Thaimaan kiertomatka – reitti, kohokohdat ja pettymykset

.Kun suunnittelee perinpohjaisesti, ideoi ja visioi kuukausikaupalla, ja käytössä on lähes kolme ja puoli viikkoa aikaa, saa lomasta kuin lomasta aika helposti elämysten täyteisen paketin. Sellaisen juuri itsensä näköisen

Kun sitten on vielä tällainen levoton, reippaasta tahdista pitävä ja paikallaan oloa välttelevä tapaus, reissusta muodostuu aika intensiivinen.

Kyllä, tämä oli taas sellainen matka joka oli niin itseni näköinen. Täynnä erilaisia kohteita, reipasta tahtia ja paljon sanoinkuvaamattoman upeita hetkiä. Mutta, se oli myös sellainen, jonka jälkeen oli taas kiva suunnata kotiin. En minä enempää olisi tainnut jaksaakaan.

Mutta se matka, se oli mahtava, vaikka lopussa jo väsyttikin. Täydellinen ei sekään toki ollut, niin kuin ei mikään elämässä, mutta kovin montaa juttua en näin jälkikäteen ajateltuna vaihtaisi. Tässä oli sopivassa suhteessa kulttuuria, luontoa, rantaa ja kaupunkia. Täydellinen sekoitus seikkailua ja rentoilua.

Aloitin Thaimaan pohjoisimmasta kaupungista, Thaimaan, Myanmarin ja Laosin rajamaastossa sijaitsevasta Chiang Raista, josta päällimmäisenä on mielessä lähinnä temppelit. Ja temppelit.

Parin päivän aikana sain jo melkoisen yliannostuksen temppeleistä. Ja kun Chiang Rain temppeleitä oli tullut kierrettyä kyllästymiseen asti, jatkoin temppeleiden koluamista jatkoin myös seuraavassa kohteessa, Chiang Maissa, jossa vietin seuraavan viikon.

Chiang Maissa tein paitsi töitä etänä, myös nautin kulttuurista, hyvästä ruuasta ja luonnosta. Kävin Thaimaan korkeimmalla huipulla, uin vesiputousten alla ja patikoin metsän siimeksessä. Ja kiersin lisää temppeleitä. Niin ja vietin kaksi päivää pelastettujen norsujen keskellä Elephant Nature Parkissa. Ne olivat koko reissun intensiivisimmät ja henkisesti rankimmat päivät.

Chiang Maista matka jatkui Sukhothaihin, Thaimaan ensimmäiseen pääkaupunkiin kahdeksi päiväksi. Kyllä, täälläkin oli lähinnä temppeleitä. Oma lausuntoni matkan monipuolisuudesta taitaa näyttäytyä kyseenalaisessa valossa…

Tässä kohtaa aloinkin vahvasti olemaan sitä mieltä, että olin päästäni vialla, kun suunnittelin matkan, jossa toista viikkoa lähinnä kierrän temppeleitä. Uskonto tai historia kun ei kumpikaan ole koskaan ollut suurimpia suosikkejani. Silti, temppeleissä on jotain järjettömän kiehtovaa, jos ei muuten niin visuaalisesti.

Sukhothaissa temppelit sentään olivat noin tuhat vuotta vanhoja, joten hieman vaihtelua edellisiin tässä tuli. Kulta ja kimallus oli täällä raunioiden keskellä tiessään, mutta se ei näitä temppeleitä tehnyt yhtään sen vähemmän kiinnostavaksi, päinvastoin.

Sukhothain jälkeen valuin alas rannikolle. Saarihyppely Koh Changilta eteenpäin kesti puolitoista viikkoa. Kierrettyjä saaria tuli lopulta neljä: Koh Chang, Koh Wai, Koh Mak ja Koh Kood. Näistä kirjoitinkin jo edellisessä jutussa tarkemmin.

Päivät kuluivat nopeasti palmujen alla, turkoosin meren äärellä. Ne olivat täynnä täydellisten rantojen metsästystä, oman rauhan etsimistä ja aurinkoisista päivistä nauttimista. Vieri vieressä sijaitsevat saaret olivat sopivan erilaisia, jotta niistä jokainen jaksoi pitää mielenkiinnon yllä.

