Se oli työmatkalla neljä vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran pääsin tutustumaan Gardajärven kauniiseen Sirmioneen – tuohon idylliseen vanhaan kylään pitkän, järven keskelle ulottuvan niemen päässä. Oli toukokuu, lupaus kesästä oli jo ilmoilla. Aurinko paistoi ja Sirmionen kadut henkivät juuri sitä idyllistä tunnelmaa, jota Gardajärvestä maalaillaan mielikuviin.
Ihastuin paikkaan. Totesin, että sinne palaisin mielelläni.
Gardajärveä ympäröi lukemattomat kauniit kylät, joissa on koluttavaa useammaksi viikoksi, monet sellaisia, jotka vieläkin ovat näkemättä. Silti, kun kesällä Italian matkalla päätimme suunnata Gardajärvelle, oli selvää että yhden kohteista tulisi olla Sirmione, jälleen kerran. Halusin, että Ollikin pääsisi näkemään tuon kauniin kylän, joka aikaisemmin onnistui jättämään niin positiiviset muistot.
Scaglierin linnoitus vallihautoineen tervehtii Sirmioneen tulijoita. 1200-luvulta peräisin olevan linnan mahtipontisten porttien läpi kulkee tie kylän vanhaan, kapeilla mukulakivikaduilla, pienillä ravintoloilla ja historialla täytettyyn keskustaan.
Keskusta on lopulta aika pieni, vain muutamien kortteleiden kokoinen. Sen pohjoispuolella sijaitsee suuret puistoalueet kylpylöineen ja kohde, joka on yksi Sirmionen valttikorteista – Catulluksen Grotto.
Catulluksen, kuuluisan italialaisen runoilijan mahtipontisen kesäasunnon jäänteitä kutsutaan Grotoksi ehkä hieman harhaanjohtavastikin, sillä suora käännös olisi luolasto. Luolista ei suinkaan tässä historiallisessa kohteessa ole kyse, vaan jo ennen ajanlaskun alkua rakennetun mahtipontisen asumuksen raunioista. Rauniot sijaitsevat korkealla kukkulalla, tarjoten esteettömät maisemat lähes joka suuntaan Gardajärvellä. Ottaen huomioon raunioiden iän, ovat ne varsin hyväkuntoisia ja monin paikoin seinät ja huonejärjestykset ovat selkeästi nähtävissä ja alue varsin kaunis myös tällaisen matkailijan silmään, joka ei sitä sisäistä arkeologia tai historioitsijaa sisältään löydä.
Raunioita kiertäessä tuli aika nopeasti selväksi, että runoilijan hommat ovat tainneet olla ennen ajanlaskun alkua melko paljon paremmin arvostettuja ja tuottavia kuin nykyään – rakennelmat levittyvät yli kahden hehtaarin alueelle, pitivät sisällään lukuisia makuuhuoneita ja jopa suuren lämmitetyn uima-altaan. Tällaista on siis kyetty rakentelemaan runoilijan tienesteillä jo ennen ajanlaskun alkua!
Rauniot itsessään tuskin montaakaan matkailijaa Sirmioneen houkuttelee, mutta on kylässä muitakin syitä vierailulle. Sirmione on parhaimmillaan varsin idyllinen vanhoine rakennuksineen ja kapeine katuineen. Liikenne on keskustassa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta kielletty, joten autojen moottorinäänien sijaan voit kuunnella iloista puheensorinaa ja naurua, jotka italialaiseen tapaan täyttävät kadut.
Sirmione on kuin tehty päättömään haahuiluun, sillä keskustassa ei linnoitusta ja grottoa lukuunottamatta ole paljoa nähtävää, mutta tunnelmaa löytyy kyllä runsaasti.
