Kun ajattelet afrikkalaista lomakohdetta, joka sijaitsee rannikolla, ajattelet todennäköisesti sen olevan todennäköisesti rantalomakohde, eikö? Mielessäsi siintää mahdollisesti palmupuut, afrikkalaiset rytmit säestämässä aaltojen pauhua ja helteiset lomapäivät paahtavan auringon alla. Tähän ajatukseen itsekin törmäsin aivan Namibian matkan suunnittelun alkuvaiheissa, kun reitti alkoi hahmottumaan Swakopmundin rantakaupungin halki kulkevaksi. Vähitellen tajusin toisin.
Vaikka Swakopmund on Namibian suosituin rantalomakohde, en välttämättä pakkaisi ensimmäisenä hellehattua ja bikineitä kassiini, ja lähtisi suunnittelemaan aurinkorasvan tuoksuista lomaa tänne. Vaikka Afrikassa ollaankin, ja siellä merenrannalla, on rantavesi kylmä ja kalsea helteisenä kesäpäivänäkin, kiitos etelämantereelta virtaavan kylmän Benguelanvirran. Samainen merivirta myös viilentää ilman tehokkaasti ja niinpä päivinä, jolloin sisämaassa korvennutaan jopa lähes 40 asteen helteissä, ei rannikolla päästä edes hellelukemiin. Rannikko onkin paikallisille ennen kaikkea pakopaikka paahtavilta helteiltä kesäpäivänä.
Kaupungin edustaa reunustaa pehmeähiekkaiset hiekkarannat, joilla toki näkyy vedessä peuhaavaa väkeä, mutta sellainen perinteinen aurinkotuoli-meininki kaupungista puuttuu lähes täysin. Lomatunnelma välittyy monin paikoin, mutta mereen se ei silti useimpia saa houkuteltua.
Swakopmundista puhuttaessa yleinen määritelmä pyörii kaupungin saksalaisuuden ympärillä. 1800- luvun kolonialismin jäljet näkyvät vahvana kaupungissa ja monin paikoin kaduilla kävellessä onkin vaikea muistaa, että olemme Afrikassa. Kaupunki on perustettu saksalaisten toimesta Afrikan tärkeimmäksi satamakaupungiksi. Saksalaisten kädenjälki näkyy arkkitehtuurissa ja katukuvassa edelleen vahvana ja saksaa puhutaan monin paikoin. Moni luonnehtii Swakopmundia palaksi Saksaa keskellä Afrikkaa. Vaikka saksalaisen kolonialismin vaikutteita on myös muutamissa muissa Afrikan maissa edelleen nähtävissä, on lausahdus “Afrikan saksalaisin kaupunki” tullut vastaan useita kertoja.
Mutta ei kaduilla kulkiessa pelkästään saksalainen tunnelma välity. Leppoisa rantatunnelma ja palmupuin reunustetut kadut puolestaan tuovat jollain tavalla tuulahduksen jenkki-vaikutelmaa. Itselle fiilikseksi jäikin, että kaupunki on kuin yhdistelmä saksalais-amerikkalaista tunnelmaa, Afrikkaa aistii vain satunnaisesti pienten kujien ja aukioiden laidoilla, jossa afrikkalaiset rytmit ja kaupustelukulttuuri nostavat päätään.
Vietämme kaksi yötä kaupungissa, nauttien pääsääntöisesti aurinkoisista kesäpäivistä viikonlopun tunnelmissa. On kuumimman kesäsesongin viimeinen viikonloppu. Väkeä parveilee rannalla ja pienellä bulevardilla, jota reunustaa useampikin rento kuppila ja ravintola. Terassilla aaltojen puhua kuunnellessa ja auringossa istuessa onkin todella helppo päästä rantalomatunnelmaan, vaikka kumpikaan meistä ei tainnut kertaakaan edes harkita kylmään veteen pulahtamista.
Lähtöpäivän aamuna taivas on verhoutunut paksuun pilvipeitteeseen ja tunnelma onkin yhtäkkiä kuin eri maailmasta – sesongin päätyttyä maanantaisena aamupäivänä kadut loistavat autioina ja harmaina, jotenkin synkkää taivasta vasten aiemmin niin sympaattinen kaupunki ei enää näytäkään niin eloisalta. Tunnelma on melko ankea ja muutos on selkeä. Paksun pilviverhon alla myös meri näyttää huomattavasti synkemmältä, jopa hieman uhkaavalta.
Aurinkoisina kesäpäivinä Swakopmund kuitenkin tarjosi loistavan hengähdyspaikan Namibian kierroksen puolivälissä, kun auto sai olla kaksi yötä parkissa ja telttamajoitus vaihtui laadukkaaseen hotelliin. Rantabulevardilla nautitut drinkit, kävely viihtyisillä kaduilla ja reissun paras illallinen laiturin päässä sijaitsevassa Jetty 1905-ravintolassa ohi uiskentelevien delfiinien kera oli kaikin puolin loistavaa vastapainoa autossa istutuille tunneille.
Mutta oli kaupungissa sitten kesällä tai talvella, on tekemistä tarjolla useimmille aina. Hiekkaleikit kaupungin vierestä alkavien dyynien keskellä pitivät nimittäin mielen virkeänä, tarjoten vastapainoa leppoisille rantapäiville, tai sitten ajanvietettä päivinä jolloin rantaelämä ei houkuttele, näistä lisää edellisessä jutussa.
