Istun vain muutaman metrin päässä kehän reunalta. Kaksi pientä, juuri kouluiän saavuttanutta poikaa astuvat illan päänäyttämölle itsevarmoina, odottaen ylpeänä pääsevänsä esittelemään taitojaan. Wai kru jää lyhyeksi, kehän kulmille kumarrellaan ja muutamat tanssiaskeleetkin otetaan pillimusiikin tahtiin, jännitystä yritetään piilotella, mutta kehonkieli paljastaa. Kello kumahtaa, taistelu alkakoon. Ensimmäinen kahden minuutin erä menee hieman tunnustellessa, toisessa jo päästään vauhtiin. Kumpikaan pienistä taistelijoista ei liene juuri yli 20kiloinen, mutta potkuissa on vihaa niin, että keskiverto suomalaistaistelija nakkikioskin kulmallakin säikähtäisi. Nyrkit viuhuvat, polvet moukaroivat vastustajan kylkiluita. Toinen erä menee ohi, kolmaskin. Vauhti kiihtyy, vaikka pienet lihakset jo selvästi väsyvät. Erätauoilla huoltojoukot pyrkivät kiivaasti hieromaan ja viilentämään pienen taistelijan väsyneitä lihaksia, palauttamaan voiman takaisin. Periksi ei anneta, tätä ottelua on odotettu pitkään. Välillä isketään, välillä potkaistaan, pyrkien saamaan osumia vastustajaan. Yleisö kannustaa, huoltojoukot huutavat kiivaasti ohjeita ja hurraavat jokaisesta osumasta. Yhtäkkiä tulee syvä hiljaisuus. Tyrmäys. Pieni poika makaa aivan kasvojeni edessä paikallaan, liikkumatta, tietoisuus kaukana tästä maailmasta.
Kaveri virkoaa sekunneissa, mutta tuomari on jo ehtinyt julistamaan ottelun päättyneeksi. Voittaja on selvästi hämillään – onhan vastustajalla kaikki hyvin? Ei edes voittoaan osaa tuulettaa. Tyrmätty taistelija saatetaan kehästä ulos varovasti, samalla kun seuraavat innokkaat jo astuvat kehään. Uusi ottelu. Ottelut toistavat samaa kaavaa läpi illan, yhteensä kahdeksan ottelua. Viisi niistä päätyy tyrmäykseen. Ottelu kerrallaan parit vanhenevat, iskut kovenevat ja potkut nopeutuvat. Monesti osuman vastaanoton tuntee jopa omassa mahassa pelkästään sivusta katsoessa. Kipua ei kuitenkaan näytetä, tuomari saattaisi antaa vastustajalle liikaa pisteitä muuten. Kasvot eivät värähdäkään ottelun aikana. Tätä varten on reenattu, tänne ollaan matkustettu kaukaakin. Ottelu legendaarisella Lumpinee stadionilla Bangkokissa on jokaisen thainyrkkeilijän taviote.
Vuonna 2009 Bangkokin liepeillä vaihdossa ollessani yksi käymistäni kursseista oli nimenomaan thainyrkkeily. (Niin, eipä Suomessa taida kovin montaa diplomi-insinööriä olla, joiden kurssilistauksessa vastaavaa löytyy..) Tuolloin saimme opetella lajin saloja lajin kärkinimiin aikanaan kuuluneen opettajamme johdolla. Lumpineen otteluita ylistettiin, kehoitettiin käymään katsomassa, mutta jostain syystä koko syksyn aikana “ei ollut aikaa” sille. Oli kai kiire kiertää Kaakkois-Aasiaa muuten. Tällä kertaa päätimme Bangkokissa taas vieraillessamme viimein mennä ottelun katsomaan. Netistä oli helppo ostaa liput, ringside lipulle hintaa tulee 2000bahtia (50€), joka on sama hinta kuin paikan päältä ostettuna. Tiskiltä saa myös yläkatsomoille lippuja – keskitasolle 1500bahtilla ja yläkatsomoon 1000bahtilla. Kallista lystiä siis. Sanomattakin on selvää, että paikallisille liput ovat halvempia.
Tällä kertaa katsomot ovat tyhjät, eivät edes puolillaan. Meidän kohdalle osui ns. täyteilta. Hieman harmittaa. Siitäkin huolimatta meteli yltyy välillä kovaksi kannustusjoukkojen huutaessa ja vedonlyöjien kannustaessa. Niin, vedonlyöntihän on maassa ehdottomasti kiellettyä, mutta kumman avoimesti sitä täällä harrastetaan, aivan herra konstaapelin valvovan silmän edessä. Tietää kyllä kenen taskuun osa rahoista päätyy illan päätteeksi.
Otteluiden aikana on hieman ristiriitaiset tunnelmat. En koskaan ole suuremmin nauttinut nyrkkeilyn katsomisesta. Jotenkin pelkkä ajatus siitä, että toista mätkitään täysiä päähän puistattaa. Tyrmäyksen katsominen vasta pahaa tekeekin. Samalla kuitenkin tietää, kuinka arvostettu laji tämä maassa on, kuinka jokainen kehään astuva kokee suurta ylpeyttä tänne päästessään. Lajin parhaat nauttivat järjetöntä suosiota ympäri maan ja useille se on mahdollisuus päästä ryysyistä rikkauksiin. Kovimpien otteluiden voittopalkkiot kun hipovat tuhansia euroja.
Lumpineen ottelu oli ehkä oman Thaimaa-historiani takia must see-juttu, mutta uskon että kerta riitti. Toisaalta, jos voisin olla varma että pääsisin otteluun jossa tupa on täynnä, voisin haluta kokea vielä sen maailmankuulun tunnelman.
Huomioitavaa on, että stadion on aiemmin sijainnut aivan keskustassa Lumpini Parkin kupeessa, jonne Google edelleen sen sijoittaa. Uusi stadion kuitenkin sijaitsee lähellä Don Mueangin lentokenttää. Ei ole kuulemma edelleenkään epätavallista että otteluiden alla vanhan stadionin edustalla parveilee hämmentyneitä turisteja otteluliput kädessään. Lumpineelle pääsee kaikista helpoiten taksilla, Chatuchakin skytrain/metroasemalta taksi kustantaa noin 120 bahtia, Siam Squarelta 170.
