17 päivää. 3400 ajettua kilometriä. Kymmenkunta lossia, satoja tunneleita. Yli 150 käveltyä kilometriä. 9 eri majapaikkaa. 1500 valokuvaa. Julmettu määrä eläimiä, upeita maisemia ja uusia kokemuksia. Norjan road trip oli, ei niin yllättäen, ihan mieletön.
Ennen matkaa oli paljon ideoita ja alustavia suunnitelmia, mutta melkoisen olematon määrä varauksia. Oli määrä katsoa tilanteen tullen minne päädyttäisiin. Reitti eli matkan aikana moneen kertaan, mutta hyvin lähelle lopulta päädyttiin alkuperäisiä hahmotelmia, tosin tahti oli jokseenkin rauhallisempi kuin ajateltiin, ja siksi moni kiinnostava kohde jäi näkemättä. Lopullinen reitti kulki melko tarkkaan seuraavanlaisesti:
(kuvaa klikkaamalla reitti avautuu Google Mapsiin)
Ajokilometrejä tuli hiukan Googlen väittämää vähemmän, koska kuten mainittua, osui matkalle useita losseja. Lisäksi Turusta Tukholmaan kuljettiin koko pätkä laivalla, jota Google ei huomioi. Ensimmäinen ja viimeinen 1000+ kilometriä painettiin pitkälti nilkka suorana, joten ensimmäisen ja viimeisen vuorokauden lisäksi ei ajamista onneksi aivan järjettömiä määriä tullut. Paljon niitä tunteja ja kilometrejä autossa silti tuli.
Kuten huomaa, ei kahdessa viikossa välttämättä ehdi kattamaan kuin hyvin pienen osan maasta. Norjassa olisi ollut vielä vaikka mitä nähtävää ja tehtävää. Mutta kaksi viikkoa on silti pitkä aika, siihen mahtuu helposti järjetön määrä erilaisia paikkoja ja kokemuksia.
Reissu alkoi yölaivalla Turusta Tukholmaan, josta ajeltiin Ruotsin halki nopealla tahdilla aamupäivän aikana. Ensimmäinen kunnon pysähdys matkalla tehtiin vasta hyvän matkaa Oslon jälkeen, Heddalin kuuluisalla sauvakirkolla, jossa hetken aikaa ihailtiin viljapeltojen keskellä kohoavaa kirkkoa ja sen vieressä sijaitsevaa ulkoilmamuseota.
Heddalista jatkettiin vielä yöksi lähelle Lysebotnia, jossa seuraavana aamuna suoritettiin sateisissa merkeissä ensimmäinen päiväpatikointi, 6tunnin rankahko rypistys vuonon reunalla sijaitsevalle Kjeragboltenille. Lopen uupuneina, väsyneinä ja kastuneina siirryttiin ulkoilun jälkeen vielä yöksi alas Lysebotniin, vuonon pohjalle.
Seuraavana päivänä matka kulki aikaisin aamusta lautalla läpi Lysefjordin, josta suunnattiin harmaassa säässä 4 tunnin reippailulle kohti Preikestolenia – toiselle Norjan erittäin suositulle päiväpatikkakohteelle yhdessä miljoonan muun ihmisen kanssa.
Preikestolenilta auton ratti kääntyi kohti Stavangeria, jossa vietettiin kaksi yötä. Stavangerissa aika meni pitkälti aurinkoista ja kaunista kaupunkia kierrellen, sekä terasseilla ihmisvilinää ihmetellen.
Stavangerin jälkeen oli vuorossa koko reissun odotetuin kohde – Trolltunga. Sanoin aikanaan, kun Norjan matka tuli puheeksi, että millään muulla ei ole väliä, mutta reitin on kuljettava Trolltungan kautta, ja ylhäällä oltaisiin yötä. Jostain syystä olen jo pari vuotta tästä paikasta haaveillut (mm. 2 vuoden takaisessa reissuhaaveilu-jutussani), eikä paikka suinkaan tuottanut pettymystä, vaikka 28km vaellus, jossa alku-ja loppupisteellä on vajaan kilometrin korkeusero, ei ollutkaan mikään helppo nakki, etenkään rinkka selässä. Yö huipulla oli kuitenkin ikimuistoinen kokemus.
Trolltungan jälkeen suunnattiin kahdeksi yöksi Bergeniin, jossa visitti oli hyvin pitkälti samanlainen kuin Stavangerissa – satama-alue, terassit ja aurinkoiset kelit muodostivat ihan hyvän pysähdyksen. Tuona aikana kuitenkin tajusin, että tällä hetkellä mieli halajaa huomattavasti enemmän luonnon keskelle ja pieniin kyliin, ennemmin kuin kaupunkien vilinään.