Mutta silti, täydellisten auringonlaskujen, kauniiden rantojen ja rennon letkeiden päivien täyttämää saarielämää puolitoista viikkoa elettyäni olin jo aivan valmis jatkamaan matkaani. Otin suunnaksi Bangkokin, tuo kamalan ihanan ja ihanan kamala suurkaupungin, jossa kaikki on mahdollista, jossa päivistään saa aina niin täysin erilaisen, riippuen minne päin kaupunkia suuntaa. Kolme päivää Bangkokissa oli juuri sopiva aika, sillä vaikka rakastan kaupunkia hirveästi, käy kaupungin kaaos hyvin nopeasti kuupan jumiin.

Loman viimeiset päivät vietin vanhempieni kanssa, jotka sattuivat olemaan Bangkokissa samaan aikaan, sillä päätimme ajankohdat vierailulle toisistamme tietämättä. Muu osa reissusta menikin ihan omassa yksinäisyydessäni, eikä se tälläkään kertaa tuntunut mitenkään ihmeelliseltä. Yksin reissaaminen on ihan yhtä kivaa kuin seurassakin, enkä minä ainakaan vielä kolmen viikon kohdalla kokenut höperöityväni yksinäisyyteen.

Sain viimein eilen, kaksi viikkoa matkan päättymisen jälkeen aikaiseksi toden teolla käydä läpi reissun kuvia. Niitä kahta tuhatta. Jälleen kerran sitä ei voinut olla hämmästelemättä, kuinka paljon reissuun mahtui lopulta kokemuksia. Paljon sellaisia paikkoja ja hetkiä, joita tuskin koskaan saan puettua sanoiksi. Niin paljon hienoja hetkiä, jotka heräsivät uudestaan mielessäni henkiin, kun kuvia selasi. Niin järjettömän paljon hienoja paikkoja.

Kartalle nämä kohteet osuvat alla olevan kuvan mukaisesti.

Mutta mitkä paikat sitten jäivät mieleen parhaina?

Tähän on helppo vastata. Kaksi paikkaa. Chiang Mai ja Koh Mak.

Oikeastaan täytyy täsmentää, että Chiang Mai ei kaupunkina ole se mahtavin, vaan sen hienous tulee enemmänkin siitä, miten paljon kaikkea tekemistä lähialueilta löytyy. Minä viihdyin siellä ihan valtavan hyvin ja kaikki ne mahdollisuudet, joita Chiang Main seutu tarjoaa, riittäisi pitämään minut tyytyväisenä viikkoja.

Itse kaupunki on taas parin päivän jälkeen “nähty”, ainakin sillä tasolla, mikä itselleni riittää. Chiang Mai herättää kovin eriäviä näkemyksiä siellä käyneistä ja se ei ole ihme, sillä vaikka kaupunki on ihan loistava tukikohtana, niin ainakin pysyttelemällä pelkästään vanhan kaupungin muurien sisällä ja niiden läheisyydessä, jää koko alueen hienous helposti sisäistämättä. Chiang Mai oli koko reissulla ainoa kohde, jonne voin sanoa haluavani ehdottomasti palata.

Koh Mak taas oli saarihyppelyn kohokohta. Se oli saarista ehdoton suosikkini. Sopivan pieni, mutta riittävän kehittynyt. Rauhallinen ja kaunis. Omaa rauhaa löytyi, tungoksesta ei oikein missään voi puhua, mutta hotelleja ja ravintoloita riitti juuri sopivasti niin, että oli varaa mistä valita.

Mutta kuten todettua, ei tämäkään reissu ollut täydellinen. Alkureissusta vaivasi flunssa, yhdellä siirtymällä bussi hajosi kesken matkan maaseudulle ja korvaavaa saatiin odottaa pari tuntia. Sääkin teki temput pari kertaa. Kaikki niitä pieniä vikoja, joista ei oikein jaksa edes valitaa, ne vaan kuuluu elämään ja matkustamiseen.

Mutta on yksi juttu, jonka tekisin toisin, jos tälle matkalle lähtisin uudestaan. Olisin nimittäin jättänyt Koh Changin kokonaan välistä. Se oli koko reissun ainoa pettymys. Ja iso sellainen sitten olikin. Palaan tähän todennäköisesti vielä myöhemmin. Ja jos Koh Chang olisi jäänyt välistä, olisi siellä kulutetut päivät kannattanut jakaa Chiang Main ja Chiang Rain kesken.

Tällä pienellä muutoksella tämä reissu olisi ollut täydellinen. Nyt se oli vain todella mahtava.