinoilla, ihmettelin monimuotoista katutaidetta ja arkkitehtuuria, ja ihailin kaupungin siluettia illan pimentyessä Eureka Skydeckiltä, lähes 300m korkeudesta käsin. Kokeilin ensimmäistä kertaa ikinä kaupunkipyörän vuokraamista ja olin myyty konseptille heti. Kaupunki oli kaunis päivisin, mutta omaan silmääni parhaat palat näyttäytyivät Yarra-joen varrella päivän pimennyttyä illaksi, kun taivas tummui ja kaupungin valot syttyivät. Katselin pingviinien rantautumista illan hämärtyessä, vierailin viinitiloilla ja ihailin Great Ocean Roadin maisemia. Viikkoon mahtui yllättävän paljon, mutta ei läheskään tarpeeksi. Vietin myös yhden illan kaupungissa asuvan ihanan Muuttolintu-blogia pitävän Annan kanssa. Oli muuten itselleni ihka-ensimmäinen tapaaminen toisen matkabloggaajan kanssa. Onhan se tavallaan koomista, että piti matkustaa Australiaan asti ennen kuin näin kävi, mutta hauskaa oli. Annan juttuja kannattaa käydä kurkkaamassa etenkin jos Australiaan matka on haaveissa, sillä hyviä vinkkejä löytyy pilvin pimein. Varoituksena sanottakoon, että blogi saattaa aiheuttaa myös aivan sietämätöntä matkakuumetta…

Melbourne ei siis jäänyt muistoihin kaupunkina, joka pyyhkäisi jalat alta heti. Se oli kaupunki, jossa viihdyin, kaupunki jossa voisin asua. Se on myös kaupunki, jonka osalta tuntui, että viikko oli aivan liian lyhyt aika, ja jonne haluaisin joku päivä takaisin – liikaa jäi vielä ensimmäiseltä vierailulta hampaankoloon, jotta voisin sanoa että olen nähnyt kaupungista riittävästi.