Puolitoista viikkoa Namibiassa, sinä aikana kasa toinen toistaan hienompia kokemuksia mitä erilaisimmissa paikoissa. Käytyjä paikkoja on kovin vaikea lähteä vertaamaan keskenään, saatika pistää absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen, niin erilaisia ne olivat paitsi maisemiltaan, myös kokemusten valossa. Yhteistä näille oikeastaan on (maan lisäksi) se, että kaikki ansaitsevat kehuja, yhdenkään paikan osalta ei jälkikäteen kaduttanut, että siellä käytiin. Toki kaikesta aina niitä huonoja puoliakin löytyy, mutta tällä kertaa harvinaisen vähän, sen verran onnistunut oli meidän Namibian kierros.
Mutta missä sitten käytiin? Koska maassa käymättömälle kohteet niminä eivät paljoa kerro, on alla karkealla tasolla puolentoista viikon reitti kartalla. Tuon reitin päälle vielä luonnollisesti tuli melkoisesti pistoja reitiltä sivuun, ja lopulta auton mittari näytti noin 3000km ajoa vuokrausajalta, kun auto palautettiin.
Alunperin meillä oli tarkoitus ajaa Namibiasta Kapkaupunkiin ja tämän suunnitelman pohjalta myös lennot tuli ostettua. Lopulta kuitenkin tähän suunnitelmaan vaaditut kilometrit ja ajotunnit alkoi hirvittämään, samalla kun yksisuuntaisen vuokrauksen lisämaksu arveluttamaan. Tästä johtuen päädyimme koukkaamaan kierroksen päätteeksi takaisin Windhoekiin, palauttamaan auton sinne ja lentämään Kapkaupunkiin. Tällä säästyi paitsi aikaa, myös rahaa sen verran, että meillä oli sitten myös useampi päivä mahdollista kierrellä Kapkaupungin ympäristöä Namibian jäätyä taakse.
Windhoek
Matka alkoi siis Windhoekista, maan tylsääkin tylsemmästä pääkaupungista, jossa vietimme uudenvuoden yön lähes aution kaupungin keskustassa pyörien ja lennoista toipuen. Uuden vuoden juhlinta jäi tällä kertaa olemattomaksi, kun taju oli kankaalla jo ennen kymmentä. Eipä sillä, ei kuulemma menetetty mitään, kaupunki oli täysin autio kun kaikki asukkaat olivat lähteneet pyhien viettoon muualle.
Waterberg
Windhoekin jälkeen vuorossa oli Waterbergin luonnonpuisto, jossa viivyimme yhden yön. Vaikka safarille Namibiaan tultiinkin, ei Waterbergissä eläimet olleet tähtäimessä, vaan luonto yleisesti. Upeita maisemia käytiin ihailemassa muun muassa kipuamalla vuoren päälle iltareippailuna.
Etoshan kansallispuisto
Waterbergin jälkeen siirryttiin safarille Etoshaan varovaisen toiveikkaana. Etoshassa viivyttiin yhteensä kolme yötä, kolmessa eri leirissä – Namutonissa, Halalissa, sekä puiston tuntemattomammassa länsiosassa Olifantsrusissa. Päivät menivät puistoa ympäri ajaen, puskian välistä elämää etsien, hiljaa mielessä lauleskellen että “leijonaa mä metsästän…”. Todellisuudessa ei meistä kumpikaan uskaltanut liiaksi edes leijonan näkemistä toivoa, sillä ensimmäinen kunnon safari kun oli kyseessä molemmille, ei uskaltanut liian korkealle toiveita asettaa, jottei pettyisi. Kolme päivää oli kuitenkin sellaista kokemusten ilotulitusta, että välillä piti melkeinpä nipistää itseä, jotta oli varma, ettei uneksi. Se leijona todellakin nähtiin, mutta niin nähtiin paljon muutakin. Safari oli siis minulle kyllä ensimmäinen, mutta ei varmasti viimeinen.
Spitzkoppe
Etoshan jälkeen käänsimme auton nokan kohti Namibian Damaralandia ja siellä sijaitsevaa Spitzkoppea, jossa päästiin ihmettelemään jälleen kerran niin kovin erikoisia maisemia Spitzkoppen kalliomuodostelmien keskellä. Täällä vietettiin yksi yö kirkkaan tähtitaivaan alla, kirjaimellisesti keskellä ei mitään.
