Reissukevät 2018 – kun ajatus reissutahdin rauhoittamisesta epäonnistuu täydellisesti

Tuntuu hassulta puhua ensimmäistä kertaa kevään suunnitelmista vasta nyt kun huhtikuu lähestyy jo puolta väliä, mutta se kuvaa ehkä elämääni tällä hetkellä aika hyvin. Aiemmin siihen ei juuri ole tuntunut löytyvän aikaa.

Thaimaan matka käynnisti tämän matkustusvuoden rentojen rantapäivien merkeissä, mutta kevättä eteen- ja taaksepäin katsellessa on kuitenkin helppo todeta, että eipä tässä keväässä sitten mitään muuta rentoa olekaan.

Elämässä on tapahtunut paljon sellaista, mitä blogissa ei näe. Isoja mullistuksia, päätöksiä, hermojen kiristelyä sekä mielenkiintoisia käänteitä useammallakin saralla, niin töiden, terveyden kuin myös harrastusten ja arjen muiden osa-alueiden osalta. Muutamia korvien väliä pahasti kuormittavia asioita on kuitenkin viimein saatu päätökseen ja tuntuu, että valo tunnelin päässä arjen jaksamisen osalta kirkastuu päivä päivältä. Kunhan se vain ei olisi vastaantuleva juna, niin olisin tyytyväinen.

Kevät on siis ollut taas melkoista pyöritystä, rypemistä ja säntäilyä, mutta onneksi monilta osin varsin positiivisessa mielessä ja usko tulevaan on entistä vahvempi.

Kuten jo monta vuotta putkeen, myös tänä vuonna reissukalenterini noudattaa tuttua sykliä. Keväällä reissuja on tiedossa enemmän kuin riittävästi, mutta kesä ja syksy on täysin auki, mahdollisesti jopa melko hiljaisia. Vuoden ensimmäinen puolikas pitää sisällään jopa kuusi reissua. Tähän kun lisää vielä kasan useamman päivän työmatkoja Saksaan ja ympäri Suomea, voi todeta että eipä tässä elämä tylsäksi käy. Parisuhteemme käy koko kevään aikalailla läpsystä vaihto-tilassa, sillä reissukalenterit Ollin kanssa eivät suinkaan ole synkassa ja ristiin mennään koko kevät kahta yhteistä viikonloppumatkaa lukuunottamatta. Eipähän ala toisen naama tympimään niin nopeasti.

Lähipiiri ei enää kysele, onko reissuja suunnitteilla, kysymykset ovat jo kauan sitten muuttuneet muotoon “minne seuraavaksi?”

Takana: Thaimaa ja Minsk

Tämän vuoden reissuputki alkoi Thaimaan saarihyppelyllä. Tuo reissu oli rantaloma isolla R:llä – paratiisisaaria, rentoja rantapäiviä ja herkullista ruokaa. Ikisuosikki Thaimaa ei päässyt tälläkään kertaa pettämään ja reissu toikin täydellisen tauon hyytävään talveen.

Pääsiäisreissu Minskiin puolestaan oli yllätysreissu Ollille, joten siitä ei tullut juuri etukäteen puhuttua. Herra kyllä tiesi että matkalle lähdetään, mutta kohde selvisi vasta turvatarkastuksen jälkeen. Ei varmasti tullut Minsk ensimmäisenä mieleen… Minsk osoittautui kuitenkin varsin toimivaksi matkakohteeksi ja muutaman jutun sieltä ehdinkin jo kirjoittamaan, mutta lisää on ehkä luvassa, jos kalenterista aikaa sille vielä irtoaa.

Luxemburg

Seuraava reissu suuntautuu sitten Luxemburgiin. Olen jo pidemmän aikaa katsellut Luxemburgia hiukan sillä silmällä, että sinne olisi kiva matkustaa. Työmatkat tuolle suunnalle eivät usein ole aikataulujen puolesta oikein olleet otollisia vierailulle, mutta tällä kertaa tähdet ja kuu olivat oikeassa asennossa ja keväinen Luxemburg kutsuu viimein. Tämä on se väli, johon kaikista vähiten tänä keväänä olisin reissuja oikeasti tarvinnut, mutta tuntui hassulta jättää mahdollisuus hyödyntämättä, kun sellainen tuli eteen.

Parin päivän päästä hyppään siis taas sinivalkoisten siipien kyytiin ja vietän kolmen yön verran Luxemburgissa pidennetyn viikonlopun merkeissä, ennen kuin jatkan työverkkareissa eteläisempään Saksaan. Luxemburgissa odottaa jo melkeinpä kesäkelit ja kyllä tällä viikolla jo useampaan otteeseen ajatukset ovat ajautuneet odottamaan sitä, että pääsen viimein tutustumaan tuohon pikkuisen valtion kauniiseen pääkaupunkiin.