Jostain syystä Sirmione on kesäisin myös suosittu rantakohde, vaikka kunnollista rantaa sieltä saa etsiä. Muutamissa kohdissa vanhankaupungin itä- ja pohjoisosia löytyy kohtia, josta järveen pääsee kivikkoiselta rannalta kahlaamaan, mutta auringonottopaikat ovat sitten kiven alla ja tungos vedenrajassa järjetön. Rantaviivaa pitkin kiertäessä ei käynyt pienessä mielessäkään tituleerata Sirmionea rantakohteeksi, vaikka uimaan kyllä järveen monesta kohtaa pääseekin pulahtamaan.
Mutta ei ollut Sirmione heinäkuussa se paras paikka. Kävi ilmi, että toukokuinen ja heinäkuinen Sirmione eroavat toisistaan kuin yö ja päivä, ainakin mitä vierailumukavuuteen tulee.
Kylän geografia on haastava. Vanhaakaupunkia ympäröi korkeat muurit ja sen keskusta on täynnä pieniä ja sokkeloisia katuja. Autolla sinne ei ole asiaa. Vanhaankaupunkiin päästäksesi on ajettava useamman kilometrin verran pitkää ja kapeaa niemeä pitkin, sillä Sirmione on pussinperällä niemen kärjessä. Kun vielä huomioidaan, että pienessä kylässä vierailee kesällä päivittäin tuhansia ihmisiä, on kasassa melkoisen hyvät katastrofin aiheet.
Alueella parkkipaikat ovat kiven alla ja liikenne seisoo, kun kaikki paikalle halajavat kärkkyvät vapautuvaa parkkipaikkaa. Meillä kesti lähes kaksi tuntia sompailla viimeinen kaksi kilometriä ja saada automme parkkiin. Tämä siitäkin huolimatta, että meillä oli pääsy hotellin tarjoama parkkipaikka ihan paraatipaikalla, ja kyseisellä parkkialueella oli runsaasti tilaa. Sinne pääsy vain oli liikennekaaoksessa ihan tuskaa. En halua edes ajatella, minkälaisia sirkustemppuja yleisellä alueella pysäköinti olisi vaatinut.
Verenpaineet oli siis korvissa jo ennen kuin pääsimme hotelliimme Sirmionen vanhankaupungin muurien sisäpuolella, eikä meno kaduilla oikeastaan tilannetta parantanut. Ruuhkat keskellä päivää ja vielä myöhään iltapäivästäkin olivat melkoiset. Yli kolmenkymmenen asteen helteessä, ahtailla kaduilla ruuhkan keskellä luoviessa olo ei suinkaan ollut se nautinnollisin. Sirmionen kauneus hautautui jonnekin hyvin syvälle ryysiksen alle.
Jos tämä olisi ollut ainoa kertani Sirmionessa, olisin manannut paikan alimpaan helvettiin. En olisi varmasti keksinyt siitä juuri muuta hyvää sanottavaa, kuin sen, että sieltä saa vuosien laajan otannan perusteella maailman suurimmat jäätelöannokset.
Illalla ja aikaisin aamulla kohteesta saa kuitenkin ihan erilaisen kuvan. Sirmione on vahvasti päivämatkailijoiden suosiossa, joten vaikka keskellä päivää meno on ihan karmaisevaa, on illalla jo rauha maassa. Kun illalla Aperol-lasi kädessä istui terassilla ja katseli ympärilleen, oli jo helpompi muistaa, miksi Sirmione edellisellä kerralla ihastutti. Kyllä se edelleen on varmasti yksi Gardajärven kauneimmista, keskipäivällä se kauneus vain katoaa jonnekin tungoksen alle.
Jos siis aiot Sirmioneen matkustaa, annan vinkin: älä edes yritä käydä päiväseltään kesällä, saat varmasti aivan vääränlaisen kuvan kaupungista. Parempi aika on matkustaa sesongin ulkopuoellla. Toukokuu oli loistava aika, syyskuun loppupuoli varmasti myös. Jos taas kesäsesongin aikaan matka silti suuntautuu Sirmioneen, jää yöksi, sillä ilta ja aikainen aamu ovat ehdottomasti parempia aikoja kohteeseen tutustumiselle kuin keskipäivän ryysis.