Cape Cross ja Swakopmund
Spitzkoppesta siirryttiin Swakopmundin rantakaupunkiin. Matkalla tehtiin kuitenkin lyhyt koukkaus pohjoiseen Skeleton Coastille, jossa käytiin tutustumassa tuhansien hylkeiden miinoittamaan rantakaistaleeseen. Näky oli mahtava, lemu ja meteli ei niinkään. Swakopmundin rantakaupungissa vietettiin kaksi yötä nauttien hyvin saksalaisvaikutteisen kaupungin rantatunnelmasta, sekä tehtiin mönkijäreissu kaupungin reunalla olevien dyynien keskelle.
Sesriem
Rannikolta siirryimme taas sisämaahan kohti Sesriemin kylää, jossa vuorossa oli Namibian suosituimman matkailukohteeseen, Sossusvlein seutuun tutustuminen. Täällä, kuivan ja karun maaston keskellä kohoaa paitsi järjettömän korkeita hiekkadyynejä, löytyy niiden keskeltä myös varsin kuvauksellinen deadvlein pystyynkuollut metsä.
Windhoek
Kierros Namibiassa päättyi sinne, mistä se alkoikin, eli pääkaupunki Windhoekiin. Vuodenvaihteen pyhät olivat selvästi takana, ja kaupungissa näkyi edes vähän elämää. Siitäkin huolimatta kaupunki oli todella hiljainen, melkein unelias. Windhoekista matka jatkui lentäen Kapkaupunkiin.
Puolitoista viikkoa Namibiassa riittää pitkälle ja päänähtävyydet on helppo saada tuohon aikaan mahdutettua. Kymmenen päivän retket ovat maassa aika yleisiä, mutta optimi olisi kyllä mielestäni kaksi viikkoa, kolme, jos tykkää rauhallisesta vauhdista. Kun aikaa oli vain puolitoista viikkoa, jäi luonnollisesti myös mielenkiintoisia paikkoja käymättä. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin ehdottomasti ottanut yhden tai kaksi yötä Damaralandin alueelle, jotta olisimme voineet tutustua paikallisten heimojen elämään ja kulttuuriin enemmän. Lisäksi pari yötä enemmän olisi mahdollistanut tutustumisen eteläisempään Namibiaan, etenkin Fish River Canyon, eli Afrikan suurin kanjoni, jäi ajanpuutteen vuoksi näkemättä nyt. Niin, ja Etoshan eläimiä olisin helposti katsellut vaikka viikon.
Lähes 3000kilometriä autossa puoleentoista viikkoon on paljon, ihan sama miten päin sitä ajattelee. Mutta vaikka lähtökohtaisesti Suomessa en liikaa autossa istumisesta innostukaan, ei tämä tuntunut pahalta ollenkaan. Ei siitäkään huolimatta että asfalttiteitä oli vain murto-osa koko matkasta ja monesti hiekkateillä päristellessä sai pelätä vuoroin auton, vuoroin omien hampaidensa puolesta, tärinä oli välillä nimittäin aikamoista. Mutta kaikki se kurjuus, mitä autossa istuminen aiheutti, oli ehdottomasti sen arvoista, voisin lähteä samalle reissulle uudestaan milloin vain!
You might also like
60 Comments
Voi ei mikä seepranpoikanen! <3
Kiva kuulla, että 1,5 viikkoonkin ehtii tekemään ihan hyvän reissun. Upeita maisemia tuolla Sossusvleinin (menikö oikein?) alueella.
Kiitos! Ja ihan oikein meni nimihirviö 😉 Tuohon reissuun mahtui taas niin paljon upeita paikkoja, että puolitoista viikkoa tuntui paljon pidemmältä ajalta kuin todellisuudessa oli. Mutta kyllä,se aika taas aivan liian nopeasti meni.
Aivan upeita luontokuvia! Mykistävät maisemat tuolla kyllä on ja yllättävän monipuoliset. ?
Kiitos! Voisi sanoa, että Namibia oli yllättävänkin monipuolinen kohteena!
