Puolitoista viikkoa Briteissä

Mainitsinkin jo edellisellä kerralla viettäneeni synttäriviikonloppua Lontoossa. Matka ei kuitenkaan suinkaan jäänyt siihen, vaan vasta alkoi sieltä. Ja päättyi vasta kymmenentenä päivänä, tasan viikko sitten. Nyt tuosta matkasta tuntuu olevan ikuisuus, ihan vain siksi että niin paljon on tapahtunut sen jälkeen. Itseasiassa elämä on koko kevään ollut aikamoista pyöritystä ja siksi blogikin on ollut hyvin hiljaa viimeaikoina. Ei siksi että juttua ei riittäisi tai kirjoittaminen ei innostaisi, vaan ihan siksi että on ollut liian kiire elää. On ollut kiire paitsi matkustaa, myös juosta tukka putkella, iloiten arjen pienistä ja suurista (ja pääosin niin kovin ihanista) seikkailuista myös kotinurkissa. Mutta ne ovat eri tarinoita ne, entäpä se matka? Siitähän tässä blogissa on kyse, ei arjesta Tampereella.

Tällä kertaa kyseessä oli yhdistetty hupi- ja työmatka: viikonloppu Lontoossa, arkipäivät välissä työn merkeissä Glasgow’ssa ja siihen päätteeksi vielä toinen ”viikonloppureissu” ympäri Skotlantia. Oli kyllä melkoinen kombo, kovin monipuoleinen sellainen. Hyvässä ja pahassa. Harvemmin työmatkoilla on tässä vuosien varrella ollut mahdollista ottaa iloa irti kohteesta, nyt oli toisin. Taas tuli nähtyä ja koettua paljon. Tehtyä erilaisia oivalluksia, pieniä ja suuria.

Tajusin, että Lontoo oli lopulta paljon kivempi kaupunki kuin muistin, mutta totesin myös että ei se vieläkään lempikaupunkieni joukkoon pääse.

Tajusin, että työmatkojen monet huonot puolet voi helposti kompensoida sillä, että saa hieman (omakustanteista) vapaa-aikaa ympärilleen.

Tajusin, että skotlantilaisten aksentista ei saa hullukaan selvää ennen kolmatta kaljaa. Totesin myös, että silloin saan heidän puheestaan huomattavasti helpommin selvää kuin vesilinjalla oleva britti-kollega (Harvemminpa sitä on natiivi-englantia puhuvalle joutunut tulkkaamaan mitä toinen natiivi juuri sanoi).

Tajusin, että kaipaan yhä enemmän matkoilla luontoon ihaillessani Skotlannin vihreyttä. Totesin, että tähän on onneksi tulevana kesänäkin varsin hyvät mahdollisuudet (ei isä, puutöihin en edelleenkään kaipaa).

Tajusin, että vääränpuoleisesta liikenteestä pelottelevat tuttavat saivat minut aivan turhaan kyseenalaistamaan omia ajotaitojani “hullu, mä en ainakaan uskaltais”-puheillaan ja totesin, että voin hyvin jatkossakin hypätä auton rattiin tuossa saarivaltiossa. Myös sillä manuaalivaiheisella.

Tajusin, ettei sateinen Skotlanti ollut mieleeni, mutta pettymyksestä huolimatta totesin ehtineeni onneksi näkemään myös sen aurinkoisen puolen työviikon aikaan. Se sai minut haluamaan takaisin paremmalla onnella.

Tajusinpa muuten myös, että vaikka reissuja on keväälläkin tullut ja mennyt, oli Skotlanti lopulta ensimmäinen kohde, jonka sain ruksittua syksyllä tekemältäni top10-listalta. Kesän aikana onneksi toinenkin kohta tuosta listasta tulee toteutettua, mutta kolmanteen saattaa sitten jokin tovi vierähtää, syksyn matka-suunnitelmat kun näyttävät lopulta yllättävän sanan todellisessa merkityksessä.

Tuo puolitoista viikkoinen on kuitenkin mahdotonta tiivistää tätä paremmin yhteen postaukseen. Olkoon tämä juttu kuitenkin nyt alkusoittoa Lontoon ja Skotlannin tarinoille, jatketaan yksityiskohtaisemmilla tarinoilla kesän mittaan, jos arki ja kesän seikkailut sille aikaa vain suo.