Vuosi 2018 on kohta taputeltu. Joulu on jo ovella ja reissukalenteri loppuvuoden osalta tyhjä. On siis hyvä aika taas katsoa hiukan taaksepäin, mitä kaikkea vuosi onkaan pitänyt sisällään.
Kuten niin moni edellinenkin vuosi, on tämäkin tuonut mukanaan paljon upeita hetkiä maailmalla. Seikkailuja, unohtumattomia elämyksiä ja kultaakin kalliimpia muistoja – niitä kaikkia on mahtunut vuoteen niin paljon, että on syytä olla kiitollinen. Ikävästi kyllä vastapainona arkeen on mahtunut paljon ikävää. On ollut sairastelua, kipua, surua, ahdistusta ja epätoivoakin.
Vaikka siis blogissa elämä saattaa näyttää ihanalta ja aurinkoiselta kaikkien seikkailujen keskellä, on syytä muistaa, että matkablogissa näkyy vain pieni murunen koko elämästä, ja myös niistä matkoista. Niin paljon jää kertomatta. Asia, joka on hyvä muistaa etenkin silloin, jos yhtään sivusta seuratessa tuntuu, että tekisi mieli olla hitusten kateellinen.
Mutta ne matkat, ne ovat vuoden aikana tuoneet taas valtavasti iloa ja riemua. Matkoilla olen onnellisimmillani, olen monesti todennut. Ja kyllä taas tänä vuonnakin ne parhaat hetket ovat pääosin olleet maailmalla.
Vuosi 2018 piti sisällään yhteensä 10 lomamatkaa, joka on ollut aika tyypillinen määrä itselleni viimeisten vuosien aikana. Kun sitten katsotaan noita reissuja tarkemmin, tulee kuitenkin huomattua, että tämä vuosi oli kuitenkin melko poikkeuksellinen moneltakin kantilta. Verrattuna useampaan edelliseen vuoteen, tuli maita, ja etenkin uusia maita hyvin vähän: vuoden 2018 reissut veivät yhteensä 11 maahan, joista vain kaksi oli uusia. Reissupäiviäkin oli hiukan vähemmän kuin aiempina vuosina, ”vain” 76, kun monena muuna vuonna tuo luku on pyörinyt lähempänä sataa.
Lisäksi poikkeuksellista on, että vuodessa 2017 ja 2018 on hirveästi samankaltaisuutta. Huomasin tänä vuonna tekeväni harvinaisen paljon matkoja samoille nurkille kuin edellisenäkin vuonna ja vieläpä samaan aikaan vuodesta. Kun tyypillisesti matkoilta on tullut haettua uusia elämyksiä täysin uusissa ympäristöissä, palattiin tänä vuonna selkeästi aiempia vuosia enemmän tuttuihin ympäristöihin.
Tarkempia reissubudjettejakin oli tarkoitus avata, mutta ne jutut ovat jääneet kiireen ja saamattomuuden jalkoihin, vaikka kirjanpito onkin tehtynä. Rahaa kuitenkin taisi kulua enemmän kuin koskaan ja vuoden reissaamiseni kevensivät tiliä melko tarkkaan 14 600 euron edestä. Se on toki todella suuri summa, mutta näin taaksepäin katsellessa on helppo sanoa, että en kadu yhdenkään euron osalta valintojani.
Mutta se suurin kysymys, mitä kaikkea tuolla summalla sitten sai?
Tammikuu – Thaimaa
Reissuvuosi startattiin tyttöjen retkellä Thaimaahan. Puolentoista viikon saarihyppely vei Phuketiin ja Trangin saarille. Puolitoista viikkoa rantalomaa paratiisisaarilla vei mennessään ja oli mahtava huomata, että keskellä vilkkaintakin sesonkia Thaimaasta on mahdollista löytää omaa rauhaa ja lähes autioita rantoja.
Huhtikuu: Minsk, Luxemburg ja Moselin laakso
Helmi-Maaliskuussa tuli reissattua ainoastaan töiden merkeissä, mutta huhtikuussa lähtikin liikkeelle sitten kunnon reissuputki. Lähes kolme kuukautta siten, että yhtäkään kalenteriviikkoa en ollut kokonaan Suomessa. Osittain tähän vaikutti taas työt, mutta enemmän vapaa-aika. Tarkoitus oli jo keväällä keventää reissutahtia, mutta jotenkin siinä epäonnistuin.
Pääsiäisenä tutustuimme Ollin kanssa Valko-Venäjän pääkaupunki Minskiin ja kuun puolessa välissä tein työmatkan yhteydessä pidennetyn viikonloppureissun Luxemburgiin ja Moselin laaksoon Saksassa.
Toukokuu – USA, Brighton
Tänä vuonna toukokuu oli heittämällä vuoden paras kuukausi, kiitos Yhdysvaltojen road tripin. Reilut kaksi viikkoa pitkin Yhdysvaltojen lounaiskulmaa yksin oli vaatimattomasti sanottuna paras kokemus pitkään aikaan. Hulluksi moni sanoi reissusuunnitelmaani kuunnellessa, mutta tuosta muodostui lopulta paras matka naismuistiin. Vaikka tuosta reissusta on jo puoli vuotta ja sen jälkeen on tullut monta hienoa matkaa tehtyä, muistelen edelleen – jos nyt en päivittäin, niin viikoittain – niitä upeita hetkiä, joita tuo reissu toi tullessaan.
