Pitkä välilasku Dohassa – kurkistus Qatarin pääkaupunkiin

Qatar Airwaysin avattua lentoyhteyden viime syksynä Helsingin ja Dohan välille, on lentoyhteydet Suomesta maailmalle ottaneet taas yhden harppauksen eteenpäin. Samalla Qatarin pääkaupunki Doha on noussut aivan uudella tavalla suomalaisten maailmankartalle. Ainakin heti yhteyden julkaisemisen jälkeen on Qatar Airwaysillä ollut varsin aggressiivinen hintakampanja ja Suomesta on päässyt välillä järjettömän halvalla niin Afrikkaan, Aasiaan kuin Australiaankin, vieläpä varsin hyvillä yhteyksillä.

Vaikka omalla kohdalla lennot eivät ehkä olleetkaan ne edullisimmat ja yksi touhutonni paloi Afrikan lentoihin, päädyimme mekin tammikuun reissulla valitsemaan Qatar Airwaysin lennot Dohan kautta. Samalla pääsimme sitten testaamaan paitsi tämän paljon kehuja saaneen lentoyhtiön, myös tutustumaan välilaskulla Dohan katuihin.

Oikeasti meidän ei ollut tarkoitus Dohaan edes mennä vierailulle, sillä kaupunki ei koskaan ole ihan älyttömästi mielenkiintoa herättänyt silmissäni. Valittu lentoyhteys kuitenkin sisälsi 9 tunnin yöllisen välilaskun Dohassa, joten oli selvää, että matkustusmukavuuden säilyttäminen vaatisi joka tapauksessa hotelliyön Dohassa (tai sen lentokentällä). Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Kun vielä selvisi että Qatar Airways tarjoaa mahdollisuuden ilmaiseen pidennettyyn välilaskuun, totesin, että miksipä ei sitä sitten suoraan ottaisi toisenkin yön kaupungissa, jotta siihen ehtisi edes jollain tasolla tutustumaan.

Erinäköisten käänteiden myötä reissusuunnitelmissa kävi lopulta niin, että vietin sitten kuitenkin viimeisen yön Dohassa yksin, ja siten myös suurimman osan siitä ainoasta kokonaisesta päivästä omin päin kaupungin katuja tallatessa kun Olli jatkoi matkaansa Berliiniin. Tämä ei suinkaan ollut mitenkään huono juttu, omaa aikaa kun on välillä kiva viettää vieraassa kaupungissa.

Doha on myös varsin turvallinen kaupunki, eikä yksinäisenä naisenakaan kaduilla kävellessä ole huolta turvallisuudesta. Huomiota kyllä herätät, mutta ihmiset ovat ystävällisiä ja pääasiassa vain kyselevät voivatko auttaa. Ystävällinen ”ei kiitos” menee kuitenkin täälläkin hyvin perille, eikä huomio missään vaiheessa pääse ahdistavalle tasolle, kuten monessa muussa maassa saattaisi käydä.

Dohaa markkinoidaan kiehtovana, monipuolisena ja turvallisena kaupunkina, Qatarin ihmisiä ystävällisenä ja maan kulttuuria rikkaana – kuulostaa melko täydelliseltä matkakohteelta siis. Mutta vaikka pystyn nämä väitteet ainakin karkealla tasolla allekirjoittamaan, ei Doha silti tällä nopealla vierailulla onnistunut minua vaikuttamaan. Pilvenpiirtäjien dominoima keskusta oli järjettömän tylsä, mutta muilta nähdyiltä osin kaupungista löytyi kyllä mielenkiintoisia paikkoja. Lisäksi keskellä päivää kaupunki tuntui jopa autiolta, sillä ihmisiä oli todella vähän liikenteessä, vaikka mistään erityisestä pyhästä tai muusta ei ollutkaan kyse. Aivan tavallinen päivä Dohassa, sanoi eräs taksikuski.

Kokonaisuudessaan voin todeta, että kaupunki oli kyllä ihan kiva, helppo vierailla, todella siisti ja iltavalaistuksessa sitä voisi luonnehtia jopa upeaksi, mutta tällä kertaa olin jo kahden yön jälkeen aivan valmis jatkamaan matkaa kotiin. Siitäkin huolimatta, että en ollut saanut nähtyä kaupungista kuin pintaraapaisun.

