Thaimaa ei taaskaan pettänyt

Kun lähdin Thaimaan saarihyppelylle, olin varovaisen toiveikas. Kohteena olevia Trangin saaria kutsutaan Thaimaan helmiksi, hiljaisiksi paratiiseiksi, jonne massat eivät vielä ole löytäneet. Toivoin löytäväni näiltä saarilta rauhallisia kohteita, pääseväni jonnekin, missä en joutuisi taistelemaan omasta tilasta suurten turistilaumojen kanssa. Toivoin löytäväni paikan, jossa on tilaa ja rauhaa omille ajatuksille.

Tiedän, että moni sanoisi, että näillä tavoitteilla Thaimaahan suuntaaminen alkuvuodesta olisi veren kaivamista nenästä, siksi ennen matkaa takaraivossa kalvoi alati kasvava epäilys siitä, vastaisiko kohde toiveisiini, vai olisiko tämä koko suunnitelma tuhoon tuomittu.

No, voin kertoa, että verta ei valutettu. Pääsin jälleen todistamaan, että Thaimaassakin on mahdollista löytää myös hyvin rauhallisia kohteita ja päätyä jopa paikkoihin, jossa saat ihan koko rannan itsellesi.

Yhdistelmänä Thaimaan rantaloma ja tammi-helmikuu ei siis välttämättä automaattisesti tarkoita turistilaumojen keskellä luovimista. Saatat vielä pystyä viettämään maassa rentouttavan ja rauhallisen loman hyvinkin paratiisimaisissa maisemissa ilman ruuhkaisia rantoja, kunhan vain valitsee tarkasti. Saatat itseasiassa päästä viettämään pitkiäkin aikoja ihan yksiksesi, ilman ristin sielua näkyvissä. Niinkin nimittäin kävi.

Ei, Thaimaa ei pettänyt taaskaan.

Puolitoista viikkoa täydellisissä säissä ja paratiisimaisissa maisemissa tarjosi mitä parhaimman mahdollisuuden rentoutua, ottaa arkeen etäisyyttä ja kerätä voimia.

Kun päivät kuluvat varpaat hiekassa ja suolaa hiuksissa, on vaikea stressata. Päivisin suurin epämukavuustekijä on hikikarpalot otsalla, etenkin silloin kun pulahdus lämpimässä merivedessä juuri kehoa viilennä. Sellaisina päivinä elämä on aika leppoisaa, etenkin kun kylmää juomaa ja ilmastoitu huone on aina saatavilla lähettyviltä.

Tämä loma siis piti sisällään lähinnä aurinkoisia päiviä, valkoisia hiekkarantoja ja turkoosia merivettä. Päivät täyttyivät rentoutumisesta, pitkistä yöunista, hyvästä ruoasta ja juomasta. Olemisen sietämätön keveys taisi olla kyllä loman kantava teema.

Kyllä, vaikka levoton olenkin, enkä lomilla tykkää juuri olla paikallani, niin rantaloma tähän väliin teki kyllä hyvää. Toki on tunnustetava, että pari päivää lyhyemmälläkin reissulla olisin pärjännyt, yhtään pidempään en taas olisi jaksanut. Nyt on taas tunne, että hetken aikaa on muunlaisten lomien vuoro.

Loman pääkohteena oli Trangin saaret, joista kävimme kolmella suosituimmilla, eli Koh Kradanilla, Koh Mookilla ja Koh Ngailla, lisäksi muutama päivä kului Phuketin saarella. Jälkikäteen on helppo taas todeta, että kohteiden valinta meni tällä lomalla kyllä nappiin, ainakin suurimmaksi osaksi.

Trangin pienet saaret ihastuttivat rauhallisuudellaan ja upeilla rannoilla. Etenkin Koh Kradan ja Koh Ngai ovat juurikin sellaisia uinuvia paratiisisaaria, jollaisena niitä mainostetaan. Saarihyppely taas oli sopiva tapa pitää mieli virkeänä, sillä ei näillä pienillä saarilla juuri tekemistä ole ja ilman isoa kasaa kirjoja olisin ollut pulassa korvienvälini kanssa. Pari päivää per saari on enemmän kuin riittävästi.

Mutta ei mikään ole täydellistä, ei edes reittivalinta tällä reissulla, sillä vaikka Trangin saaret upeita olivatkin, niin loman alku- ja loppupisteenä ollut Phuket ja sen tarjonta sen sijaan ei liikaan ylistystä minulta saa.

Se mitä saaresta ehdin näkemään, antoi kyllä ymmärtää, että ei se ehkä ole minun paikkani. Olisi pitänyt keskittyä vain niihin pikkusaariin, tai ainakin valita Phuketista jokin muu alue tutkittavaksi kuin nyt käymämme Phuket Town ja Surin Beach, puhumattakaan siitä Patong Beachin hirvityksestä…

Niin tai näin, tarinaa riittää kyllä taas kerrottavaksi, kunhan tässä on taas kunnolla kotiutunut. Tällä hetkellä istun viltin alla palellen, yrittäen taas sopeutua tähän epäinhimmilliseen lämpötilaan. Talvi ei vain ole minun juttuni. Reissun kuvia läpikäydessä tuleekin väkisin mieleen, että antaisin vaikka oikean käteni, jos joku teleporttaisi minut takaisin noille valkohiekkaisille rannoille ja löisi taas yhden kookoksen käteeni.

Niin, ehkä en siis kuitenkaan aivan tarpeekseni rantalomailustakaan saanut…