Bergenin jälkeen oli vuorossa yhden yön pysähdys Flåmissa, pienen pienessä kylässä Nærøyfjordin pohjalla. Flåmissa paitsi risteiltiin vuonossa ihaillen UNESCOn maailmanperintökohteen kauneutta. Lisäksi käytiin katsastamassa ympäristön maisemia maailman kauneimmaksi junamatkaksi tituleeratulla reitillä Flåmsbanan kyydissä.
Flåmin jälkeen oli aika ottaa rennosti, tai ainakin yritettiin. Seuraavat kolme yötä vietettiin pienessä Hjellen kylässä, jossa ei ollut yhtään mitään, ei edes ruokakauppaa tai -kioskia. Tarkoitus oli viettää pari päivää ihan vain leväten järven rannalla seesteisissä maisemissa, tekemättä mitään. Jaksettiin noudattaa tätä suunnitelmaa ensimmäinen ilta, ja seuraava aamupäivä. Sen jälkeen aikaa kului niin patikkapoluilla kuin jäätikkövaelluksenkin merkeissä. Rauhallisia päivät kyllä olivat, mutta “ei tehdä mitään” ei vain onnistunut.
Hjellestä siirryttiin seuraavalle UNESCOn maailmanperintökohteena olevalle vuonolle Geirangeriin, jossa vietettiin vielä kaksi yötä varsin upeissa maisemissa. Täälläkin aika kului pitkälti patikkapoluilla, maisemia ihaillen ja lampaita karkuun juosten ja pohtien, miksi paimenkoira juoksee karkuun kaikista vikkelimmin…
Geirangerin jälkeen oli aika suunnata nokka kohti kotia. Matkalla oli tarkoitus pysähtyä yhdeksi yöksi Rørosin kylään (myös UNESCO-kohde), mutta pitkän hetken kylän autioita katuja tallattua ja kylän hotellien riistohinnat todettuamme totesimme jatkavamme mielummin matkaa eteenpäin.
Yö vietettiin lopulta Ruotsin puolella Heden kylässä, joka toimi puhtaasti yöpymispaikkana. Aamulla matka jatkui vielä Tukholmaan ja sieltä parin tunnin kaupungilla haahuilun jälkeen upean auringonlaskun saattelemana Turun laivaan.
Ilokseni pystyin taas matkan jälkeen toteamaan, että niinkuin yleensäkin, matka oli varsin onnistunut, eikä suuria ongelmia tai vastoinkäymisiä taaskaan tullut tielle.
Mutta vaikka loma varsin onnistunut olikin, ei Norja ollut pelkkää kokemusten ilotulitusta, sillä kyllä välillä harmittikin, muunmuassa..
…Ihmispaljous. (Pieni) ihmisvihaaja ahdistui väenpaljoudesta patikkareiteillä, jossa kiviäkin enemmän sai varoa kanssatallaajien jalkoja. Etenkin suosittujen satamien ympäristössä risteilijäturistien määrä lähinnä kauhistutti. Jos sateisen harmaana maanantai-aamuna elokuun loppupuolella saat kulkea vuorenrinteellä loputtomassa letkassa, millaista paikalla olisi sitten siinä kovimman sesongin aikaan? Ei tällä lomalla juurikaan saanut omassa rauhassa luonnon kauneutta ihailla..
…Hintataso. Myös se ehti välillä ottaa koville. Toki kun Norjaan lähdettiin, niin ei tämä yllätyksenä tullut. Norjan matka oli ensimmäinen vuosiin, jonka aikana päätin olla pitämättä kirjaa menoista, eikä minulla siksi ole hajuakaan, kuinka paljon kukkaro tämän matkan vuoksi keveni. Luulen että tämä on vain hyvä juttu. Matkalla kyllä puhuttiin, että voisin jatkossa yrittää tehdä reissuista dokumentaatio-mielessä kustannusyhteenvetoa ihan julkisestikin blogiin, mutta vielä ei ollut sen aika.
…Sää. Tähänkin oli kyllä jo etukäteen varauduttu. Norjan länsirannikko on surullisen kuuluisa huonosta säästään ja Bergenin väitetään olevan yksi maailman sateisimmista kaupungeista, sateiden painottuessa syksyyn. Ei sateet siis suinkaan yllätyksenä tullut. Säästä on lisäksi aivan turha rutista, kun ei sille mitään voi. Silti, kun ulkoilupainotteiseksi kaavailtu loma ei olekaan yhtä auringonpaistetta, niin kyllähän se väkisinkin harmittaa, vaikka soittolistakin yritti piristää.
