Praha – Olutkulttuuria ja kauniita katuja

Neljän maan kiertomatka starttasi perjantai-iltapäivästä muutama viikko takaperin, kun hyppäsimme lentokoneeseen määränpäänä matkan ensimmäinen kohde, Praha. Prahassa oli määrä viettää kolme yötä ilman sen suurempia suunnitelmia, mennä sinne minne jalat vie ja nauttia lomasta. Meille tyypilliseen tapaan kaupunkilomien tavallinen kulku on kutakuinkin seuraavaa kaavaa noudattava; kävele kunnes jalat kipeytyy, istahda alas oluelle/kahville/lounaalle, kävele lisää, istahda alas uudestaan.. ja toista kunnes päivä on paketissa.

Prahan osalta kaavaan ei tullut muutosta ja käveltyjä kilometrejä tuli helposti 10 päivittäin ja paikallisia panimo/paahtimotuotteitakin tuli arvosteltua useampia pitkin päivää. Tšekkiläinen olut ja olutkulttuuri on varmasti noussut esiin jokaiselle joka edes vähääkään on maahan tutustunut, joten ei liene yllättävää että olutta tuli maisteltua useampaakin eri laatua pitkin päivää. Vaikka itse yleensä kallistuisinkin viiniin ennemmin, oli maassa maan tavalla-ajattelu sen verran vahva, että periksi oli annettava. Ja täytyy todeta että onhan se olutkulttuuri niin mahtava, hinnat on näin suomalaiseen silmään naurettavan halvat ja tuoppi irtoaa helposti 1-2 eurolla useimmissa paikoissa, ja lisäksi vielä valikoima on monin kerroin keskiverto suomalaiskuppilaa laajempi. Eipä siis ihme että tuon muutaman päivän aikana tuli kaduilla vastaan myös lukemattomia brittiläisiä polttariseurueita, silmistä ja askelten haparoinnista päätellen useampikin oli päässyt hyvinkin sisälle tuohon olutkulttuuriin. Ja ihan oikeasti, kun näin suomalaisena tätä asiaa tarkastelee, niin onhan se hieman absurdia että ravintoloissa olut maksaa vähemmän kuin pieni pullo vettä.

Ensimmäinen auringonlasku Prahassa, vaikka maisema oli mitä upein ei iPhonen kamera kyllä tällä kertaa näyttänyt parhaita puoliaan..

Prahaan varatut päivät kuluivat vauhdilla kaupungin katuja tallaten ja nähtävyyksiä ihaillen. Kaupunki näytti kyllä meille vain parhaat puolensa, aurinko paistoi ja taskuvarkailta vältyttiin. Erityisesti ilta-aikaan valaistuna kaupunki oli todella kaunis! Kolmen päivän aikana tuli käytyä katsastamassa kaikki pakolliset nähtävyydet Prahan linnasta vanhaan kaupunkiin ja Vyšehradiin, sekä paljon muuta näiden välillä. Top 10 nähtävyydet useammaltakin listalta tuli ruksattua, mutta melkeinpä parhaimmat nähtävyydet itselle syntyi yleisesti vain kävelemällä ympäri katuja ja kujia, katsellen upeita vanhoja rakennuksia, sekä ohikulkevia ihmisiä ja näiden elävöittämiä katuja.  Parasta Prahan visiitillämme kuitenkin oli kaikki ne lyhyet pysähdykset ympäri kaupunkia, jolloin tuli hetkeksi hengähdettyä vain katsomaan mitä ympärillä tapahtuu. Erityisesti mieleen jäi Vltavan rannalla oleva joenrantaterassi, jolta ensimmäisenä iltana tuli auringon laskeutumista Kaarlen sillan ja Prahan linnan taakse katseltua, sekä Letna beer garden kaupungin yllä (ehdottomasti käymisen arvoinen pysähdyspaikka kirkkaana päivänä jos vain pieni mutta jyrkkä ylämäkikävely paikalle päästäksesi ei liikaa pelota), sekä Střelecký Ostrovin pieni saari keskellä Vltavaa, jossa pysähdyimme istuskelemaan puistoon kuuntelemaan paikallista jazz(?)tapahtumaa. Siitäkin huolimatta että viimeksi mainitun osalta paikallinen musiikki ei ehkä sitä suurinta suosikkia olekaan, oli mahtava kokemus istuskella joenrannassa nurmialueella, kylmä juoma kädessä vain musiikkia kuunnellen ja maisemia ihaillen.

Seremoniallinen vahdinvaihto Prahan linnalla. Hieman kävi poikia sääliksi, itselläkin oli hieman haasteita pitää hymy yllä kohtuullisen tukalassa lämmössä, ja minä en sentään ollut se joka hyppi ympäri aukiota paksu uniformu päällä.

Prahan linnalta alas kävellessä maisemat oli mitä mainioimmat. Polku jopa kulki hieman yllättäen pienen viinitarhan läpi.