Doha muuttuu jatkuvasti. Eräskin taksikuski totesi, että ei tarvitse olla kuin kuukausi poissa, niin huomaa muutoksen selkeästi. Että turistina todennäköisesti kokee joka vierailullaan aina pikkaisen erilaisen kaupungin väkisinkin. Valtavat pilvenpiirtäjät nousevat liikekeskustassa, tekosaarien päälle rakennettavat keskittymät kilpailevat prameudessaan naapurimaiden rakennelmien kanssa ja kulttuuria nostetaan esiin monin uusin tavoin. Doha on monella tapaa mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa.

Minä en kuitenkaan osannut tästä syttyä.

Luulen, että jos en reilua puolta vuotta aiemmin olisi kiertänyt Arabiemiraatteja ja Omania, ja ihastunut etenkin jälkimmäiseen, olisin saattanut pitää Dohasta paljonkin. Nyt se ei vain tuntunut vakuuttavan paljoakaan, siinä taisi vain yksinkertaisesti olla aivan liikaa samoja elementtejä kuin mitä Dubai-Oman-yhdistelmällä koimme.

Onhan Dohastakin käsin tehtävissä paljon erilaisia päiväretkiä, siellä on mahdollisuus tutustua arabikulttuuriin ja ihailla aavikkoa, sekä ihmetellä lähes absurdeja piirteitä saaneita rakennushankkeita. Teoriassa täällä saisi useammankin päivän kulumaan. Monin tavoin Doha tarjoaa varsin hyvän vaihtoehdon Dubaille, vaikka ei aivan yhtä älyttömälle tasolle olekaan yltänyt – ainakaan vielä. Mutta kun on kulunut alle vuosi edellisestä kerrasta alueilla, jotka tarjoavat niin paljon samoja asioita kuin Doha, ja kun alla on reilu kaksi viikkoa mieletöntä kokemusten ilotulitusta Afrikassa, oli Dohan vaikea enää viedä jalkoja alta.

Voisi sanoa, että kävi klassinen ”vika ei ole sinussa, vaan minussa”, silloin on lähes mahdoton saada sitä wow-fiilistä aikaan. Siksi, ehkä jopa hieman epäreilusti jouduin toteamaan, että Dohassa oli kiva pysähtyä hetkeksi, mutta itse en kyllä paria päivää pidempään olisi viihtynyt. Heti reissun jälkeen sanoin, että en juuri voi Dohaa välilaskua pidemmäksi aikaa suositella, mutta nyt kun hetken on kokemuksia sulatellut ja asiayhteyksiä ymmärtänyt, voin ehkä hieman lieventää kantaani.

Vaikka minusta ei fania tullutkaan, on todettava että ainakin välilaskukohteena Doha on kuitenkin loistava ja Qatar Airwaysin palveluihinkin olin erittäin tyytyväinen. Kaupungin lentokenttä on uusi, monipuolinen ja toimiva. Me olimme koneen laskeutumisen jälkeen reilussa vartissa kentältä ulkona (odottaen matkatavarat ruumasta) ja kymmenessä minuutissa hurauttaneet sieltä aivan kaupungin keskustaan. Lyhyelläkin välilaskulla voi siis olla kannattavaa lähteä kentältä ulos. Parasta tässä on vielä se, että Qatar Airwaysillä lentäessä saa paitsi ilmaisen parin päivän välilaskun lisättyä lentolippuun, myös transit-viisumin voi yhtiön asiakkaat (tietyin rajoittein) hakea ilmaiseksi täältä.

Dohassa, kuten Qatarissa muutenkin vieraillessa on myös hyvä huomioida, että kyseessä on muslimimaa, joten pukeutumisessa on hyvä noudattaa maltillista linjaa. Huivia ei vaadita, mutta olkapäät ja polvet peittämällä vältyt pahoilta katseilta. Lisäksi erikoispiirteenä on suositeltavaa muistaa, että ihmisten kuvaamiseen ei suhtauduta hyvällä ja paikalliset kuuleman mukaan saattavat herkästikin tulla huomauttamaan asiasta, tai jopa vaatimaan kuvien poistoa jos epäilevät joutuneensa kuvatuksi.

Ja jos haluat täsmävinkin Dohaan lyhyellä välilaskulla: mene Souq Waqifiin, se oli mielestäni ehdottomasti paras Dohan kohteista, etenkin ilta-aikaan.