Rooma yläilmoista

En tiedä mikä korkeissa paikoissa viehättää, mutta hyvin usein lomalla haluan nähdä matkakohteen yläilmoista – oli se sitten näköalatasanne, kattoterassi tai vuorenhuippu. En tiedä miksi, mutta jollain tapaa se vain on aina kuulunut reissuihin – kaupunki kuin kaupunki, niin ainakin kerran se on nähtävä ylhäältä käsin, maksoi mitä maksoi. Onpa se jopa muodostunut pieneksi, tai vähän suuremmaksikin vitsiksi meidän taloudessa, että aina minä löydän portaat tai mäen, jota pitkin kiivetä. Monesti sinne huipulle vievän reitin juurelle vielä päädytään vähän vahingossa, tai ainakin siten, että kiipeämiseen ei ole osannut varautua esimerkiksi soveltuvilla kengillä. Naureskelenkin aina, että onpa herran tehtävä töitä oluensa eteen ja vähän pitää matkallakin kärsiä…

Vaikka sitä lähes aina löytää itsensä kiroamasta tätä tapaa, puuskuttaen puoli kuolleena, lähes aina se on kannattanut. Lisäksi, niinkin hassulta kun se tuntuu, niin yleensä vieläpä huipulta avautuvat näkymät tuntuvat sitä palkitsevimmilta, mitä enemmän niiden eteen on nähnyt vaivaa. Ei toki aina, mutta yleensä.

Vaikka huhtikuisella Rooman reissulla yksin olinkin matkassa, niin tuttua kaavaa noudatettiin. Huomasin kipuavani vähintään kerran päivässä jonnekin, mistä avautui maisemat yli Rooman kattojen. Seitsemän kukkulan kaupungista löytyy lukemattomia kohteita, joista ihailla kaupunkia lintuperspektiivistä, osa niistä vaatii joko suoraan tai välillisesti pientä maksua, mutta onpa sitä mahdollista maisemia ihailla ilman penninhyrrääkään. Minne siis mennä Roomassa jos haluat katsella kaupunkia yläilmoista? En suinkaan lupaa tietäväni kaupungin kaikkia parhaita kohteita, mutta tässäpä useampi ihan hyväksi todettu paikka:

Kattoterassit

Välillä Rooman kadut ruuhkautuivat väestä niin, että hirvitti. Silloin satunnainen kattoterassille karkaaminen rauhoitti mieltä kummasti. Tottapuhuen, kyllä se kattoterassille karkaaminen aina rentouttaa, oli kadulla tungosta tai ei, mutta nyt se tuntui pitkien päivien päätteeksi jotenkin poikkeuksellisen rentouttavalta. Monet Rooman hotelleista onkin tunnettuja kattoterasseistaan, joilla nauttia lasillinen, tai vaikka illallinenkin. Etenkin kuumana päivänä paras aika kattoterasseilla istuskelulle onkin auringonlaskun aikaan. Pitkän päivän päätteeksi ei juuri parempaa olekaan kuin istahtaa alas mukavalle tuolille, saada kylmä valkoviini käteen, samalla kun katselet auringon katoamista horisonttiin.

Kattoterasseja Roomassa on pilvin pimein ympäri kaupunkia, joten valikoimaa riittää useammallekin reissulle. Todennäköisesti ihan sama missä päin kaupunkia olet, lähimmälle terassille ei ole kovinkaan pitkä matka. Itse kävin katsastamassa Hotel Forumin kattoterassin, josta avautui maisemat kohti Colosseumia ja Forum Romanumia, sekä Hotel Raphaelin kattoterassin aivan Piazza Navonan vieressä. Molemmissa näissä hinnat ovat selkeästi katutasoa kalliimmat (viinilasi n.10e), mutta maisemat ja rauha kompensoivat sitä kyllä helposti, Hotel Forum voitti maisemissa, Hotel Raphael taas rauhallisuudessa.

Appelsiinipuutarha

Giardino degli Aranci, puisto täynnä appelisiinpuita. Lisäksi täältä löytyy esteettömät maisemat yli Tiberin ja Trasteveren, Pietarinkirkon kohotessa taustalla. Puisto on lähes äydellinen paikka hengähtää ja antaa jalkojen levätä, jos haluat pois keskustan katujen tungoksesta ja puiston rauhaan. Puisto tuskin kovin helposti reitin varrelle eksyy, mutta kyllä se silti käymisen arvoinen on. Itse olin täällä päiväsaikaan, mutta uskoisin näkemieni kuvien perusteella paikan olevan parhaimmillaan auringonlaskun aikaan.

Palatine Hill

Forum Romanumin alueella sijaitseva Palatine Hill tarjoaa ehkä parhaat maisemat yli muinaisen Rooman keskustan. Kukkulan huipulla vierähtää helposti aikaa alla leviävien raunioiden keskellä olevaa ihmisvilinää katsellen, tai vaikkapa Colosseumille päin tiiraillessa. Ylhäältä päin katsellessa koko historiallisen alueen laajuuden hahmottaa helposti ja alue näyttäytyy varsin vaikuttavana, ehkä omaan makuun  Forum Romanum oli jopa vielä vaikuttavampi näin yläilmoista, kuin raunioiden seassa kävellessä.