Tykkään hurjasti tyylistäsi! Alun kartta havainnollistaa hyvin reissun. Hienojen kuvien alle laitetut lyhyen napakat tiivistykset on helppo ja miellyttävä lukea!
Voi kiitos, mukava kuulla! 🙂
Upeita kuvia, erityisesti tuo kuva tuolta Spitzkoppesta ja vauvaseeprasta. Safari Afrikassa on myös yks oma unelma, se on pakko toteuttaa joskus. Tää postaus vaan innosti enemmän. Oliko tuolla ihan turvallista? 🙂
Kiitos, vauvaseepra on yksi munkin ehdottomista suosikkikuvista tuolta reissulta! 🙂 Namibian turvallisuustilanne on varsin hyvä useimpiin naapurimaihin verrattuna ja ihan huoletta tuolla pystyi matkustamaan omatoimisesti tuntematta oloa mitenkään turvattomaksi. Toki siis kyseessä on Afrikan maa, että ei sitä ihan eurooppaan voi verrata ja riskit aina on olemassa, maalaisjärki on siis hyvä pitää mukana ja arvotavarat piilossa.
Huh, miten upeita kuvia! Tuo seepravauva on aivan valvavan söpö. Tosi hyvä kuva, kun siinä erottuu hyvin seepran koko. Ja tosi kiva nähdä kerrankin myös kaupunkimaisemaa Arfikasta. Blogeissa näkyy aina vain safari- ym. luontokuvia. Eipä siinä, niitä on ihanaa katsella, mutta kaupunkikuvia en muista nähneeni.
Kiitos! Tuo pikkuseepra oli kyllä hauska ilmestys 🙂 se on totta, että kaupunkimaisemaa ei varmasti niin paljoa tule vastaan Afrikassa, mutta Namibiassa nämä kaksi suurinta kaupunkia oli todella siistejä, eikä katukuvasta ihan heti aina olisi uskonut että ollaan Afrikassa. Toki sitten ne pienemmät kylät joiden läpi ajeltiin, oli monesti vähän enemmän sellaisia Afrikka-henkisiä.
Uskomattoman kaunista! Oliko autolla omatoimisesti meno haasteellista? Oliko meno turvallista?
Kiitos! Omalla autolla oli todella helppo liikkua kaikkialla ja muunmuassa Etoshassa sai ajella kaikkialla, missä maksetut safari-kierroksetkin kulkivat, eli eläimiäkin pystyi ihan omatoimisesti bongailemaan. Toki tiet eivät ihan eurooppalaisella tasolla ole, vaikka paikoin olovatkin erinomaisessa kunnossa, lisäksi liikenne on vääränpuoleinen. Mutta hyvin pärjäsi omatoimisesti. Myös turvallisuuden kannalta Namibia on hyvä kohde, se on turistille paljon turvallisempi kuin esimerkiksi Etelä-Afrikka, mutta kyllä tuollakin saa ihan maalaisjärki olla mukana, ettei tavarat lähde kävelemään. 🙂
Asian vierestä, mutta erittäin kaunis ja selkeä blogipohja sinulla käytössä!
Jos kehityskohteen saisin antaa, niin tämä kommenttilaatikon taustaväri valkoiseksi ja teksti mustaksi. Silloin minunlaiseni puolisokea täti-ihminenkin näkee mitä kirjoittaa : D
Kiitos Anna, kehitysehdotuksia otetaan erittäin mielellään aina vastaan! Tuo on hyvä huomio, tässä vielä muuton jälkeen fontit ja värit hakee paikkaansa, enkä tuohon kommenttikentään tainnut edes kiinnittää huomiota, täytyykin katsoa tarkemmin! 🙂
Oikeassa olet: minulla ei olisi ollut mitään hajua paikkojen sijainneista ilman tuota karttaa 🙂 Upeita kuvia ja paljon on mielenkiintoisia kohteita mahtunut reitin varrelle! Ajomäärä kieltämättä kuulostaa aika hurjalta, mutta kokemuksena varmasti kaikin puolin ikimuistoinen!
Kiitos Terhi! Joo, kieltämättä itsekin hieman jälkikäteen ihmettelin, kun ajomäärä ei tuntunut ollenkaan pahalta!