Kolmen tiukan massaturismimaisen päivän jälkeen, oli aika jatkaa matkaa eteenpäin. Alkuperäinen suunnitelma oli hypätä junaan kohti Bratislavaa, mutta päädyimme lopulta pysähtymään matkalla päiväksi Brnossa, sillä muiden varoitteluiden ja taustatutkimusten pohjalta hieman pelotti että Bratislavaan oli varattu turhan reippaasti aikaa. Aamulla suuntasimme kohti juna-asemaa, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä hotelliltamme. Vaikka matka olisikin ollut helposti käveltävissä, hyppäsimme poikkeuksellisesti ratikkaan. Syynä tähän oli ehkä jopa hieman pakkomielteinen kolmipäiväinen toinen toistaan vanhempien ja hienompien ratikkavaunujen bongailu ja kuvailu, joka johti matkaseuralaisen lakoniseen toteamiseen että kai tuolla sitten pitäisi myös matkustaa.. Joten kokemuksen vuoksi ratikkamatka mahdutettiin tähän väliin. Ja voi veljet että olikin pettymys kun kyseistä lähtöä operoikin lähes pakasta vedetty vaunu, mutta noh, tulipa edes annettua jaloille pieni lepohetki.

Rautatieasema oli helposti löydetty, liput Brnoon saatiin vaivatta haettua tiskiltä edulliseen hintaan (n.7€) ja tästä suuntasimme kohti laituria. Junalla matkustettaessa Euroopassa on hyvin yleistä että toisin kuin suomessa, lippuun ei lähtökohtaisesti kuulu paikkavarausta, joten junan kyytiin rynnitään samalla asenteella kuin Ryanairin koneeseen kaikkien taistellessa niistä banaaneista (ensimmäisillehän on aina banaaneja jaossa, eikö? Eihän se rynniminen muuten ole ymmärrettävää…). Jos matkustat tiukalla budjetilla, kannattaa siis kyynärpäät teroittaa ja olla ajoissa paikalla. Jos sen sijaan kyynärpää-kamppailu ovella ei kiinnosta niin varsin kannattavaa on maksaa pieni lähes mitätön lisämaksu (tässä tapauksessa euron luokkaa) ja varata paikka itselle, näin voit rauhassa seurata sivusta muiden kamppaillessa ovella ja hypätä kyytiin ihan rauhassa hieman perässä.

Yksi niistä monista oluista joita Tšekeissä tuli maisteltua. Ja ei, en ole alkoholisti enkä edes niin suuri oluen ystävä vaikka tästä postauksesta hieman toisen kuvan saattaakin saada, mutta maassa maan tavalla ja niin edelleen..

Matka Brnoon on lähtökohtaisesti lyhyt ja mukava, mutta meidän kohdalla matkaan tuli pieni mutka veturin hajottua ja kahden tunnin matka muuttui kolmeksi, kun pysähdyimme tunniksi ihailemaan Tšekkiläistä syrjäseutua. Sinäänsä tunnin lyhyempi perilläoloaika ei juuri haitannut, sillä mitään ehdotonta aktiviteettiä meillä ei ollut kaupunkiin suunniteltuna, lähinnä vain halu käydä kurkkaamassa miltä kylä näyttää.

Brnoon viimein saavuttuamme kävimme heittämässä laukut laiturin vieressä olevaan säilytykseen, päivän tavaroiden säilytys lukollisessa kaapissa maksoi noin 2euroa, joka oli hyvin pieni hinta maksaa siitä että molemmat saivat painoa harteilta pois. Taisimme viettää kaupungissa yhteensä neljä tuntia, kävellen ympäri keskustaa ja pysähtyen lounaalla StaroBrnon panimoravintolassa. Mitä kaupunkiin tulee, niin paljoa ei kuitenkaan jäänyt sanottavaa. Keskusta on varsin viihtyisä, mutta melkoisen nopeasti nähty, eritoten pidin keskusaukiosta, josta löytyi useampia kahviloita ja ravintoloita tuttuun tapaan, mutta erikoisempana juttuna sen halki kulki raitiovaunulinja, ilman sen suurempia aitauksia, pysäkkejä tai muitakaan huomionkiinnittäviä merkkejä kiskoparin lisäksi. Hauska oli huomata miten kukaan ei tuntunut satunnaisesta ohikiitävästä vaunusta häiriintymään muutoin kevyelle liikenteelle pyhitetyllä aukiolla. Tässä kohtaa joku voi jo huomata että pieni joukkoliikenne-fiksaatio täällä on (juujuu, outoja ollaan). Joka tapauksessa, vaikka kiva pysähdyspaikka olikin, niin kertonee kaupungista paljon että yhtäkään kuvaa ei tullut siellä otettua panimoravintolan ulkopuolella.

PS. Kuvat on mitä on, kamera unohtui tällä reissulla kotiin ja vanha iPhone sai toimittaa kameran virkaa…