Bordeaux’ssa ollessani minulla oli viimeisenä iltana vapaata vähän enemmän. Olin ehtinyt kiertämään kaupunkia siinä vaiheessa jo sen verran, että suurta poltetta kaupungin kaduille ei enää ollut. Mutta koska aikaa oli, halusin myös ottaa kaiken reissusta irti ja nähdä mahdollisimman paljon, oli siis keksittävä jotain.
Ennen matkalle lähtöä olin hieman tutkinut kaupungin ja sen lähialueiden tarjontaa ja löytänyt kaksi varsin varteenotettavaa kohdetta lyhyelle retkelle – Arcachonin rannikkokaupunki ja Saint-Émilionin vanha kaupunki. Molemmat sijaitsivat alle tunnin junamatkan päässä Bordeauxista, Archacon kaupungista länteen ja Saint-Émilion itään. Tajutessani että iltaretki olisi mahdollinen, mietin hetken kumpaan suuntaan sitä lähtisi. Molemmat vaihtoehdot tuntuivat kiinnostavilta kohteilta, mutta aika riittäisi vain juuri ja juuri toiseen. Saint-Émilion on tunnettu viinialueena ja kaupunki on myös UNESCOn maailmanperintökohde, Archacon taas on tunnettu ehkä enemmänkin rannikkokaupunkina. Koska olin matkalla lokakuun alkupuolella ja vierailu ajoittuisi iltaan, oli valinta lopulta melko helppo näillä määritelmillä, viiniviljelmät kutsuivat ja rannikolla vierailu sai jäädä.
Olin lukenut Saint-Émilionista etukäteen muutamia artikkeleita ja lähes poikkeuksetta näissä jutuissa mainittiin että vierailulle on hyvä varata aikaa koko päivän verran. Kun kerroin suunnitelmastani lähteä käymään iltaseltaan täällä, sain moneen kertaan kuulla että aikani loppuisi auttamatta kesken. Ei kuulemma kannattaisi lähteä. Jääräpäisenä luonteena tapoihini ei kuitenkaan juuri kuulu kuunnella liiaksi neuvoja, ajnakaan silloin jos ne eivät tue omia suunnitelmia. Olin päättänyt, että pikainenkin vilkaisu paikkaan olisi parempi kuin Bordeaux’ssa jo tutuiksi tulleilla kaduilla pyöriminen, hotellihuoneessa notkumisesta puhumattakaan, joten lähdin matkaan.
Vielä rautatieasemalla lippua ostaessanikin virkailija katsoi minua hieman ihmeissään kun sanoin haluavani paluulipun vielä samalle illalle päivän viimeiseen junaan. Paluu neljän tunnin päästä oli kuulemma aivan liian pian. Totesin että valitettavasti enempää aikaa ei nyt ole, että parempi sekin kun ei mitään ja sain lippuni kouraan pienen ystävällisten päänpudistelun saattelemana.
Saint-Émilioniin pääsee Bordeaux’sta Gare St. Jeanin asemalta helposti junalla, matka kestää 35minuuttia. Yhdensuuntainen junalippu maksaa 9,50€ ja junia kulkee tunnin tai parin välein, joten matka on varsin helppo ja edullinen tehdä. Junalla matkustettaessa kannatta huomioida että Saint-Émilionin asemalla ei lipunmyyntiä ole, eli myös paluulippu kannattaa ostaa jo Bordeaux’sta.
Saint-Émilionin asemalle päästessä ei jää epäselväksi että viini virtaa alueella – viljelmää löytyy radan varresta silmänkantamattomiin. Rautatieasema sijaitsee reilun kilometrin päässä kaupungista. Noin 15 minuutin kävely ylös kohti kukkulan laella sijaitsevaa kaupunkia menee kuitenkin mukavasti rauhallisen tien vartta kävellessä, ihastellessa viiniviljelmien yli levittyvää maisemaa. Aurinko paistaa ja lokakuinen alkuilta on lämmin. Autoja tulee vastaan vain muutamia, joten matka taittuu mukavasti ja rauhallisesti.
Perille päästessäni viimeistään teki mieli vähän hyppiä tasajalkaa innostuksesta. Asemalta keskustaa kohti kävellessä matka kulki viiniviljelmien keskellä aina siihen asti, kunnes kaupungin rakennukset alkoivat levittyä ympärille, vallaten tilaa viiniviljelmiltä. Jo kaukaa näki, että kyseessä on vanha ja vaikuttava kohde. Keskustaa kohti kävellessä aurinko valaisi kauniisti historiallisen keskustan kalkkikivestä tehdyt rakennukset ja muurit. Keskustan alueella kadunkulmista aukeni toinen toistaan parempia maisemia. Välillä nurkan takaa löytyi mitä suloisin pikkukuja, välillä viihtyisän näköisiä ravintoloita, välillä kukkaruukkujen koristamia pieniä parvekkeita. Minne vain katsoi niin näki aina katseen vangitsevia yksityiskohtia. Kapeilla mukulakivikaduilla kävellessä ei voinut muuta kuin tuntea pientä onnellisuutta siitä, että tänne tuli lähdettyä.
Kaupunki on hyvin pieni, mutta erittäin tunnelmallinen. Hätäisin kiertää keskustan sen reunoja pitkin puolessa tunnissa, mutta pienillä kujilla aikaa kuluu helposti enemmänkin. Keskusta on rakentunut amfiteatterin muotoon reunojen ollessa selkeästi keskikohtaa korkeammalla, joten sen reunamilta aukeaa myös upeat maisemat yli kaupungin ja sen ympäröimien viinialueiden. Näitä maisemia on mukava pysähtyä ihailemaan. Kaupungin suurimpia nähtävyyksiä ovat 1100-luvulla rakennettu monoliittikirkko, joka on tunnettu maanalaisista osioistaan. Näihin pääsee tutustumaan vain opastetulla 45minuutin kierroksella. Lisäksi erilaiset viinitilakierrokset ovat suosittuja aktiviteetteja alueella vieraillessa. Tiloihin voi tutustua omatoimisella 6km mittaisella kävelykierroksella tai sitten opastetulla retkellä. Tällä kertaa kuitenkin ajan rajallisuuden vuoksi jouduin tyytymään vain kirkon ihailuun ulkoapäin ja lyhyeen omatoimiseen kierrokseen viinitarhojen lähellä.
On totta, että muutaman tunnin vierailu on ehkä hieman turhan hätäinen, mutta olin silti varsin tyytyväinen että lähdin. Tuossa ajassa ehtii kyllä kiertämään kaupungin ympäri rauhallisesti ja ihailemaan nähtävyyksiä. Ehdin itseasiassa myös hyvin syömään illallisen viihtyisässä ravintolassa ilman että olisi tarvinnut hotkia. Vaikka kirkon sisusta jäikin näkemättä ja kunnollinen viinitilavierailu tekemättä, kaupungin tunnelman ehti aistimaan hyvin tuossa ajassa s. Olisinko halunnut viettää enemmän aikaa täällä? Varmasti. Olisiko kannattanut jättää lähtemättä kun aikaa oli niin vähän? Ehdottomasti ei. Vaikka perillä ei aikaa olisi kahta tuntia enempää, olisi vierailu silti mielestäni kaiken vaivan arvoinen.