Kuun lopussa käväisimme vielä Ollin kanssa pidennetyllä viikonloppureissulla Brightonissa, joka sekin osoittautui mitä mahtavimmaksi reissukohteeksi.
Kesäkuu – Lissabon
Lissabon on kiinnostanut jo useamman vuoden ja tänä vuonna pääsin viimein tutustumaan tuohon monien ylistämään kaupunkiin, kun suuntasimme kaveripariskunnan kanssa sinne juhannuksen viettoon. Viiden päivän reissun aikana tuli hyvin selväksi se, miksi niin moni kaupunkiin on hurahtanut, sillä Lissabon osoittautui ihan mahtavaksi matkakohteeksi.
Heinäkuu – Italia
Kuten niin monena kesänä ennenkin, kulutin aikani lähinnä töitä tehden muun Suomen lomaillessa. Heinäkuussa kuitenkin karkasimme puoleksitoista viikoksi Italiaan, reissaten Venetsian, Dolomiittien ja Gardan alueella. Italia harvemmin osoittautuu huonoksi valinnaksi lomakohteena, eikä tämä reissu tuonut tuohon sääntöön poikkeusta. Etenkin Dolomiittien mielettömät maisemat tekivät lähtemättömän vaikutuksen meihin molempiin, ja paluuta tuolle seudulle alettiin suunnittelemaan jo ennen kuin sieltä oltiin edes poistuttu.
Syyskuu – Sveitsi ja Koli
Syyskuu oli pitkien viikonloppureissujen säestämä. Ensin tyttöjen reissu Sveitsin upeisiin vuoristomaisemiin Jungfraun alueella ja sitten Ollin kanssa ruskaretki Kolille. Molemmat matkat olivat mitä parhaimpia ja aimo annos luonnonrauhaa ja patikkapolkuja tuli koluttua näillä matkoilla. Nämä olivat juuri niitä arjen piristäjiä, matkoja, joita tulisi tehdä säännöllisesti, sillä pienet irtiotot piristivät syksyä valtavasti.
Kolin reissu myös synnytti entistä vahvempana ajatuksen siitä, että ehkä jatkossa kotimaanmatkailua voisi painottaa entistä enemmän, sen sijaan että aina singahtaisi matkaan Helsinki-Vantaan kautta.
Marraskuu – Etelä-Afrikka
Etelä-Afrikka. Safarit. Siinä on sitten lyömätön yhdistelmä. Kerran vuodessa Afrikkaan-ajatus on yhä vahvemmin mielessä, kun puhutaan hyvistä suuntaviivoista reissuvuodelle. Tältä reissulta on kertomatta lähes kaikki, mutta sen voin sanoa, että Etelä-Afrikka ei taaskaan pettänyt.
Kaksi viikkoa Etelä-Afrikassa Ollin ja Ollin vanhempien kanssa meni hujauksessa, ja toi mukanaan monia upeita elämyksiä. Ja sen seurauksena kaipuu safareille on taas kovempi kuin koskaan. Kyllä safareilla vaan ihmisen on hyvä olla, siitä osoituksena muun muassa tämä juttu.
Joulukuu – jotain todella harvinaista
Voi joulukuu. Tästä muistan myöhemmin vain pitkät vapaat Suomessa. Itsenäisyyspäivän jälkeen pidin poikkeuksellisesti perjantain vapaana, ja tajusin sen olevan ensimmäinen lomapäivä Suomessa yli viiteen vuoteen siten, että ei oltu jossain reissussa. Jo se oli itsessään melkoisen historiallista.
Tähän melkein heti perään pitkät jouluvapaat Suomessa. Ei siis reissuja joulukuussa, vaikka pyhät sen mahdollistaisivat paremmin kuin pitkään aikaan. Voisi sanoa, että tämä kuukausi on ihan poikkeuksellinen ja sen kanssa tässä onkin tullut kipuiltua.
Katse tulevaan
Mitä sitten vuosi 2019 tuo tullessaan? Sitä on vielä vaikea sanoa. Ainoa varma tieto on että tammikuu kuluu lähes kokonaan tropiikissa ja maaliskuussa mennään Lappiin. Kaikki muu on epävarmaa. On niin monta kohdetta, jonne kiinnostaisi mennä, ja lomapäiviäkin käyttämättä vielä viikkokaupalla. Viikon aikana olen löytänyt itseni etsimässä lentoja neljälle eri mantereelle, mutta samaan aikaan omaksi yllätyksekseni olen päätynyt miettimään, haluanko sittenkään edes lähteä minnekään? Pitäisikö sitä matkustamista ihan oikeasti vain vähentää?
Hiukan tässä hirvittää, onko tämä pysyvä mielenhäiriö, vai antaako joulun paikallaanolo taas sysäyksen reissukuumeelle. Aika näyttää.
