Thaimaan saarihyppelyn päätteeksi päätteeksi viimeiset lomapäivät kuluivat Phuketin vilskeessä. Kohdevalintaa tehdessä etsin viimeisten päivien kohteeksi kuumeisesti kohdetta, joka olisi edes hiukan syrjässä suosituimmilta alueilta, mutta kuitenkin sopivan lähellä palveluita. Pitkän etsinnän päätteeksi päädyin varaamaan hotellin muutamaksi yöksi Surin Beachilta, jonka oli määrä olla yksi Phuketin rauhallisempia rantoja saaren itäpuolella.
Useammassa vastaantulleessa artikkelissa Surin Beachia kuvailtiin Phuketin tasokkaaksi ja rauhalliseksi alueeksi, jonka ranta on kaunis ja tunnelma rento. Kuuluisuudet ympäri maailman ovat suosineet Surinia ja sitä on kuvailtu jopa Phuketin parhaimpana rantana.
Rannalta sanottiin löytyvän useampia tasokkaita rantaklubeja, joissa notkua, viettää leppoisia rantapäiviä siemaillen pina coladaa palmun alla ja nauttia kiireettömästä päivästä rauhassa. Lisäksi se olisi lähellä Phuketin suurempia keskittymiä, ja järkevän ajomatkan päässä lentokentästä. Kuulosti juuri siltä, mitä kohteelta toivoinkin.
En ole suuremmin luksuksen perään, mutta mukavuudenhaluinen kyllä. Pikkaisen parempitasoisena alueena ajattelin Surinin tarjoavan hyvää tasapainotusta matkaan saarihyppelyn jälkeen, onhan taso saarilla lähtökohtaisesti aina hiukan mannerta vaatimattomampaa.
Kävi ilmi, että käyttämieni lähteiden maalailemat mielikuvat eivät aivan täysin vastanneet todellisuutta. Poissa oli rauha ja rantaklubit. Tilalla rakentamaton ranta, joka kuhisi niin kaupustelijoita, kuin rantapäivää viettäviä turisteja. Kävi ilmi, että reilua vuotta aiemmin tältä rannalta oli vedetty kaikki rantaklubit ja ravintolan matalaksi maan armeijan toimesta ja sen myötä aiemmin loistokas ranta oli melkoisesti muuttunut.
Sen siitä saa kun luottaa pari vuotta vanhoihin lähteisiin, maailma muuttuu nykyään niin nopeasti.
Aamun aikaisina tunteina rannalla sai vielä kävellä suhteellisen rauhassa, mutta iltapäivällä tungos oli jo melkoista. Jos tämän on määrä olla Phuketin rauhallisemmasta päästä olevia rantoja, voin hyvillä mielin sanoa, että en halua niihin kiireisempiin alueisiin edes tutustua. Kuvat eivät kerro puoltakaan totuudesta, sillä kiireisimpinä aikoina en edes vaivautunut ottamaan kameraa esiin.
Rantana Surin on todella kaunis, sitä ei ole kieltäminen, mutta päiväsaikaan se on kaukana rauhallisesta. Ilta-aikaan rannan seutu taas oli aivan kuollut, ruokapaikatkin olivat kiven alla. Iltaelämästä oli turha edes haaveilla. Ero todellakin oli kuin yöllä ja päivällä.
Surinin suosion kyllä ymmärtää. Vaikka alueella kyllä majoitusta on, ei suoraan rannalla ole yhtään hotellia, joten koko ranta on vapaata leikkikenttää ihan kaikille. Ranta on pitkä ja valkohiekkainen, sitä reunustaa toisella puolella upean turkoosi merivesi ja toisella puolella tuulessa huojuvat palmut. Rannan suuntaisesti kulkevan kadun varrella on päiväsaikaan parkkeeranneenna useita kojuja, joista ostaa kaikkea, mitä nyt rannalla ollessa voi kaivata, aina bikineistä ja hellehatuista herkulliseen ruokaan ja kylmään juomaan.
Vietettyäni juuri viikon Trangin pienillä paratiisisaarilla kaukana ihmismassoista, oli Phuketin ihmisvilinä kuin isku vasten kasvoja. Minä viihdyn kaupungeissa kyllä ihmisvilinässä, mutta rantalomalla ehdoton vaatimus on rauhallisuus. Sitä ei täältä kyllä löytynyt. Toisaalta, yhden pikaisen Patong Beachille tehdyn retken perusteella voisi taas todelta, että Surin hyvinkin rauhallinen. Kaikki riippuu kai siis perspektiivistä ja vertailukohdasta.
Ehdottomasti paras puoli Surinin pysähdyksessä oli hotellimme sijainti rannan reunalla, kallioiden päällä. Vaikka rannalta hotellille olikin pieni kiipeäminen, tarjosi sijainti loistavan pakopaikan ihmisvilinästä. Korkeuksista rannalla olevaa ihmismerta oli helppo katsella tyytyväisenä, samalla siemaillen hedelmäsmoothieta hiljaisen infinity poolin reunalla täydessä rauhassa.
Ylhäältä katsellessa ranta näytti siltä, kuin siellä vilisisi muurahaisarmeija. Se ei houkutellut lainkaan luokseen kuin korkeintaan tekemään pieniä piipahduksia. Rannalla vietetyt ajat menivät aikalailla eestaas kävellessä, tai rannan tuntumassa snorklatessa. Paikalleen ei tehnyt mieli jäädä, ettei tule tallotuksi.
Koska ranta ei tällä kertaa suuresti houkutellut luokseen, tuli Surinilla vietettyä huomattavasti enemmän aikaa hotellin uima-altaalla, kuin millään muulla lomalla pitkään aikaan. Toisaalta, kun hotellihuoneesta pääsi vielä pulahtamaan suoraan uima-altaaseen, ei näissä maisemissa rentoutuessa ihan liikaa voinut myöskään elämästään valittaa.
Surin ei vienyt sydäntäni, mutta kyllä siellä muutaman päivän altaan reunalta käsin maailmaa ihmetteli.