Monetkin niin tuttavistani kuin blogituttavuuksista ovatkin viime aikoina Namibiassa autoilleet. Laiskoina roadtrippaajina kyllä 3000 km alle 10 päivässä tuntuu paljolta – tarkoittanee, että enimmäkseen ollaan paria taukoa lukuunottamatta tien päällä aamusta iltaan, tai sitten aamut ovat tosi aikaisia 🙂 Mutta tietysti siinä sitten näkee paljon.
No itseasiassa ei suinkaan! Kieltämättä aamut olivat kyllä hyvin monesti aikaisia ihan käytännön syistä, mutta niin oli vastaavasti sitten myös illatkin. Meillä oli käytännössä kymmenen täyttä vuorokautta, joista kahtena päivänä autossa istuttiin sellainen 6-7tuntia, mutta sitten oli niitä 3-4h päiviäkin. Kilometrejä itse siirtymistä tuli vain 2200km, joka siis ajoaikana on sen keskimäärin n.3h/päivä, jolloin aikaa jäi hyvinkin paljon kaikelle muullekin. Ei siinä toki rannalla makoiluun ja päiväuniin aikaa jäänyt, mutta ei sellaista roadtripille lähdettäessä haetakaan. Toki mukana sitten oli esimerkiksi noita luonnonpuistopäiviä, jossa se homman juju nimenomaan oli autossa istuminen ja ympäriinsä ajeleminen auringon noususta sen laskuun.
Aivan mielettömän hieno tuo hiekkadyynikuva!
Ja aikamoisen matkan kyllä teitte 1,5 viikossa. Miten tuon turvallisuuden laita oli, tuliko kertaakaan vastaan jotain vähemmän miellyttävää?
Kiitos Heidi! Meillä ei kertaakaan tullut yhtään edes etäisesti miellyttävää tilannetta vastaan, aivan rauhassa saimme olla, mennä ja temmeltää. Kertaakaan ei siis tarvinnut pelätä. Samoin järjestelyiden ja muiden käytännön asioiden kannalta meni kyllä enemmän kuin nappiin lähes kaikki! 🙂
Ihana Afrikka! Mekin juuri tultiin Länsi-Afrikan kiertueelta kotio. Siellä päin ei ole lähimainkaan vastaavaa luontoa tai eläimiä, joten tämä postaus herättää matkakuumeetta eteläiseen Afrikkaan! Eräs parhaimmista ystävistäni asuu Johannesburgissa ja kaikki Etelä-Afrikka aiheinen kiinnostaa siksikin. Vielä me menemme sinne käymään! 🙂
Kiitos! 🙂 Ainakin tämän reissun perusteella voin sanoa, että Eteläinen Afrikka oli aika huippu, mutta onhan tämä kokemus vielä aika rajallinen. Itsellä on kanssa tuo Johannesburg seuraavana kiikarissa, että pääsisi katsomaan mitä kaikkea sen ympäristöstä sitten löytäisi! 🙂
Oh ja vau! Todella upeita kuvia ja maisemia! Namibia kiehtoisi kovasti, ja varmasti jossain vaiheessa sinne tulee suunnattua aavikon ja niiden leijonien perässä, jotka jäivät Sambian safareilla bongaamatta. 😉 Olen myös opiskellut jonkin verran koisan-kansoista, jotka ovat eteläisen Afrikan alkuperäisasukkaita ja kenties maailman vanhin kansa. Heitä olisi upeaa päästä tapaamaan!
Oi, varmasti tuollainen alkuperäisasukkaiden tapaaminen etenkin tuollaisella taustalla olisi upea kokemus! Mua tosiaan hieman harmittaa, että ei päästy/ehditty tutustumaan enemmän tuohon alkuperäisasukkaiden eloon ja kulttuuriin, mutta kaikkea ei mitenkään vain voi yhteen reissuun mahduttaa!
Melkoisia maisemia olette kolunneet puolitoista viikkoa! Oli piristävää kuulla, että paljon ehtii siinäkin ajassa. Niin helposti tulee torpattua, ettei mitään ehdi, ellei ole ainakin kuukautta. Sellaista aikaa kun ei vaan aina ole helppo saada duunarin irrotettua.
