Kun lähdet suunnittelemaan ensimmäistä Afrikan safaria, saatat hämmentyä valtavasta tarjonnasta. Eri safarikohteita on lukuisissa eri maissa, ja maiden sisälläkin on useita eri vaihtoehtoja. Informaatiotulva voi olla valtava, etkä oikein tiedä mikä olisi paras vaihtoehto.Todennäköisesti myös ajattelet lähteväsi kerran elämässä-henkiselle matkalle, jolla haluat kaiken onnistuvan, saavasi sen parhaan mahdollisen kokemuksen, näkeväsi kaikki ne upeat eläimet, joita luontodokumenteissa olet ihaillut, sekä nauttia elämästäsi lomalla. Kun sitten alat etsimään vaihtoehtoja huomaat, että tarjontaa on lähes yhtä kirjavalla tasolla kuin rantalomiakin.

Jos haaveissasi siintää safari Etelä-Afrikassa, päädyt todennäköisesti katselemaan Krugerin kansallispuiston, ja sitä ympäröivien game reservien tarjontaa. Ja tajuat, että tälläkin alueella on hirveästi erilaisia vaihtoehtoja tarjolla. Ja että kaikkien eri tietolähteiden keskellä seikkaillessa saattaa tuntua, että näiden väliset käytännön erot jäävät hämärän peittoon.

Krugerin kansallispuisto ja Greater Kruger Park

Krugerin kansallispuisto Etelä-Afrikassa on erittäin suosittu kohde, jossa toteuttaa unelmiensa safari helposti ja omatoimisesti. Valtion hallinnoiman alueen sisällä on useita leirejä, joissa majoittua edullisesti, ja teillä liikkuminen omalla autolla on puiston sisällä täysin sallittua.

Krugerin kansallispuiston reunamilla puolestaan on useita game reservejä, eli yksityisiä luonnosuojelualueita, jotka tarjoavat toisenlaisen vaihtoehdon safarimatkan toteutukseen. Game reservien sisällä sijaitsee useita game lodgeja, jotka tarjoavat eksklusiivisia safarikokemuksia vierailleen. Yhdessä Krugerin kansallispuiston kanssa nämä game resevet muodostavat Greater Kruger National Parkin, eli vapaasti käännettynä suur-Krugerin alueen, joka on kooltaan suurinpiirtein samankokoinen kuin Slovenia.

Safarin toteuttamiseen tällä alueella on lukuisia erilaisia ja eritasoisia vaihtoehtoja ja monelle tuntuu olevankin vaikea hahmottaa, mitä eroa on Krugerin omatoimisella safarilla ja yksityisen alueen safarilla. Se ei suinkaan ole ihme, sillä yksityisen ja omatoimisen safarin vertailu ei ole yksiselitteistä vaihtoehtojen ollessa melko kirjavia. Lisäksi Krugerin kansallispuisto ja suur-Kruger alueina sekoittuvat helposti keskenään.

Näiden kahden alueen safarivaihtoehtojen välinen vertailu on vähän kuin vertaisi tablettia ja pöytäkonetta. Molemmat ovat hyviä ratkaisuja, mutta yleensä melkoisen erilaisiin vaatimuksiin. Yleisesti ja karkeasti yleistäen on helppo kuitenkin löytää muutamia perustavanlaatuisia eroja näiden kahden vaihtoehdon välillä, jotka pätevät useimmissa tapauksissa.

Suurimmat erot safareissa yksityisillä alueilla ja omatoimisesti toteutettuna

1.Hinta

Hinta on yleensä se tekijä, joka huomataan ensimmäisenä, kun aletaan vertailemaan eri vaihtoehtoja safarin toteutukselle. Omatoiminen viikon safarireissu Krugeriin on mahdollista tehdä tonnilla, sisältäen kaiken lennoista majoituksiin ja ruokiin, mutta yksityisellä alueella tuo summa voi helposti palaa yhdessä vuorokaudessa, ilman niitä lentojakin. Siinä missä Krugerin leireissä mökin vuokraa muutamalla kympillä yöksi, ovat yksityisten alueiden safarien vuorokausihinnat hintahaarukaltaan karkeasti 200-1500euroa henkilöltä. Mutta sitä saa mistä maksaa, ainakin osittain.

