Puhutaanpa hetki rahasta, kaikkien suosikkiaiheesta.
Minä olen hirveän huono budjetoimaan reissuja. Totta puhuen, en juuri tee sitä. Ainoa poikkeus on silloin, kun matkaseura haluaa tietää etukäteen matkan arvioidut kustannukset. Olen todennut, että matkat saavat maksava sen mitä maksavat ja jos alkaa näyttää siltä, että jostain pitää tinkiä, teen sen sitten arjen valinnoissa. Toki tässä suuressa roolissa on se, että alitajunnassa on koko ajan aika vahvasti mukana muisto omasta taloustilanteesta ja siitä, miten rahan arvotan, joten suunnitelmat ja toteutukset pysyvät automaattisesti omaan taloustilanteeseen peilattuna järkevinä. En siis haaveile tuhat euroa yöltä maksavista hotellihuoneista tai ykkösluokan kaukolennoista, koska oman arvotukseni mukaan en niillä saa hyvää vastinetta rahoilleni. Ehkä sitten kun olen miljonääri.
Matkojen budjetoimattomuus on kuitenkin johtanut siihen, että vaikka tiukkaa kirjanpitoa varallisuuden kehityksestä olen jo vuosia pitänytkin, ei minulla ole harmainta aavistustakaan, paljonko minulla menee vuodessa rahaa matkusteluun. Paljon, sen kyllä näkee otsallaankin, mutta kuinka paljon?
Joskus viime vuonna kotona puhe kääntyi siihen, että voisin blogissakin hiukan avata matkojen kustannuksia. Jäisi sitten johonkin ylös tieto siitä, miten paljon tämä maailman laidalta toiselle sinkoilu todellisuudessa tiliä keventää. Ja kun rahasta(kaan) avoimesti puhuminen ei koskaan ole ollut mikään ongelma minulle, ajattelin että miksipä ei, etenkin kun budjettipostauksia on muutenkin toivottu useammalta matkalta. Tavoite onkin tästä eteenpäin avata myös reissujen budjetti auki täällä blogin puolella, niin voin sitten vuoden päätteeksi tehdä henkilökohtaisen tilinpäätöksen myös tämän osalta.
Saarihyppely Thaimaassa – Mitä se maksaa?
Mutta niihin kustannuksiin. Päättynyt Thaimaan matka oli juuri niin budjettimatka, kuin mihin itse pystyn luonnollisesti venymään. Tällä kertaa se tarkoitti Finnairin lentoja, sekä ilmastoituja hotellihuoneita aivan rannalla. Se myös tarkoitti ruokaa silloin kun siltä tuntui, ilman että hintoja tuli tuijoteltua. Ja jos halusin imeä tuoreen hedelmäsmoothien taikka viisi ennen lounasaikaa, marssin rantabaariin. Reppureissaajan penninvenytykseen minusta ei vain ole, matkustan mieluummin mukavasti kuin säästellen. Tähän peilaten, mitä sitten maksoi 11 päivän matka Trangin saarille?
Lennot:
Finnair ei ole se halvin, mutta tällä kertaa sopivin. Samalle ajalle olisi löytänyt lennot halvimmillaan reilusti alle 600 eurolla, mutta tällä kertaa valitsin mukavuuden ja helppouden sopivimpien lentoaikojen ja nopeimpien yhteyksien pohjalta. Bonuksena vielä lähtö kotikentältä, niin pystyi työpäivänkin venyttämään lähtöpäivänä maksimiin.
Tampere-Helsinki-Phuket-Bangkok-Helsinki-lentopaketti oli luonnollisesti matkan suurin yksittäinen kuluerä: 806 euroa.
Majoitukset:
1 yö Phuket Townissa, 2 yötä Koh Kradanilla, 2 yötä Koh Mookilla, 2 yötä Koh Ngailla ja 2 yötä Surin beachillä (+2 yötä Finnairilla).
Majoitusten osalta hotelleiksi valikoitui jokaisesta kohteesta alueen yleiseen tarjontaan peilattuna ”ylempää keskitasoa”-tasoinen majoitus aivan rannalta, ilmastoiduissa huoneissa, sisältäen aamiaiset.
Majoitusten hinta yhteensä 796€, eli 398€ per pää.
Lautat ja veneet
Matkat Phuketista Koh Kradanille ja Koh Ngailta Phuketiin Tigerlinen kyydissä markkinoitiin isolla lautalla tehtäväksi, mutta lopulta päädyttiin kuitenkin istumaan speedboatin kyydissä mennen tullen. Tarkemmin juttua matkoista ja muistakin vinkeistä Trangin saarille kannattaa lukea tästä jutusta. Matkoille tuli hintaa yhteensä 90euroa per pää ja voikin todeta, että kun lentolipun Phuketista Bangkokiin saa 30 eurolla, niin kyllä nämä lautat ovat ehdottomasti riistohintaisia. Kilpailu reitillä kuitenkin on pientä, joten vaihtoehtoja ei ole ihan hirveästi.