Valtavasti teille on kyllä kertynyt kilometrejä. Kiva kuulla, ettei se ollut ollenkaan niin puuduttavaa kuin voisi kuvitella. 🙂 Kiitos tästä, oli vaikuttava postaus. 🙂
Kyllä tuossa ajassa jo valtavasti ehtii näkemään. Itseasiassa jopa niin paljon, että kun Namibia jäi taakse, tuntui että maassa olisi viettänyt paljo enemmänkin aikaa. Mulla oli pitkään sama ajatus, että jos on vain viikko-pari, niin eihän siinä mitään ehdi näkemään. Mutta sitten tajusin, että jos pysyy paikallaan, päivät ajautuvat liian helposti toistamaan samaa kaavaa uudestaan ja uudestaan, eikä lopulta kolmessa viikossa näe paljoakaan. Mulle on sopinut hyvin tällainen liikkuvainen tapa matkustaa lyhyempien matkojen merkeissä (juurikin tuosta mainitsemastasi syystä, että pitkää lomaa on hankalampi järjestää). Tiedän toki, että monelle tällainen taas olisi järjettömän stressaavaa ja/tai epämieluisaa säntäilyä, mutta niinhän se menee, se on löydettävä vain se itselle paras tapa matkustaa. 🙂
Hei vau! Ja mikä seepra, sietämättömän ihana <3 Tämäpä kiinnostava juttu, itsellä on Afrikka ollut pitkään haaveissa, ja toteutan sen reissun kyllä, jahka aikaa taas on pidemmälle reissulle. Fiksusti muuten tuo kartta linkitetty, tulipa mieleeni, että olisin itsekin voinut liittää kartan Intiasta kertoviin juttuihini, jos olisin tajunnut.
Yritin tähän linkata elämäni ensimmäisen safarikokemukseni juttua, mutta jostain syystä ei onnistu. Jos kiinnostaa, se löytyy blogistani Intia-otsakkeen alta, tarinan nimi on "Tiger is coming – onnenhetkiä Jim Corbettin kansallispuistossa". Itseasiassa tuolla ajattelin, että täällähän on kuin Afrikassa! ( Jossa en ole siis koskaan käynyt, mutta en olisi uskonut Intiasta ikinä löytyvän moisia paikkoja)
Ps. En saanut blogin osoitettakaan tuohon ruutuun laitettua, jostain syystä se ei hyväksynyt sitä. Varmaan en osaa taas käyttää tietokonetta 😀
Kiitos Katja! 🙂 Täytyy käydä lukaisemassa sinunkin safarikertomuksia! Tuossa kommenttiboksissa tosiaan on jokin ongelma, eikä se tällä hetkellä anna jättää blogin osoitetta ilman http-alkua, koitan korjata tämän jos vain löydän mistä sen tekisin!
Olipa makeen näköinen kierros! 🙂 Noi hiekkadyynit ja seeprat <3 Ehkä mekin joskus uskallaudutaan autonrattiin ja lähdetään Afrikkaan 😀
Kiitos, kyllä voin helpostikin suositella autoon hyppäämistä Afrikassa, ainakin tuon Namibian osalta! 🙂
Oh wow, miten hienoja kokemuksia ja todella upeita kuvia, erityisesti eläin- sekä Spitzkoppe ja Sossusvlein kuvat!
Safari on ollut omissa haaveissa jo vuosia, mutta vielä sille ei ole sopivaa ajankohtaa löytynyt ja matkakaveriakin joutuu vielä vähän kypsyttelemään ajatukselle.
Ajomatkanne kuulostaa hurjan pitkältä, mutta varmasti se menee ihmeen hyvin, kun on näin paljon nähtävää. Huikea matka teillä!
Kiitos! Safari oli kyllä mieletön kokemuksena! Ajomatka oli pitkä kyllä, mutta onneksi se ei siltä tuntunut ja noissa maisemissa olisi kyllä enemmänkin jaksanut! 🙂
Hurjan pitkä matka, mutta sitäkin huikeampia kuvia ja maisemia! Safari jossakin päin Afrikkaa on haaveena – vakuutuin taas siitä, että siitä kannattaa unelmoida. 🙂
Kyllä, tässä pätee taas se, että mitä enemmän matkustaa, sitä enemmän näkee! Ja ehdottomasti suosittelen jatkamaan sitä unelmointia, ehkäpä se sitten myös joku päivä käy toteen! 🙂
Ihanaa, että jaoit tuon seeprakuvan! :] Mun haave on nähdä seepra kaikista Afrikan eläimistä. On kyllä upean monipuolinen kohde. Osaatko sanoa järjestetäänkö noihin teidän vierailemiin paikkoihin retkiä?