..Valokuvat. Omaa tyhmyyttä, kun en päivittäin asiaa tarkistanut, mutta noin viikon verran lomakuvia on lopulta aikalailla roskakori-kamaa kameran asetusten hypättyä huomaamattani kaikista epäsuosiollisimpiin tallennus-asentoihin. Tilanteen Geirangerin vuonon reunalla tajutessani harkitsin koko kameran viskaamista vuonoon, mutta hillitsin murtuneen mieleni. Kuvat toki ovat pitkälti suttua ja sekundaa, mutta onneksi kuitenkin riittävän tarkkoja, että ne pystyvät herättämään muistot myöhemminkin henkiin.
Edellä listatuista seikoista huolimatta reissu jää kuienkin mieleen onnistuneena ja mahtavana. Norja on vain kertakaikkiaan upea maa! En kuitenkaan menettänyt sydäntäni käydyille paikoille siinä määrin, että uskoisin kovin nopeasti näihin palaavani (vaikka sen Kjeragin kierroksen haluaisinkin palavasti päästä tekemään hyvällä säällä). Sen sijaan pohjoisen kohteisiin voisin hyvinkin alkaa suunnittelemaan matkaa, sillä jotenkin tällaiset luontopainotteiset matkat nyt tuntuvat huomattavasti kaupunkeja houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Seuraava reissu kuitenkin lienee taas Afrikkaan, jossa luvassa safaria ja pina coladaa palmun alla, sekä uusi yritys olla tekemättä mitään..
Kiinnostuitko tästä reissusta? Lue kaikki Norjan road tripin jutut kootusti täältä.
5 comments
Oho, olin koko teidän reissun ajan jostain syystä kuvitellut teidät pohjois-Norjaan 😀
Tuo Trolltungan yöpymispaikka näyttää u p e a l t a ! Olen haaveillut, että reissuilla saisi yöpyä tuollaisissa maisemissa. Teillä on ollut hyvää tuuria/valintoja, kun se yksi Namibian telttakuvakin oli mielettömillä näkymillä.
Mihin päin Afrikkaa meinaatte seuraavaksi suunnata?
Kiitos, tuo paikka oli kaikin puolin upea, ne maisemat jotka teltasta avautui lämmittää edelleenkin mieltä. Ja tuosta 10m päästä tosiaan lähti käytännössä pystysuora seinämä alas vuonoon. Mä oikeastaan toivon että tuollaisia paikkoja olisi saatu parikin tälle reissulle, mutta muut nyt jäi odottamaan tulevaa. Norjassa on kyllä niin makeita paikkoja kaikkialla, että ei ihme jos menee pohjoisen ja etelän maisemat sekaisin! Meillä on marraskuussa tiedossa seuraava (iso) reissu 9 hengen voimin, suuntana safari Krugerissa (Etelä-Afrikka) ja sieltä sitten siirrytään viettämään rantalomaa Mauritiukselle.
Itsellä kävi vuosi sitten huomattavasti parempi tuuri säiden suhteen. Toki välillä satoi, mutta saatiin patikoida Trolltunga, Preikestolen ja Kjerag kuivassa kelissä. Ajattelin seuraavaksi mennä Bergenistä Trondhemiin ja sieltä on nyt kolme patikkareittiä katsottuna. Noista mainitsemistasi miinusjutuista huolimatta Norja on huippumaa 🙂
P.S. Mahtavat suunnitelmat sinulla syksylle. Kruger on tosi kiva ja siellä teillä on tulossa elämyksellinen reissu! Eikä kuulosta Mauritiuskaan huonolta 🙂
Te olitte kyllä huomattavasti onnekkaampia tuon sään suhteen! Tuolla Bergenin ja Trondheimin välimaastossa on kyllä kanssa aika loistavia reittejä tarjolla, joitain mäkin kaavailin jo tälle reissulle, mutta kyllä tässä jo kahteen viikkoon tuli niin paljon patikoitua, että paljoa enempää ei olisi kyllä enää jaksanut. 🙂 Ja kiitti, oon kyllä jo aika innoissani tosta seuraavasta reissusta, kaipuu Afrikkaan on ollut Namibian-reissusta asti ihan valtava!
Norja on kyllä mahtava maa. Me ajelimme heinäkuun lopussa pohjoisessa ja toivottavasti pääsen sinne uudestaan. Etelämmäskin tekisi mieli, mutta hieman nuo väkijoukot arveluttavat. Meillä oli Nordkappia lukuun ottamatta rauhalliset kohteet ja usein vielä sääkin suosi:)