Kuva: Pixabay / waldomiguez

USA

Saksasta palattuani menee viikko, ennen kuin seuraava seikkailu käynnistyy. Jo muutaman vuoden putkeen olen käynyt rakastumassa toukokuiseen New Yorkiin, mutta vaikka perinnettä olisikin kiva jatkaa, tällä kertaa matka jatkuukin vielä hiukan pidemmälle, nimittäin Yhdysvaltojen länsirannikolle ja villin lännen maisemiin. Vaikka tänä keväänä New York jää kokematta, jatkuu siis toukokuinen USA-perinne kuitenkin.

Tiedossa on luonnonpuistoja ja kaupunkeja oikein urakalla melkoisen perinteisen road-tripin muodossa. Tämä reissu on ehdottomasti tämän kevään odotetuin juttu!

Kuva: Pixabay / derwiki

Englanti

Se oli yksi sateinen syyspäivä, kun tylsistyneenä selasin lentoja “ihan minne vain”. Noin kahdeksan mutkan takaa päädyin lopulta tuijottamaan pitkän viikonlopun mahdollistavia, muutaman kympin lennot Lontooseen. Klikkasin toukokuun lopulle lennot ostoskoriin ja kuittasin ne Norwegianin lentopisteillä asiaa sen suuremmin miettimättä. En siinä kohtaa edes uhrannut ajatusta sille, voisinko olla vapaalla tuohon aikaan, tuumin vain, että mietitään sitten lähempänä, tuleeko sitä oikeasti edes lähdettyä.

Noin tunti lentolippujen hankinnan jälkeen sitten totesin, että enhän minä oikeastaan edes halua Lontooseen. Melkein jopa kaduin lentolippujen ostoa, ja pohdin että tuleekohan sitä sittenkään lähdettyä minnekään. Mutta eihän lentolippuja nyt käyttämättäkään voi jättää, sehän olisi suurta hulluutta!

Onneksi lähistöllä on kuitenkin kasapäin kaikkia muita kivoja kohteita. Suunnitelmia ei vielä ole, mutta vaihtoehtoja on onneksi useita. Saattaa olla, että kohteeksi valikoituu Brighton, ehkä Bath, tai miksei vaikka Oxford. Tai sitten aivan joku muu, aika sen näyttää.

Lissabon

Juhannus vietetään tänä vuonna Lissabonissa. Kaupunki on kiinnostanut jo pitkään, mutta verrattuna moneen muuhun eurooppalaiseen pääkaupunkiin, on Lissabonin lentojen hinnat ja aikataulut todella epähoukuttelevat, eikä viikonloppumatka ole koskaan päässyt ajatuksen tasolta eteenpäin. Kunnes nyt, viiden päivän reissu mahdollistaa jo hiukan paremmin epämukavien lentoaikojen sietämisen.

Matkaan lähdetään kaveripariskunnan kanssa, ja tätä reissua oli tarkoitus järkätä jo aiemmin keväälle, mutta juhannus oli ensimmäinen ajankohta, kun kalenterissa ihan oikeasti oli tilaa, kun matkasta alettiin alkuvuodesta puhumaan. Melkein kuulen jo Lissabonin ratikoiden kalkatuksen!

Kuva: Pixabay / Yasmina2410

Niin, ensimmäisen vuosipuoliskon aikana lomailua on kuuden reissun verran, yhteensä päivinä puolentoista kuukauden edestä.

Kun tosiaan vielä muistaa että näiden lisäksi myös töiden takia juostaan sekä maailmalla, että Suomessa useamman viikon edestä tässä kevään aikana, voi todeta, että koti taitaa olla ensisijaisesti paikka, jossa tutustutaan lähinnä pyykkikoneeseen.

Uskotteko, jos sanon että ihan oikeasti ajattelin viime syksynä, että voisin koittaa hiukan hidastaa reissutahtia, katsoa miten se sujuisi? Miserable failure!

En suinkaan valita, onhan tämä juuri sitä mitä haluan, ja elämää josta nautin (ainakin reissujen osalta), mutta ymmärrän kyllä hyvin jos ruudun toisella puolella pyöritellään silmiä.

Niin, jotenkin tässä taas kävi niin, että kevät juostaan maailmalla. Sama kuin monena aiempana vuonna, mutta toisaalta, miksipä sitä hyvää kaavaa rikkomaankaan? Rehellisesti puhuen voin kyllä todeta, että vähempikin tässä riittäisi, mutta jotenkin tässä kävi taas näin – siitäkin huolimatta että ehdin muun muassa yhden alppireissun jo keväältä perumaan ja muutamallekin reissulle olen todennut että “katsottaisiinko tätä vaikka syksyllä?”.

Syksylle onkin sitten suunnitteilla ainakin Alppeja ja Afrikkaa(jeij!), mutta sitä ennen pitäisi vielä miettiä, miten sitä kesälomia käytetään. Lomapäiviä olisi kevään reissujenkin jälkeen lähes kahden kuukauden edestä käytettävissä, ajatuksia kohteista on kymmeniä, mutta suunnitelmia vielä nolla. Tiedänpähän miten saan aikani kulumaan tässä keväällä niiden reissujen välissä…