Pitkähäntäveneillä puolestaan kuljettiin Trangin saarien välillä, sekä yhden päiväretken verran
- Koh Kradan – Koh Mook 600baht (2hlö)
- Koh Mook, retki Emerald Cavelle 800 baht(2hlö)
- Koh Mook – Koh Ngai 900baht (2hlö)
Lautat ja veneet yhteensä 120€ per pää
Taksit
Taksilla tuli liikuttua vain Phuketin saarella. Etenkin Surinin alueen taksit olivat reippaasti ylihintaisia ja sopivasti vääntämällä niistä olisi pudonnut vielä useampi satanen pois, mutta omien kokemusteni mukaan taksikuskien kanssa tappelu päättyy yleensä pienen säästön vuoksi pahoitettuun mieleen, joten sitä tappelua ei nyt vain jaksanut. Jokaisesta matkasta kyllä tingittiin aina vähän, mutta ei todelliseen hintaan suhteutettuna riittävästi. Taksien lisäksi tähän listaan on lisätty myös Koh Mookin sisäiset mopotaksit.
- Phuket lentokenttä-Phuket Town 650baht (1hlö, reissukaveri odotteli jo Phuketissa)
- Phuket town sisäiset matkat 4 kpl à 200 baht (2hlö)
- Koh Mook sisäiset matkat 3kpl à 100 baht (2hlö)
- Phuket satama – Surin 800baht (2hlö)
- Surin – Patong 2 kpl à 500 baht (2hlö)
- Surin – Phuket Lentokenttä 800baht (2hlö)
Euroiksi muuntamalla taksit yhteensä 65€ per pää.
Ruoka ja juoma
Tätä en edes yritä avata tarkempien erittelyiden muodossa muuten kuin toteamalla, että hedelmäsmoothieita (à 1-3eur) kului kymmeniä ja ne taisivat muodostaa suuremman kuluerän koko reissulla kuin ruoka itsessään. Ruoka Thaimaassa on järjettömän edullista, enkä tainnut yhdestäkään ateriasta maksaa yli 7euroa (juomineen).
Tippeineen ruokaan ja juomaan upposi omalta osaltani 186€ koko reissun aikana.
Ostokset
Käsimatkatavaroilla liikenteessä ollessa ei juuri shoppailla, eikä kyllä ollut tarvettakaan. Pakolliset tuliaiset tekivät kuitenkin huiman 10 euron loven matkabudjettiin.
Matkan hinta
Koko 11 päivän matka kaikkine kustannuksineen oli siis yhteensä 1585€.
Voisi todeta hinnan olevan varsin kohtuullinen, etenkin kun muistaa että penniä ei edes yritetty viilata, vaan valinnat tehtiin mukavuus edellä.
Yleistä kustannuksista
On tietysti huomioitava, että saman reissun olisi voinut tehdä huomattavasti halvemmallakin. Lennot huonoimmilla mahdollisilla yhteyksillä olisi irronnut reilulla 500 eurolla, majoitukset taas olisi saanut helposti alle puoleen hintaan. Sopivasti eri paikoissa ja pikkaisen mukavuudesta nipistämällä matkan hintaa olisi siis saanut helpostikin tiputettua niin, että kokonaiskustannus olisi jäänyt alle tonniin.
Ottaen huomioon, että kohteet olivat aivan mahtavia, ruoka herkullista ja ihmiset ystävällisiä, voi todeta, että Thaimaassa todellakin saa rahalleen vastinetta. Kun vielä muistaa, että kohteena oli pienenpienet saaret, jossa hintataso nyt lähtökohtaisesti on manteretta korkeampi, voisi sanoa, että ei todellakaan paha.
Jos taas mietit että mitä kaikkea tuolla kulutetulla rahalla sai, kannattaa tutustua muihin Thaimaan reissun juttuihin, jotka löytyvät kootusti Thaimaan saarihyppely 2018-tagin alta.
4 comments
En ole aiemmin ollut hirveän kiinnostunut Thaimaasta matkakohteena, mutta nämä sinun postaukset ovat kyllä muuttaneet tilanteen! Kiitos siitä ? Siksipä tämä budjettipostauskin oli erityisen mielenkiintoinen, varsinkin kun itsekin haluan myös matkustaa mukavuus edellä silti törsäämättä mihinkään luxusmajoituksiin. Katsotaan josko tämä menisi toteutukseen vaikka jo ensi vuonna, laskeskelin että pääsiäisen aikaan saisi toteutettua tämän pituisen reisdun melko vähillä lomapäivillä ? Tosin pääsiäinen on ensi vuonna kyllä melkein kuukauden myöhemmin, että en tiedä sitten millainen olisi ajankohtana.
Oi ihanaa, kiitos Elina kommentista! Thaimaa on kyllä niin huikea maana, että ehdottomasti kannattaa tutustua. Suosittelen tosin matkaamaan jonnekin muualle kuin niihin kaikista turistoituneimpiin kohteisiin. Myöhäiskevät alkaa olemaan jo aika kuuma ja joissain paikoin myös melko sateinen, joten parhaiden kelien perässä kannattaa suunnata Thaimaahan alkuvuodesta. Toki silloin on sitten myös kalleinta. Mä olen ollut kyllä pitkiäkin pätkiä Thaimaassa sadekaudella, eikä ne sateet liiaksi ole päässyt haittaamaan, että liiaksi ei kannata sitä murehtia! ?
Jes, budjettijuttuja, näitä luen aina mielelläni! Tosi kiva jos aiot kirjoitella näitä jatkossakin 🙂
Kiitti Anni! Kovasti on nyt tavoite ryhdistäytyä tämän reissukirjanpidon kanssa, mutta aika näyttää kuinka hyvin se onnistuu! 😀