2. Majoituksen taso ja ympäristö

Kun maksat enemmän, saat myös lähtökohtaisesti paremman majoituksen. Krugerin alueella omatoimisesti matkatessa todennäköisesti majoitut puiston yleisten leirien mökkeihin, jotka ovat hyvin perustasoa, ilman ylimääräisiä hössötyksiä. Saat katon pääsi päälle, mutta et paljoa muuta, mutta hintakin on sen mukainen.

Krugerissa majoitukseen ei kuulu ruokia, eikä safariajeluita, vaan sinun odotetaan hoitavan molemmat omatoimisesti. Ruokailut voi hoitaa joko itse kokaten mökeissä, tai sitten leirien ravintoloissa syömällä. Leirit ovat suosittuja ja suuria, majoittaen parhaillaan useamman sata vierasta kerralla ja tarjoten omatoimiselle matkailijalle riittävät peruspalvelut, joiden avulla päivistä selviää hyvin. Safariajeluiden osalta vastaat pääsääntöisesti itse ajeluista, mutta leirien kautta on mahdollista myös lähteä maksulliselle ajelulle. Näissä kuitenkin kannattaa huomioida, että ajelut tehdään samoilla teillä kuin omatoimisesti liikkuessa ja käytössä on isot, noin 30 hengen autot.

Yksityisillä Game Reserveillä sijaitsevat lodget puolestaan tarjoavat paljon intiimimpiä ja eksklusiivisempia, täyden palvelun majoituskokemuksia. Yleensä näissä vierasmäärä on rajoitettu kerralla noin kahteenkymmeneen henkilöön ja muita lodgeja ei ole näköetäisyydellä, joten näissä voikin helposti kokea majoittuvansa kirjaimellisesti luonnon keskellä.

Siinä missä Krugerin leirit ovat aidattuja ja tarkkaan vartioituja, yksityisillä lodgeilla näin ei välttämättä ole ja saattaakin olla – vaikkakin hyvin pienellä todennäköisyydellä – että kuistillasi loikoilee vaikka leopardi. Tästä johtuen yksin pimeällä liikkuminen onkin usein kiellettyä ilman aseistetun vartijan saattamista. Yksityisillä alueilla majoitukset ovat pääasiassa korkeatasoisia luksusmökkejä ja henkilökunta pitää huolen kaikista tarpeistasi. Majoituksen hintaan kuuluu niin täyshoito (ja monesti myös juomat), kuin 2-3 safariajelua päivässä, joten näissä paikoissa voit heittää täysin vapaalle ja antaa muiden tehdä työt.

3. Safariajot – ajatko itse vai istutko kyydissä?

Tässä ja seuraavassa kohdassa tullaan mielestäni siihen, millä ensimmäisen kohdan, eli suuren hintaeron voi perustella. Ainakin Namibian ja Etelä-Afrikan safareiden perusteella sanoisin, että päivät safareilla ovat pitkiä ja autossa istutaan tunteja, joten huoneessa lähinnä käydään nukkumassa ja syömässä, kaiken huomion keskittyessä  päivän aikana eläinten bongaukseen.

Kun lähdet safarille, haluat nähdä eläimiä. Ei olekaan siis liioittelua sanoa, että safariajeluilla on se kaikista suurin merkitys lomasi onnistumisen kannalta.

Krugerin kansallispuiston alueella on kaikilla puistossa vierailevilla vapaus ajaa omatoimisesti. Puiston vierailijamääriä toki joudutaan jonkin verran kontrolloimaan lomakausien ollessa kiireisimmillään, mutta käytännössä kuka vain voi maksaa päivämaksun ja tulla ajelemaan omatoimisesti puistoon. Tiet ovat hyväkuntoiset, pääväylien ollessa päällystettyjä ja nopeusrajoitukset (ja tutkat!) pitävät vauhdit kurissa. Kiireisimpinä päivinä autoja voi teillä liikkua paljonkin, mutta yllättävän väljää teillä silti on, ainakin pääsääntöisesti.

Luonnonpuiston alueella ei kuitenkaan missään tilanteessa saa poistua teiltä, joten sen alueella ollessa eläinten bongauksien osalta olet sen varassa tulevatko eläimet tielle tai sen vierustalle. Ja tulevathan ne, kuten tästä jutusta voit havaita. Olet kuitenkin itse vastuussa eläinten löytämisestä, mutta hyvänä puolena sanottakoon, että saat päättää itse millaisia reittejä ajetaan, kuinka pitkään ja mihin aikaan. Omatoimisafarilla on todellakin vapaus valita.

