RIP-viestit vilisivät langoilla, kun kuva Belavian parhaat päivät nähneestä koneesta levisi tutuille. Mutta hiukan epäilyttävästä mielikuvastaan huolimatta ei lentoyhtiössä mitään valittamista ollut, se kuljetti meidät sulavasti Valko-Venäjän pääkaupunkiin Minskiin viime viikolla.
Valko-Venäjä ja sen pääkaupunki on henkisesti niin kovin kaukana, vaikka fyysisesti se onkin yllättävän lähellä. Harva tajuaa, että pääkaupunki Minsk on vain 200km Vilnasta ja ainoastaan reilun tunnin lentomatkan päässä Helsingistä. Valko-Venäjä kuuluu harvan mielessä potentiaalisiin matkakohteisiin, puhumattakaan siitä, että se miellettäisiin lähikohteeksi Latvian tai Liettuan tapaan. Valko-Venäjästä maanakin tiedetään korkeintaan vain Lukashenko, sekä Karalahden avioton lapsi. Euroopan köyhimpiin maihin kuuluva maa tuskin herättää kovin monessa suuria haluja matkustaa sinne.
Se kuitenkin on osa sitä viehätystä, syy miksi Minskiin lähdettiin. Tai siis Ollihan sai kuulla minne oli matkustamassa vasta Helsinki-Vantaan turvatarkastuksen jälkeen, joten voisi sanoa, että syy miksi minä sinne päätin matkan järjestää. Minsk ja sen lähiympäristöt tarjosivat jälleen kerran loistavan “WTF!?”-kohteen. Kohteen, jonne harva edes ajattelisi matkustavansa. Kohteen, jonka kuullessaan moni pyöritteli silmiään. Miksi kukaan haluaa sinne mennä? Euroopan viimeinen diktatuuri ei kuulosta mieltä ylentävältä matkakohteelta, eikä mielikuvat maasta todellakaan keskimäärin ole ne kiehtovimmat.
Mutta se juuri näissä monien silmissä kummallisissa kohteissa onkin parasta. Ei se, että muut pyörittelevät silmiään kohdevalinnoille, vaan se, että pääsee rikkomaan ennakkoluulojaan ja muokkaamaan käsitystä kohteista. Kun ei ole ennakko-odotuksia, voi yleensä yllättyä positiivisesti. Minskistä löytyy vielä kohtalaisen vähän tietoa, joten etukäteen sille olikin vaikea asettaa juuri mitään ennakko-odotuksia. Mutta kaupunki onnistui silti olemaan melkoisen erilainen kuin mitä ajattelin.
Mielikuva Minskistä ja Valko-Venäjästä on parhaimmillaankin betonin harmaa, neukku-kuutioin varusteltu ankea kaupunkikohde, jossa on köyhää ja likaista, ja jossa ihmisetkin ovat tylyjä.
Ollaan taas hyvin kaukana totuudesta.
Mahtipontisia aukioita, valtavia sotamuistomerkkejä ja isoja harmaita neuvosto-arkkitehtuuria kunnioittavia hallintorakennuksia, sekä valtavia, monikaistaisia katuja löytyy kyllä ympäri kaupungin. Mutta löytyy sieltä kauniita katuja, pastellinsävyisiä rakennuksia ja upeaa arkkitehtuuriakin. Kirkkoja, puistoja ja nähtävyyksiä on ripoteltu ympäri kaupunkia.
Se, mikä Minskissä ehkä eniten yllättää, on se että kaupunki on todella siisti, ihmiset ovat ystävällisiä, ja rakennukset ja kadut ovat hyvässä kunnossa. Minskissä matkailijan on hyvä olla. Edullinen hintataso, hyvä ruoka ja viihtyisät kahvilat kyllä pitävät huolen että kaupungissa viihtyy.
