Se oli puhdas sattuma että osuimme Venetsiaan koko vuoden suurimman juhlan aikaan. Kun sattuma selvisi, olin aika innoissani. Kuulosti siltä, että saisimme kokea ihan erilaisen viikonlopun, kuin mitä normaalisti oli tarjolla, sen verran riemukkaalta Redentoren kuvaus kuulosti.
Odotin karnevaaleja, juhlahumua ja vallatonta tunnelmaa. Menoa ja meinikiä. Todellisuudessa meininki oli aika hillittyä – onhan Venetsia nykyään jo enemmän turistien, kuin venetsialaisten vallassa, ainakin kesäkaudella. Veikkaan, että puoletkaan kaupungissa tuona viikonloppuna vierailleista eivät juhlasta olleet tietoisia.
Mutta kun hiukan teki taustatyötä, hakeutui oikeisiin paikkoihin, pääsi näkemään hiukan paremmin mitä tämä vuoden tärkein viikonloppu pitää sisällään. Ei meno sellainen ollut, mitä odottaisi vuoden suurimmalta juhlalta italialaisessa kaupungissa, mutta oman mukavan lisämausteen se Venetsian vierailulle toi, ehdottomasti.
Redentorea juhlitaan joka vuosi heinäkuun kolmantena viikonloppuna. Redentoren suora suomenkielinen käännös on vapaus – tässä juhlassa termillä viitataan niinkin synkkään asiaan, kuin rutosta vapautumiseen. Tai iloinen asiahan ruton selättäminen on, vaikka rutto ei niinkään, sillä tuo tuhoisa, vuosina 1575-1577 Venetsiaa moukaroinut tauti löi kaupunkia kovaa, tappaen jopa kolmanneksen väestöstä. Onneksi rutto on enää vain muisto menneisyydessä ja sen päättymistä onkin juhlittu näyttävästi Venetsiassa Redentore-festivaalin merkeissä jo pitkään.
Redentoren juhlinnan valmistelu alkaa jo lauantaina paikallisten koristellessa veneitään ja suunnatessa iltapäivän mittaan niillä San Marcon satama-altaaseen. Iltaan mennessä koko alue on täynnä veneitä ja juhlivaa väkeä. Ne, jotka eivät suuntaa veneille, valmistelevat piknik-pöytiään kanaalien ja Giudeccan kanavan varteen.
Tunnelma kaduilla (ja veneillä) on katossaan jo alkuillasta, kun ihmiset kokoontuvat piknikin merkeissä viettämään juhlailtaa rennoissa merkeissä. Musiikki soi ja nauru raikaa. Kaikki ovat hyvällä päällä.
Juhlaviikonloppua varten pystytetty ponttoonisilta Spirito Santon ja Redentoren välillä tarjoaa hyvän mahdollisuuden tutustua Giudeccan saareen jalkaisin ja laajentaa mukavasti Redentoren juhlinta-aluetta. Lauantaina iltapäivällä ruuhka pontoonisillalla oli valtava, ja paikoitellen sitä tuli mietittyä 300metriä pitkän sillan kantavuutta tuhatpäisen väkijoukon alla, mutta pinnalla pysyttiin. Sunnuntaina taas sillalla sai tepastella ihan rauhassa.
Vinkki: jos et omaa piknikiä halua pistää pystyyn, varaa itsellesi pöytä Giudeccan pohjoisrannan ravintolasta illaksi ja nauti omalta penkiltä illan showta, poikkeuksellisen näyttävää ilotulitusta. Ilman pöytävarausta ruokapaikan löytäminen on tuskien taival.
Mahtipontiset ilotulitukset
Se suurin Redentoren anti on myöhään lauantai-iltana, ainakin pikniciin varautumattomalle turistille. Luvassa on nimittäin 40 minuuttia puhdasta tykitystä San Marcon satama-alueella – ehkäpä näyttävin ilotulitus, jonka olet koskaan nähnyt.
Pauke oli valtava, taivas leimusi ja valojen välke olisi ollut epileptikolle painajainen. Koko San Marcon laguuni oli yhtä ruudinkäryistä välkettä, joka ei tuntunut loppuvan millään. En ole koskaan nähnyt niin näyttävää ilotulitusta. Mieti hetki. 40minuuttia pauketta ja välkettä. Yleensä kaupunkien uudenvuoden ilotulitukset kestävät jotain 5-10minuutin välillä.
Tässä ei todellakaan säästelty ja ihan hirvittää ajatella, kuinka paljon rahaa tuohon on uponnut.
Ensimmäiset 10 minuuttia pauke oli upeaa seurattavaa, mutta sen jälkeen alkoi vähitellen puuduttaa. Silti tätä ei voi vähätellä, sillä show oli pienestä puutumisesta huolimatta mieletön, esimerkiksi Kuala Lumpurissa katsomani uuden vuoden ilotulitukset jäävät kaikessa upeudessaan mennen tullen kakkoseksi. Mutta todellisuudessa show oli aivan liian pitkä, jotta siitä olisi jaksanut nauttia koko aikaa. Into alkoi hiipua noin vartin jälkeen ja hiipuminen jatkui tasaisesti loppua kohti.
Loppuhuipennus tuli noin 20minuuttia liian myöhään. Ainoa ajatus viimeisinä minuutteina oli, että muutaman satatuhatta euroa tähänkin show’hun upotetusta rahasta olisi voinut ehkä käyttää johonkin järkevämpään, kuin kirjaimellisesti puhaltaa taivaan tuuliin, ja silti se olisi ollut upea. Mutta ei pidä liiaksi arvostella, saati vähätellä toisille niin tärkeän tapahtuman viettotapoja.
Mahtipontisten ilotulitusten jälkeen nuorisolla on tapana siirtyä Lidon saarelle jatkamaan juhlintaa rantahiekalla aina auringonnousuun asti. Nuoruusvuodet on selkeästi takana, sillä ilotulitteiden jälkeen ei käynyt mielessäkään tehdä muuta, kuin suunnata väenpaljoudesta oman hotellihuoneen rauhaan.
Regatta
Sunnuntaipäivä on pääasiassa pyhitetty uskonnollisemmille rituaaleille, mutta Giudeccan kanaalissa tapahtuu edelleen, kun vauhdikas Regatta ampaisee käyntiin. Kolmessa eri lähdössä kisaavat gondolieerit nopeudestaan perinteisillä gondoleilla ja pienemmillä pupparini-veneillä.
Ihan oman viehätyksensä regattaan saa, kun valitsee jo ennen lähtöä suosikkinsa ja hurraa suosikilleen muiden jatkeena. Parhaiten regattaa pääsee seuraamaan aivan pontonisillan vierestä Giudeccan puolella.
Ei Redentore mikään tajuntaa räjäyttävä kokemus satunnaiselle matkaajalle ole. Suurempi ilo viikonlopusta on varmasti paikallisille. Ei se suomalainen Vappukaan varmaan kovin helposti turisteille aukea. Mutta kiva lisämauste tästä tuli Venetsian matkaan, ehdottomasti.
