Roadtrip Arabian niemimaalla

Takaisin Suomessa ollaan oltu jo toista päivää, takana on jälleen yksi onnistunut reissu. Uusia kohteita on taas koluttu, hauskoja muistoja kerrytetty ja kameran muistikortti pullollaan ikuistuksia erilaisista kommelluksista tien päällä – niin hyvistä, kuin huonoistakin.

Reissu Arabiemiraatteihin ja Omaniin tuntui kulkevan monien pienten kommervenkkien osalta vastatuulessa aina pääsiäisreissun suunnitteluvaiheesta toteutukseen. Yllättävän moni asia osoittautui jollain tapaa mutkikkaaksi ja välillä sitä jopa ihmetteli miten yksi matka voi aiheuttaa niin paljon päänsärkyä, yleensä kun kaikki meidän matkat ovat viime vuosina sujuneet kuin tanssi. Mitään vakavaa ei toki sattunut, eikä suuria vastoinkäymisiä muutenkaan tullut eteen, mutta jotenkin tämä reissu oli kyllä kokonaisuudessaan enemmän säätämistä vaativa, kuin viisi edellistä yhteensä.  Vaikka välillä hermoja koeteltiin, oli olo tästäkin huolimatta paluulennolla kovin tyytyväinen. Loma oli varsin onnistunut, eikä kohteissa ollut mitään vikaa – päinvastoin, Oman etenkin onnistui yllättämään isosti ja kotiin palattiin monta upeaa kokemusta rikkaampana.  Monesta näistä kuulette kyllä lisää hyvinkin pian.

11 reissupäivää, kaksi maata, 2000 kilometriä ja viisi eri hotellia. Kävelimme jalat rakoille Dubaissa.    Naureskelimme vuokra-automme tehottomuudelle. Hämmästelimme hyväkuntoista infraa. Ihmettelimme Omanin kaunista luontoa. Ihastelimme aavikon kauneutta ja vuoriston karuutta.  Tuijottelimme kirkasta tähtitaivasta keskellä aavikkoa. Kävelimme selkä märkänä pitkin välillä haastaviakin polkuja paahtavassa helteessä. Koimme rajaviranomaisten pomputtelua useaan eri otteeseen ja ihmettelimme järjettömältä tuntuvaa järjestelmää. Kohtasimme ystävällisiä ihmisiä. Sadepäivän sattuessa päädyimme elokuviin ja tekemään täydellistä tuhoa luottokortille Abu Dhabin ostoskeskuksissa. Kaikkea sitä ehtikin..    

11 päivää on kovin lyhyt aika, mutta siihen ehti sisältymään enemmän kuin etukäteen uskalsin toivoakaan, siitäkin huolimatta että taisimme vedellä ennätyspitkiä uniakin tällä lomalla useampaan kertaan. Tällä pienimuotoisella roadtripillämme päädyimme toteamaan, että auton vuokraus todellakin kannatti. Lyhyessä ajassa saimme matkasta niin paljon irti, että paluumatkalla olo oli sellainen kuin olisi ollut pidempäänkin reissussa, niin paljon tuli nähtyä ja tehtyä. Siitäkin huolimatta tuntuu että aika jäi kesken, niin monta paikkaa jäi näkemättä, niin monta asiaa tekemättä, ihan niinkuin aina ennenkin. Mutta hölmöähän se olisi ollut edes kuvitella että tuossa ajassa kaikkea ehtisi näkemään ja kokemaan. Onneksi matkoja kuitenkin on edessä myös tulevaisuudessa, kaikkea ei siis voi, eikä tarvitsekaan kerralla nähdä.

Toisin kuin monen muun matkan jälkeen, olo ei ole haikea – kotona ei odottanut se kovin tutuksi tullut matkaltapaluu-ahdistus, vaikka lomaa mielellään olisi jatkanut vielä pitkään. Sen sijaan kotiinpaluun jälkeen iloa on aiheuttanut niin taakse jääneen ja onnistuneen matkan muistelu, kuin myös pidentyneen päivän ihastelu, orastavasti vihertävästä takapihan nurmikosta iloitseminen, ja keväisestä auringonpaisteesta nauttiminen. Tällä kertaa kotiin oli kiva palata, taisin jopa hieman hymyillä kotisohvalle istahtaessani – loma siis todellakin teki tehtävänsä ja tästä on hyvä jatkaa taas arjen aherrusta!