No voih, seeproja tuolla vilisi niin, että jos niitä ei viimeisinä safaripäivinä ollut vähintään kymmenpäinen lauma ihan lähekkäin, ei jaksettu edes pysähtyä ihmettelemään. Että varmasti seeproja näet jos vain Etoshaan menet 🙂 Kyllä tuonne järjestetään retkiä lähes kaikkiin kohteisiin, hyvinkin erilaisina komboina. Niissä on kyllä sitten varaa mistä valita, ihan kaikilla budjeteilla!
Kaunis blogi! Unohduin tuijottelemaan kuvia pitkäksi aikaa, varsinkin pienestä seepravauvasta. Kartta oli kiva lisä, koska Namibia ei ole maana tuttu eikä paikan nimet ennen tätä sanoneet mitään. Afrikka on ihana. Minulla kokemusta vähän Keniasta ja enemmän Tansaniasta.
Kiitos Merja, kiva jos tykkäät! Minä ihastuin tällä reissulla näkemääni sen verran, että uusi Afrikan reissu on jo suunnitteilla vuoden sisään, Tansania ja Kenia on siellä vaihtoehtojen joukossa myös, ne kun on myös monien kehumia safarikohteita!
Upeita kuvia! Afrikka ja safarit on alkaneet kiinnostamaan enemmän ja enemmän lähiaikoina. Budjetti kiinnostaisi eli miten paljon tällaiseen reissuun saa uppoamaan rahaa. Lienee niitäkin postauksia jo julkaistu useampikin, joten täytynee etsiä.
Kiitos Outi! Meillä tämä Namibian osuus maksoi kokonaisuudessaan 2200e kahdelta, ilman lentoja. Tässä siis mukana kaikki auton vuokrasta ja majoituksesta aktiviteetteihin. Minä en ole tupannut liiemmin budjetteja availemaan blogissa, koska jotenkin ajattelen, että kokonaishintaan vaikuttaa niin moni valinta, että meidän kustannukset ja muiden kustannukset eivät välttämättä ole ollenkaan linjassaan. Lisäksi meillä ei liikaa matkan kustannuksiin etukäteen kiinnitetä huomiota, eikä mitään etukäteen määriteltyä budjettia muodosteta, vaan mennään ja tehdään juuri sen mukaan, mikä on päivän fiilis, joskus tulee halvempi matka, joskus kalliimpi. Mutta kai ne toteutuneet kustannukset jotain osviittaa voisi antaa, joten ehkä näitä voisi enemmänkin avata. 🙂
Ihan huikeita kuvia, aiheutit nyt kyllä aikamoisen matkakuumeen ja herätit nukkuvat safarihaaveeni taas eloon! Paljon ehditte tehdä ja noista paikoista jokainen näytti sellaiselta että olisin kiinnostunut käymään.
Kiitti Laura, nää oli todellakin ihan huikeita paikkoja! 🙂
Ai että! Namibia on ollut mun haave jo vuosia. Niin ihanan näköistä! Upeita eläimiä ja maisemaa. Joku päivä vielä. <3
Toivottavasti haave joskus toteutuu, Namibia oli ihan mahtava! 🙂
Aivan uskomattoman näköisiä kuvia! Tuo on unelma, jonka toivon joskus omallakin kohdalla toteutuvan. Mikä olisi parasta nyt reissun kokeneena?
Kiitos, tää oli aika upeaa! Kyllä Namibian osalta eläimet oli ihan sitä parasta antia, mutta en osaa suoraan nimetä, että mikä olisi ollut paras!