Yksityisillä alueilla majoituspakettiin kuuluu yleensä kaksi tai kolme 2-3 tunnin ajelua päivässä. Safarit tehdään opastetusti, etkä itse saa lähteä ajelemaan luonnonsuojelualueen keskelle. Ratin takana istuu kokenut ranger ja avustamassa keulassa istuva jäljittäjä, joka harjaantuneella silmällään pyrkii havaitsemaan eläimiä, jotka hyvin usein ovat erinomaisesti maastoutuneita. Pääasiassa käytössä on erityisesti safarikäyttöön tarkoitetut 8-10 hengen nelivetoautot, joilla liikutaan. Istuimet ovat näissä korkealla, joten eläinten näkeminen on huomattavasti helpompaa kuin normaalisti auton kyydissä istuessa.

Yksityisillä alueilla autoilla on vapaammin lupa poiketa tieltä, jolloin safariajeluilla mennään parhaimmillaan melkoista offroad-ajelua ja välillä mentiinkin melkoista rallia eteenpäin ja välillä taas läpi paikoista, joista en ikinä olisi uskonut minkään auton kykenevän ajamaan.

4. Eläinhavainnot

Kuten edellisestä arvata saattaa, on myös eläinhavainnoissakin on eroja.

Omatoimisesti liikkuessa olet käytännössä itse seurueesi kanssa vastuussa eläinten bongaamisesta. Todellisuudessa kuitenkin muista teillä liikkujista on paljon apua, sillä hyvin usein kiinnostavan eläinhavainnon löytää sen perusteella, että huomaa useamman auton olevan pysähdyksissä samassa paikassa. Tämä kuitenkin voi olla myös melkoinen ongelma, sillä kaikista jännimpien havaintojen kohdalla voikin sitten olla edessä täysi liikennekaaos, kun kymmenet autot yrittävät yhtäaikaa päästä sen leijonan tai sarvikuonon viereen. Sanomattakin selvää, että vaikka kaikki eläimet eivät tästä vaikuta olevansa moksiskaan ja varmasti osa on tottuneitakin autoihin, ei tämä eläinten kannalta ole se paras mahdollinen tilanne.

Omatoimisesti ajaessa on myös huomioitava, että teillä liikkuminen on sallittua vain auringon noususta auringon laskuun, eikä pimeällä siis teille ole asiaa, ellei sitten lähde maksulliselle ilta-/yöajelulle, joita leireissä tarjotaan.

Koska yksityisillä alueilla autojen määrä on huomattavasti pienempi, ja safariautot saavat ajaa myös teiden ulkopuolella, on mahdollista päästä näkemään eläimiä vieläkin lähempää ja parempi vielä – etsiä jotain tiettyjä eläimiä. Siinä missä omatoimisesti ajaessa olet omien havaintojesi ja suunnitelmiesi varassa, voit opastetulla ajelulla vain kertoa henkilökunnalle mitä eläimiä ensisijaisesti haluat nähdä, ja he pyrkivät sitten parhaansa mukaan ne löytämään.

Eläimillä on yllättävän pienet reviirit ja henkilökunnan tuntiessa alueen ja eläinten käyttäytymisen, ovat todennäköisyydet vaikkapa sen sarvikuonon bongaamiseen huomattavasti paremmat kuin ilman osaavaa apua. Kun henkilökunta on työnsä osaavaa, ovat myös eläinhavainnot huomattavasti mielenkiintoisempia, sillä he pystyvät kertomaan sinulle paljon eläinten käyttäytymisestä ja mielenkiintoisista piirteistä samalla, kun istut ja tuijotat eläintä.

Lisäksi eläinhavaintoja helpottaa se, että usein yksityisten lodgejen autoilla on radiopuhelimien välityksellä kontakti muihin alueen autoihin, joten mielenkiintoiset kohtaamiset voidaan jakaa myös muille autoille, näin parantaen mieleenpainuvien havaintojen todennäköisyyttä entisestään. Tästä johtuen, tai sen ansiosta, mekin päädyimme hurjastelemaan tuhatta ja sataa pitkin hiekkateitä leijonalaumojen luokse pariinkin kertaan.

