Kerroin jo edellisellä kerralla siitä, kuinka ensivaikutelmani Sri Lankasta olivat melko negatiiviset. Jo Sri Lankan lentokentällä verenpaineet saatiin ensimmäisen kerran korkealle, mutta enpä tuolloin tiennyt, että ei suinkaan viimeisen kerran maassa. Se viimeinen kertakin nimittäin tapahtui samaisella kentällä. Ja se on kuulkaa kummallinen kenttä se. Totta puhuakseni en ihan heti vastaavaa saa mieleeni, enkä kyllä myöskään olisi ajatellut että tulen koskaan tekemään postausta toisen maan lentokentästä, mutta sen nyt myös hieman omaksi ihmeekseni teen..
Sri Lankan lentokenttä nimittäin jäi mieleen, monellakin tapaa. Se jaksoi huvittaa ja kummastuttaa jopa siinä määrin, että lähtöä maasta tehdessämme, aivan viimeisinä hetkinä ristin kentän jo mielessäni WTF-kentäksi ja samalla luimuilin kulmieni alta, skannaten ympäristöäni vielä kymmenennen kerran niiden piilokameroiden varalta – eihän kaikki se, mitä siellä tuli koettua voinut olla todellista.
Jo maahan tullessa, heti passintarkastuksesta päästessäsi odottaa kulman takana ensimmäinen hämmennys. Yleensä lentokentillä ostostarjonta painottuu aika pitkälti perinteiseen taxfree-valikoimaan. Tiedättehän – suklaata, viinaa ja tupakkaa, muutama kahvila ja rättikauppa päälle ja kasassa on melko standardi tarjonta. Mutta ei Colombossa! Colombossa nimittäin on vain pieni ”normaalin” valikoiman taxfree ja heikosti muutenkaan palveluita. Sen sijaan passintarkastuksesta pois kävellessäsi kuljet läpi ostosalueen, jossa on vierivieressä tarjolla kasa pesukoneita. Siis PESUKONEITA! Aivan.. Hieman täytyy hieraista silmiä kun alla oleva näky odottaa kulman takana heti passintarkastuksen jälkeen.
Minä kun hölmö luulin olevani lentokentällä, en paikallisessa Gigantissa.. Eikä valikoima siis rajoittunut pesukoneisiin, vaan tarjolla oli aikalailla kaikkia mahdollisia kodinkoneita jääkaappipakastimesta uuneihin ja imureihin. Pysähdytäänpä nyt hetkeksi miettimään seuraavaa:
Kuinka pahasti pitää poikain reissun lähteä lapasesta, jotta kotona odottavalle vaimolle tuntuu parhaalta idealta viedä viimehetken paniikkiostoksena tuliaiseksi jääkaappipakastin?!
Hetken tätä ihmeteltyäni siirryin menettämään hermoni kymmenien paikallisten taksikuskien keskelle ja unohdin lentokentän kummallisuudet. Kunnes oli aika palata takaisin ja kohdata loputkin kentän erikoisuudet.
Lähtöselvityksessä ihmetyksen aiheeksi nousi paitsi moninkertaiset, mutta täysin muodolliset turvatarkastukset, joista viidakkoveitsikin olisi heilahtanut iloisesti läpi, myös paikallisten järjettömät matkatavarat. Oikein harmittaa, ettei kuvaa tullut otettua, mutta niitä isoja pahvilaatikoita oli joka toisella! Luonnollisesti sitten myös baggage dropin jono oli jumissa kuin suomen vienti. Siinä sitten katselimme showta hetken jos toisenkin ja tulimme siihen tulokseen että jälleen kerran olisi kannattanut vaan jättää suosiolla se self check-in tekemättä, normaali check-in jono nimittäin porskutti eteenpäin varsin iloisesti.
Aika siirtyä emigration pisteeseen, jossa alkoi jo oikeasti naurattamaan, kun virkailijan ainoa kysymys on mielipiteeni Pieni talo preerialla-sarjasta.. Anteeksi mitä?! No kai se ihan hyvä sarja oli, en juurikaan enää muista. Juu – Laura se siinäkin sarjassa oli….