Kaupungissa vieraillessa tulee helposti kiinnitettyä huomiota siihen, kuinka autokanta on uutta, kadut ovat siistejä ja hotellit hyvätasoisia. Minskin kaduilla kävellessä on hyvin vaikea uskoa, että maan keskipalkka huitelee alle 400 euron kuussa. Mutta Minsk onkin pieni kupla Valko-Venäjällä, sillä köyhyyttä näkeekin sitten Minskin ulkopuolella runsaasti. Ehdottomasti kannattaakin lähteä katsomaan myös maaseutua, se nimittäin toi todella paljon lisää matkaan, ei siksi että köyhyyden näkeminen olisi kiehtovaa, vaan jotta näkee paikallista elämää laajemminkin, eikä muodosta hätiköityä mielikuvaa koko maasta yhden kaupungin perusteella.
Meillä oli matkan ajan auto vuokralla ja teimmekin muutaman retken kaupungin ulkopuolelle. Maaseutumatkailu tarjosi hyvää kontrastia kaupungin loisteelle ja Mirin ja Nesvizhin upeat linnat olivat ehdottomasti vierailun arvoisia. Ajamisen suhteen ei kannata pelätä, sillä liikenne on hyvin maltillista ja tiet pääsääntöisesti kohtalaisen hyvässä kunnossa, joten matka kaupungin ulkopuolelle on ehdottomasti suositeltava juttu.
Lisäksi tietysti maailman suurimpia dumppereita valmistavalle tehtaalle tehty vierailu piti insinöörit innoissaan. Ei tämä ole ehkä se kohde, joka Minskiin suuntaavaa turistia keskimäärin kiinnostaisi, mutta kyllä 9 000 henkeä työllistävä valko-venäläinen tehdas ja kolmekerroksiset koneet olivat hyvinkin mielenkiintoista katseltavaa. Tai ainakin meillä oli hauskaa.
Valko-Venäjä aukaisi vasta viime vuonna rajansa kansainvälisille turisteille keventämällä viisumivaatimuksiaan. Sen jälkeen paikallisten mukaan turismi on lisääntynyt vauhdilla ja Minsk muuntunut helpommin houkuttelevaksi matkakohteeksi. Höllentyneiden viisumivaatimusten myötä Suomalaiset pääsevät tutustumaan maahan ilman viisumia, kunhan saapuvat maahan lentäen ja matka kestää korkeintaan viisi päivää. Maahantulovaatimuksena on voimassa oleva matkavakuutus ja sitä varten kannattaakin ottaa kirjallinen todistus mukaan, pelkkä vakuutuskortti ei riittäne. Ja vaikka tuo todistus unohtuisi, voi maahan saapuessaan ostaa vakuutuksen myös paikalliselta toimijalta muutamalla eurolla.
Minsk on kiehtova kaupunki jossa saa päivänsä helposti kulumaan. Se on kaikin puolin hyvä kohde kaupunkilomalle, kun etsii hiukan erilaista kohdetta. Silti omaan silmään Minsk ei ole ehkä yhtä kiehtova ja turistin näkökulmasta viihdyttävä kaupunki kuin monet muut Euroopan pääkaupungit. Jopa Itä-Eurooppalaisiin kaupunkeihin verrattuna se on tylsempi. Vaikka pidin Minskistä, niin Vilna, Riika, Bukarest ja Sofia ovat minun silmissäni kyllä Minskiä parempia kohteita ja suosittelisinkin menemään ennemmin näihin ensin. Sitten kun kaipaat näiden edellä mainittujen kaupunkien jälkeen uusia kohteita, matkusta Minskiin.
Minsk siis osoittautui mielenkiintoiseksi kohteeksi, eikä todellakaan harmittanut että sinne päädyttiin. Vaikka meillä olikin hiukan epäonnea matkassa kelien suhteen ja valtaosa ajasta olikin harmaata, kylmää, tuulista, niin aurinkokin onneksi näyttäytyi jonkin verran, eikä ihan täysin päässyt sapettamaan tämä onneton kevät. Kylmä kevät kuitenkin aiheutti sen, että vielä huhtikuun alussakin Minskin kaduilla oli lunta ja puissa tai puistoissa ei vielä kevään merkkejä näkynyt. Minsk oli kyllä näin alkukeväästäkin toimiva matkakohde, mutta olimme kyllä vakuuttuneita siitä, että kuukautta myöhemmin kaupungissa vierailu olisi ollut huomattavasti mukavampi kokemus.