Huono puoli tässäkin on, että näköalatasanteelle pääsee vain ostamalla alueelle sisäänpääsyyn oikeuttavan lipun, mutta saman lipun oikeuttaessa sisäänpääsyyn sekä Colosseumiin, että Forum Romanumiin, sen todennäköisesti jokainen Roomassa vieraileva ainakin kerran ostaa. Lippua tuskin näiden maisemien vuoksi kukaan hankkii, mutta Forum Romanumin polkuja kävellessä ei tätä maisematasannetta kannata jättää katsastamatta.

Pietarinkirkko – Vatikaanin huipulla

Vatikaanin vierailu on Roomassa vierailevalle melkein jopa pakollinen, ja vierailijamäärät ovat myös sen mukaiset. Vatikaanissa kävellessä tahtia ja suuntaa ei juuri tarvitse itse miettiä, vaan tasaisena vyöryvä massa pitää huolen siitä, että vierailu menee muiden mukana liikkuessa. Se, mitä harva vierailija kuitenkaan tekee, on Vatikaanin katolle kipuaminen. Kirjaimellisesti. Vatikaanin korkeimman rakennuksen, Pietarinkirkon kupolin päällä löytyy pienenpieni näköalatasanne, jonne on mahdollista pientä lisämaksua (6€ tai 8€, riippuen menetkö osan matkasta hissillä vai et) vastaan kiivetä.

Paikoitellen haastava, jyrkähkö portaikko voi klaustrofobiselle ja huonokuntoiselle olla täysi painajainen, mutta 551 askelmaa (tai 320 jos nouset hissillä ensimmäisen osion) noustuasi pääset kiertämään kupolin huipun kiertävällä näköalatasanteella, josta aukeaa 360asteen näkymä yli Vatikaanin ja Rooman. Täältä pääset helposti kurkistelemaan myös niihin Vatikaanin alueisiin, joihin yleisöllä ei ole asiaa, ja voitpa myös ihailla alla aukeavaa Pietarinaukiota ihmismassoineen.

Pietarinkirkon huipulle kipuaminen oli kaikista tämän listan paikoista se v-mäisin, mutta ehdottomasti myös omasta mielestäni se paras. Etenkin kun useamman tunnin on tuskaillut Vatikaanin väentungoksessa, täällä hengähtäminen teki melkoisen hyvää. Vielä väljempää on takaisin tullessa kirkon kattotasanteella, jossa maisemat eivät toki aukea samalla tavalla, mutta rauhaa on sitäkin enemmän.

Muista maksullisten monumenttien näköalatasanteista maininnan saa myös Castel Sant’Angelon huippu erityisesti Vatikaaniin päin avautuvien maisemien osalta ja Altare della Patrian katto Colosseumin ja Forum Romanumin suuntaan.

Terrazza del Pincio

Piazza del Popolon reunalla kohoava näköalatasanne tarjoaa mahdollisuuden ilmaiseen maisemien ihailuun. Edessä levittyvällä aukiolla käy tasainen ihmisvilinä, aurinkoisena kevätpäivänä taiteilijat valtaavat aukiota, lapset juoksevat saippuakuplien perässä ja aikuiset kokoontuvat aukion keskellä olevan suihkulähteen ympärille. Muutamia kymmeniä metrejä aukion yläpuolella kohoavalta näköalatasanteelta on miellyttävä katsella edessä levittyvää eloisaa vilinää, hieman sivummalla taas maisemia dominoi hieman rosoiset punatiilikattoiset talot. Kaukana horisontissa siintää Pietarinkirkko, aivan kuten niin monessa muussakin paikassa Roomassa. Näköalatasanteen takana puolestaan levittyy Villa Borghesen puistoalue, sekin vierailun arvoinen. Muutaman askeleen päässä  löytyy myös Villa Medici, Via del Corson ostoskatu ja Espanjalaiset portaat, joten nähtävää ja tehtävää riittää tässäkin kulmassa kaupunkia maisemien ihailun lisäksi.

Mutta vaikka paikkoja joissa maisemia voi ihailla onkin useita, on todettava että ei Rooma muutamaa poikkeusta, eli Vatikaania ja Forum Romanumia lukuunottamatta mikään kaunis kaupunki yläilmoista katsottuna ole. Paljon kauniimpiakin on nähty. Kuitenkin kattojen yläpuolelle noustessa, etenkin näinkin suurien väkimäärien kourissa olevan kaupungin keskellä katujen äänet kaikkoavat, tuulenvireen tuntee kasvoillaan helpommin ja tilaa hengittää tuntuu olevan runsaasti enemmän.  Ainakin itselleni ne hengähdyshetket tuli monesti tarpeeseen.