Puolitoista viikkoa Namibiassa – Missä käytiin ja mitä kaikkea tehtiin?

Puolitoista viikkoa Namibiassa, sinä aikana kasa toinen toistaan hienompia kokemuksia mitä erilaisimmissa paikoissa. Käytyjä paikkoja on kovin vaikea lähteä vertaamaan keskenään, saatika pistää absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen, niin erilaisia ne olivat paitsi maisemiltaan, myös kokemusten valossa. Yhteistä näille oikeastaan on (maan lisäksi) se, että kaikki ansaitsevat kehuja, yhdenkään paikan osalta ei jälkikäteen kaduttanut, että siellä käytiin. Toki kaikesta aina niitä huonoja puoliakin löytyy, mutta tällä kertaa harvinaisen vähän, sen verran onnistunut oli meidän Namibian kierros.

Mutta missä sitten käytiin? Koska maassa käymättömälle kohteet niminä eivät paljoa kerro, on alla karkealla tasolla puolentoista viikon reitti kartalla. Tuon reitin päälle vielä luonnollisesti tuli melkoisesti pistoja reitiltä sivuun, ja lopulta auton mittari näytti noin 3000km ajoa vuokrausajalta, kun auto palautettiin.

Alunperin meillä oli tarkoitus ajaa Namibiasta Kapkaupunkiin ja tämän suunnitelman pohjalta myös lennot tuli ostettua. Lopulta kuitenkin tähän suunnitelmaan vaaditut kilometrit ja ajotunnit alkoi hirvittämään, samalla kun yksisuuntaisen vuokrauksen lisämaksu arveluttamaan. Tästä johtuen päädyimme koukkaamaan kierroksen päätteeksi takaisin Windhoekiin, palauttamaan auton sinne ja lentämään Kapkaupunkiin. Tällä säästyi paitsi aikaa, myös rahaa sen verran, että meillä oli sitten myös useampi päivä mahdollista kierrellä Kapkaupungin ympäristöä Namibian jäätyä taakse.

Windhoek

Matka alkoi siis Windhoekista, maan tylsääkin tylsemmästä pääkaupungista, jossa vietimme uudenvuoden yön lähes aution kaupungin keskustassa pyörien ja lennoista toipuen. Uuden vuoden juhlinta jäi tällä kertaa olemattomaksi, kun taju oli kankaalla jo ennen kymmentä. Eipä sillä, ei kuulemma menetetty mitään, kaupunki oli täysin autio kun kaikki asukkaat olivat lähteneet pyhien viettoon muualle.

Waterberg

Windhoekin jälkeen vuorossa oli Waterbergin luonnonpuisto, jossa viivyimme yhden yön. Vaikka safarille Namibiaan tultiinkin, ei Waterbergissä eläimet olleet tähtäimessä, vaan luonto yleisesti. Upeita maisemia käytiin ihailemassa muun muassa kipuamalla vuoren päälle iltareippailuna.

Etoshan kansallispuisto

Waterbergin jälkeen siirryttiin  safarille Etoshaan varovaisen toiveikkaana. Etoshassa viivyttiin yhteensä kolme yötä, kolmessa eri leirissä – Namutonissa, Halalissa, sekä puiston tuntemattomammassa länsiosassa Olifantsrusissa. Päivät menivät puistoa ympäri ajaen, puskian välistä elämää etsien, hiljaa mielessä lauleskellen että “leijonaa mä metsästän…”. Todellisuudessa ei meistä kumpikaan uskaltanut liiaksi edes leijonan näkemistä toivoa, sillä ensimmäinen kunnon safari kun oli kyseessä molemmille, ei uskaltanut liian korkealle toiveita asettaa, jottei pettyisi. Kolme päivää oli kuitenkin sellaista kokemusten ilotulitusta, että välillä piti melkeinpä nipistää itseä, jotta oli varma, ettei uneksi. Se leijona todellakin nähtiin, mutta niin nähtiin paljon muutakin. Safari oli siis minulle kyllä ensimmäinen, mutta ei varmasti viimeinen.

Spitzkoppe

Etoshan jälkeen käänsimme auton nokan kohti Namibian Damaralandia ja siellä sijaitsevaa Spitzkoppea, jossa päästiin ihmettelemään jälleen kerran niin kovin erikoisia maisemia Spitzkoppen kalliomuodostelmien keskellä. Täällä vietettiin yksi yö kirkkaan tähtitaivaan alla, kirjaimellisesti keskellä ei mitään.

Cape Cross ja Swakopmund

Spitzkoppesta siirryttiin Swakopmundin rantakaupunkiin. Matkalla tehtiin kuitenkin lyhyt koukkaus pohjoiseen Skeleton Coastille, jossa käytiin tutustumassa tuhansien hylkeiden miinoittamaan rantakaistaleeseen. Näky oli mahtava, lemu ja meteli ei niinkään. Swakopmundin rantakaupungissa vietettiin kaksi yötä nauttien hyvin saksalaisvaikutteisen kaupungin rantatunnelmasta, sekä tehtiin mönkijäreissu kaupungin reunalla olevien dyynien keskelle.

Sesriem

Rannikolta siirryimme taas sisämaahan kohti Sesriemin kylää, jossa vuorossa oli Namibian suosituimman matkailukohteeseen, Sossusvlein seutuun tutustuminen. Täällä, kuivan ja karun maaston keskellä kohoaa paitsi järjettömän korkeita hiekkadyynejä, löytyy niiden keskeltä myös varsin kuvauksellinen deadvlein pystyynkuollut metsä.

Windhoek

Kierros Namibiassa päättyi sinne, mistä se alkoikin, eli pääkaupunki Windhoekiin. Vuodenvaihteen pyhät olivat selvästi takana, ja kaupungissa näkyi edes vähän elämää. Siitäkin huolimatta kaupunki oli todella hiljainen, melkein unelias. Windhoekista matka jatkui lentäen Kapkaupunkiin.

Puolitoista viikkoa Namibiassa riittää pitkälle ja päänähtävyydet on helppo saada tuohon aikaan mahdutettua. Kymmenen päivän retket ovat maassa aika yleisiä, mutta optimi olisi kyllä mielestäni kaksi viikkoa, kolme, jos tykkää rauhallisesta vauhdista. Kun aikaa oli vain puolitoista viikkoa, jäi luonnollisesti myös mielenkiintoisia paikkoja käymättä. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin ehdottomasti ottanut yhden tai kaksi yötä Damaralandin alueelle, jotta olisimme voineet tutustua paikallisten heimojen elämään ja kulttuuriin enemmän. Lisäksi pari yötä enemmän olisi mahdollistanut tutustumisen eteläisempään Namibiaan, etenkin Fish River Canyon, eli Afrikan suurin kanjoni, jäi ajanpuutteen vuoksi näkemättä nyt. Niin, ja Etoshan eläimiä olisin helposti katsellut vaikka viikon.

Lähes 3000kilometriä autossa puoleentoista viikkoon on paljon, ihan sama miten päin sitä ajattelee. Mutta vaikka lähtökohtaisesti Suomessa en liikaa autossa istumisesta innostukaan, ei tämä tuntunut pahalta ollenkaan. Ei siitäkään huolimatta että asfalttiteitä oli vain murto-osa koko matkasta ja monesti hiekkateillä päristellessä sai pelätä vuoroin auton, vuoroin omien hampaidensa puolesta, tärinä oli välillä nimittäin aikamoista. Mutta kaikki se kurjuus, mitä autossa istuminen aiheutti, oli ehdottomasti sen arvoista, voisin lähteä samalle reissulle uudestaan milloin vain!