Radiopuhelinringistä ja puskissa eläinten perässä ajelusta huolimatta eläinten rauhaa kunnioitetaan yksityisillä alueilla ja yleisesti käytössä onkin kahden tai kolmen auton sääntö, jonka mukaan yhden havaintopaikan luona saa kerrallaan olla vain tietty määrä autoja. Olikin hienoa havaita, kuinka useampi auto odotti parhaillaan pitkiäkin aikoja vuoroaan, kun muut ihastelivat leijonalaumaa rauhassa, tarjoten sekä vierailijoille mahdollisuuden katsella eläimiä rauhassa, minimoiden myös eläimen häiriintymisen.

Yksityisillä alueilla safareihin kuuluu myös pimeällä ajeltavat “yösafarit”. Todellisuudessa nämä ovat iltapäiväsafarin jatke, jolloin auringon laskettua ajellaan vielä hetki pimeässä. Voin kertoa, että nämä ovat kyllä jotain aivan muuta kuin päivällä ajelut, sillä etenkin pilkkopimeässä puskien keskellä leijonan kohtaaminen on varsin unohtumaton kokemus jota omatoimisesti ajaessa ei koe.

Vaikka saattaa kuulostaa, että yksityisillä alueilla on paljon etuja safariajeluiden kannalta, kannattaa kuitenkin huomioda että kansallispuistot ovat muodostuneet kyseisille alueille syystä ja niiden alueella lähtökohtaisesti on ne suurimmat eläinkannat. Yksityiselle game reservelle suuntaaminen ei siis tarkoita suoraan oikotietä upeisiin eläinhavaintoihin.

Kumpi on parempi?

Kumpi sitten on oikotie täydelliseen safarikokemukseen? Se riippuu hyvin paljon siitä, millaisen kokemuksen haluat. Molemmissa ratkaisuissa on paljon hyviä puolia, ja ainakin me saimme kokea aivan yhtä upeita päiviä molemmissa. Henkilökohtaisesti en osaa antaa laadukkalle majoitukselle niin suurta painoarvoa, että lähtisin nostamaan päiväkustannukset moninkertaisksi, mutta safariajeluiden erojen perusteella molemmat vaihtoehdot ovat hyvin kilpailukykyisiä keskenään, ainakin jos puhutaan noista hintahaarukan alapäässä olevista yksityisistä safareista.

Yksityisellä alueella etuna on elämisen helppous ja myös todennäköisyydet isojen eläinhavaintojen tekemiseksi voivat olla paremmat. Lisäksi saat henkilökunnalta paljon mielenkiintoista tietoa luonnosta ja eläinten käytöksestä, joka tekee kokemuksesta entistä rikkaamman. Toisaalta taas sekin tunne on aika korvaamaton, kun itse autoa ajaessa huomaat tien vieressä jotain mielenkiintoista, tai kun se eläin ryntää tielle aivan autosi edessä.

Kysymys on siis lopulta täysin siitä, millaisen kokemuksen haluat. Minä en henkilökohtaisesti osaa vielä sanoa kummasta pidän enemmän, sillä omat suppeat kokemukset ovat niin erilaisia. Erilaisia, mutta niin mahtavia molemmat.

Todennäköisesti jos minulla olisi rahaa kuin rosvopäälliköllä, eikä hinnasta tarvitsisi murehtia, menisin suurimmaksi osaksi ajasta yksityiselle alueelle. Todennäköisesti silloinkin haluaisin kuitenkin hetken myös ajella kansallispuiston alueella omatoimisesti, sillä siinä vaan on jotain hienoa, kun itse saa ajaa kaikkien niiden eläinten keskellä omaan vapaaseen tahtiin. Yhdistämällä nämä kaksi vaihtoehtoa saa vaan niin paljon monipuolisemman safarikokemuksen.

Välimalli: yksityinen majoitus Krugerin kansallispuiston sisällä

Jottei valinta kuitenkaan olisi liian helppoa, on syytä myös huomata että yksityisen game reserven ja omatoimisen Krugerin safarin väliltä löytyy myös välimalli, nimittäin yksityiset lodget Krugerin kansallispuiston alueella. Nämä ovat tavallaan hybridi-malli näistä kahdesta – majoitus on usein laadukasta ja täysihoito ja ajelut kuuluvat hintaan, mutta safariajelut tehdään niillä samoilla teillä, joilla kaikki muutkin puistossa vierailevat liikkuvat.