Oi tuota seepranpoikasta! Ja noita hylkeitä! Ja Spitzkoppen kalliomuodostumia! Tätä lukiessa (ja etenkin upeita kuvia ihaillessa) tuli sellainen fiilis, että ehkä autoilua inhoavanakin mun on kuitenkin pakko joskus tekemään vastaava reissu. Ehkä autot kehittyvät in the meantime nykyistä mukavimmiksi, hahaha!
Joo, onhan näissä tosiaan se haittapuoli että autossa joutuu istumaan paljon. Mutta vaikka mäkään en autossa istumisesta lähtökohtaisesti välitä, ei se tällä reissulla ollut kyllä ollenkaan tuskaa! Ja kyllä kaikki se autoilun tylsyys oli mennen tullen kaiken tän kokemisen arvoista! 🙂
Namibia on työnalla ja tässä oli kyllä oiva postaus maan hyvistä puolista! Tykkään, kun oli selkeästi kartalla merkattu missä mennään 🙂 Ei tämä ainakaan Nabian matkakuumetta pienentänyt, päinvastoin.
Hih, ehkäpä tämä sitten vauhditti sitä työstämistahtia vähän lisää 😉
Upeita kuvia ja mielenkiintoisen kuuloinen reissu. Mulla on Afrikka vielä näkemättä, mutta täytyy siirtää haaveita vielä muutamalla vuodella. Kavereita en saa houkuteltua tänä vuonna mukaan ja yksin ei pysty lähtemään.
Onks kuvaa leijonista? Vaikka kyllä toi seeprakin oli kiva 😀
Kiitti! Yksin maa tosiaan on vähän hankala, ellei sitten ole valmis hyppäämään ryhmämatkalle. Leijonista on kuvia tuolla aiemmissa Namibia-postauksissa, ja tulevissakin niitä näkyy varmasti! 😉
Upeita kuvia! Ihan jo sen takia houkuttaisi Afrikkaa käydä kurkistamassa 🙂
Kiitos! Lämmin suositus ainakin Namibialle kyllä täältä! 🙂
voi luoja, miten upeita kuvia! itselläni piti olla nyt helmikuulle tiedossa reissu Afrikkaan, joka jäikin kokematta yksityiselämän myllerrysten vuoksi, mutta näistä kuvista välittyi onneksi tarpeeksi tunnelmaa pahimpaan ikävään <3
Kiitos! Harmi että matka jäi toteutumatta ihan kaikin puolin. Toivottavasti elämän myllerrykset rauhoittuvat pian! Hyvä puoli tässä kuitenkin on se, että Afrikka ei ole karkaamassa minnekään ja sinne ehtii onneksi myöhemminkin! 🙂
Äh mun kommentti ei ilmeisesti ole ensimmäisellä yrittämällä tullut läpi (voi johtua puhelimen nettiyhteydestä) mutta siis anyway aivan mahtava reissu teillä ollut! Tämä ei todellakaan helpottanut yhtään omaa kaipuuta päästä kokemaan Afrikka ja joutuisin kyllä varmasti yhtä lailla nipistelemään itseäni kun kokisi jotain tuollaista ja näkisi noin upeita luonnon otuksia! 🙂 Todella upeita postauksen kuvat!
Voih, yritin katsoa josko kommentti olisi päätynyt väärään laatikkoon, mutta ei siitä ollut havaintoja, eli harmillisesti ensimmäinen on kadonnut bittiavaruuteen. Mutta tämä onneksi tuli läpi! 🙂
Kiitos, tämä oli kyllä upea reissu kaikin puolin! 🙂
Upeita kuvia! Blogiasi on muutenkin miellyttävä lukea selkeän ulkoasun vuoksi 🙂
Mitä kautta vuokrasitte tuon teltta -auton vai vasta paikanpäältä?
Voi, kiitos Enni ihanasta kommentista! 🙂 Me varasimme auton Odyssey Car Rentalin kautta, vaihtoehtoja on runsaasti, mutta aika moni firma vaati luottokortin tietojen lähettämistä sähköpostilla varausmaksua varten ja siihen ei haluttu lähteä. Matkan aikana näkyi myös paljon Namibia Car Rentalin autoja, ja myös Bushloren osalta olen kuullut/lukenut ihan hyviä kokemuksia, joten nuo kaksi voivat myös olla ihan varteenotettavia vaihtoehtoja.