Emigration pisteen jälkeen päästiin sitten kunnolla asiaan. Ensin edessä oli lounaspaikan etsintä, tosin hyvin nopeasti todettiin ettei siinä suuremmin vaihtoehtoja ole, muutama hassu kahvila ja Burger King. Nälkä oli ja latte suklaakeksin kanssa ei sitä poistaisi, joten Burger Kingiin suunta vei, siitäkin huolimatta että kaikkea länsimaalaista ruokaa pyrin välttelemään aasiassa matkatessani. Siihen nyt vain yleensä pettyy, eikä tämä kerta ollut poikkeus. Sri Lankan turistiriisto jatkui myös täällä ja sain naamani eteen täysin mauttoman hampurilaisaterian vaatimattomaan 17dollarin hintaan. Ihanan kallista! Enkä edes ottanut ylimääräisiä lisukkeita vaan ihan listan halvimmasta päästä olevan normaalikokoisen aterian. Tässä kohtaa en edes jaksanut enää suuremmin riistohinnasta nurista, aloin olemaan jo aika kypsä aiheeseen.
Hieman ihmettelimme jo Burger Kingissä sitä, että hinnat oli esitetty vain dollareissa, vaikka rupioilla kuitenkin pystyi maksamaan, onneksi. Lounaan jälkeen kävi kuitenkin ilmi että tämä olikin sitten melkeinpä se ainoa paikka, kun siirryimme taxfreehen ajatuksenamme tuhlata perinteisesti loput paikalliset rahat johonkin turhaan. Kassalla kuitenkin havahdun siihen että meille kerrotaan, että ehei – et sinä tällä meidän omalla valuutalla voi täällä maksaa, mutta tuossa kassan yläpuolella on lista hyväksymistämme valuutoista! Luulin kuulleeni väärin, mutta pian selvisi että en ollutkaan. Tässä kohtaa olin jo varma että olen paikallisessa piilokamerassa kun katson ylläolevaa listaa.
Niin siis, meinaako arvon virkailija, että voin maksaa täällä Sri Lankan lentokentällä näillä kaikkien tuntemilla omanin rialeilla, jordanian dinareilla ja jumankeuta vielä jopa ruotsin kruunuillakin – mutta en sri lankan rupioilla?!?
Kyllä, näin on – maksaa voi 20 erilaisella vieraalla valuutalla, mutta ei maan omalla. Siinä todetessani kädessäni olevan noin 30 euron edestä paikallista valuuttaa en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Päädyin kävelemään pois. Onneksi lähtöaulan nurkasta löytyi pieni kioski, jossa myyjä suostui vastaanottamaan myös paikallista valuuttaa ja saimme kulutettua viimeiset rahat ylihintaisiin juomiin ja naposteltavaan.
Pro tip – älä varaa rupioita enää käytettäväksi kentälllä Sri Lankassa.
Tämän episodin jälkeen lähinnä nauratti, hämmästytti ja vähän vielä kummastutti kun kävelimme kohti porttia. Siinä vaiheessa kun turvatarkastusjonossa tajuat että kädessäsi on 1,5litran avaamaton vesipullo onneksi jo ymmärrät että täällä mikä vain on mahdollista, joten myös turvatarkastus on hyvä testata. Pullo hihnalle, muut tavarat perään ja kävelet hihnan toiseen päähän odottelemaan reaktioita. Ei mitään. Nappaat pullon matkaasi ja suuntaat kohti porttia. Turvallista lentoa ja sillai..Tässä kohtaa en rehellisesti sanoen jäänyt enää liikaa harmittelemaan että Sri Lanka kaikkine kummallisuuksineen jäi taakse ja Malediivit odottivat edessä.
4 comments
Siis MITÄ! 😀 Voi luoja mitä touhua! Ei mee järkeen. Onkohan kukaan muu ihmetellyt noita. 😀
No sanos muuta. Vaikea uskoa että olen ainoa joka näitä on ihmetellyt 😉
Lentokentän kodinkoneita ostavat ne lukuisat siirtotyöläiset jotka palaavat takaisin kotimaahansa.
Asioita voi ajatella myös ei-turistityyliin..
Se on totta. Mutta kyllä tämä on varsin poikkeuksellista, ainakin kun vertaa kaikkiin niihin lukemattomiin lentokenttiin, joita vuosien varrella on muualla maailmalla nähnyt!
Comments are closed.