Islannin tunnetuin kiertomatka on ehdottomasti Golden Circle. Tämän noin 300km mittaisen kierroksen varrelle mahtuu useita maailmankuuluja nähtävyyksiä. Jos olet nähnyt vain yhden kuvan Islannista koko elämäsi aikana, on se hyvin todennäköisesti otettu jostakin tämän kierroksen kohteista. Reitin varrelta löytyy kolme tunnettua nähtävyyttä: Þingvellirin kansallispuisto, Haukadalurin geotermaalinen alue, jossa muun muassa Geysir ja Strokkur sijaitsevat, sekä Islannin tunnetuin vesiputous – Gullfoss. Näiden lisäksi mukaan pääsee satunnaisesti Keriðin kraatteri, tai muita pienempiä nähtävyyksiä matkanjärjestäjästä riippuen. Islannin kaikista tunnetuimmista nähtävyyksistä vain Blue Lagoon on sellainen, joka ei tälle kierrokselle pääse mukaan. Reykjavikista lähteviä kierroksia tarjoaa lukemattomat eri matkanjärjestäjät ja valikoima on kovin laaja, kierrokset kestävät mitä vain muutamasta tunnista koko päivään hieman matkanjärjestäjästä riippuen. Golden Circle on kuitenkin mahdollista myös kiertää omatoimisesti vuokraamalla auto (ehdottoman suositeltavaa), jolloin tahdin pystyy määräämään itse.
Vaikka varsinaista Golden Circlen kierrosta emme matkallamme tehneet, tuli kaikki sen päänähtävyydet kierrettyä läpi matkan aikana, samaten Blue Lagoon tuli testattua. Pääosin täytyy sanoa, että harvassa maassa näin montaa luonnon muovaamaa nähtävyyttä on tarjolla, ainakaan tämän tasoisina. Joka ikinen näistä kohteista oli näkemisen arvoinen ja jokainen omalla tavallaan myös melko vakuuttava. Mutta… tässäkin on se mutta.
Itse ainakin viimeisten vuosien aikana olen törmännyt lukemattomiin artikkeleihin, blogipostauksiin, vahvasti fotoshopattuihin valokuviin ja tarinoihin, joissa Islannin nähtävyydet kuvaillaan lähes tajunnan räjäyttävinä paikkoina. Kun kuulee pelkkää ylistystä, niin väkisinkin näiden myötä omatkin odotukset nousevat melko korkealle. Jopa niin korkealle että lopulta niihin on vaikea vastata – purkautui se Stokkur kuinka tasaisesti tahansa, tai virtasi Gullfossissa kuinka monta tuhatta kuutiota vettä päivittäin tahansa. Islannin suurimmat nähtävyydet tuli siis katsastettua, joten mitä fiiliksiä ne sitten päällimmäisinä synnyttivät?
Þingvellirin kansallispuisto
Þingvellirin kansallispuisto on osa Golden Circleä lähinnä siellä sijaitsevan maan ensimmäisen parlamentin(käytössä vuosina 930-1799) raunioiden takia. Alue kuitenkin on erikoinen myös siitä syystä, että se sijaitsee Keski-Atlantin selänteen päällä, paikassa jossa mannerlaatat erkanevat toisistaan. Alue siis kasvaa vuosi vuodelta mannerlaattojen erkaantuessa toisistaan muutaman sentin vuositahtiaa. Þingvellirissä vieraillessa näimme parlamentin rauniot vain kaukaa, mutta sen sijaan tutustuimme enemmän mannerlaattojen väliseen maisemaan sukelluksella Silfrassa. Päivä oli sateinen täällä ollessa, mutta heikohkosta näkyvyydestä huolimatta oli helposti nähtävissä, että luonto oli varsin erikoista täällä – karua ja kivikkoista, mutta samalla jotenkin kovin kaunista. Silfra oli upea kokemus ja Þingvellir pintaraapaisulla tuntui kyllä erikoiselta paikalta. Kuitenkin maisemat olivat hyvin samankaltaisia kuin monessa muussa vastaan tulleessa paikassa, joten välttämättä en tätä lähtisi ylistämään maasta taivaisiin.
Haukadalur
Haukadalurin geotermaalinen alue on tunnettu erityisesti Geysirin kotina. Harva kuitenkaan tietää että itse alkuperäinen Geysir ei enää vuosiin ole ollut kovinkaan aktiivinen, vaan sen vieressä, vain 50m päässä sijaitseva Stokkur on itseasiassa se, jota Islantiin saavutaan ihastelemaan. Stokkur on siitä mukava nähtävyys, että se purkautuu hyvin säännöllisesti, arvoilta 7-10 minuutin välein. Purkautuessaan Stokkur on melkoinen näky tulikuuman vesipatsaan singahtaessa parhaillaan jopa 40metrin korkeuteen. Pilvisellä säällä korkealle taivaisiin sinkoava vesipatsas ei näyttänyt yhtä upealta kuin voisi sen kuvitella näyttävän aurinkoisena päivänä vasten sinistä taivasta, mutta kyllä se silti sai silmät loistamaan. Jännittävintä tässä oli ehkä kuitenkin seurata vesimassaa ja sen liikehdintää, katsoen kuinka se hiljalleen kerää voimiaan ennen purkautumista. Stokkuria katsellessa tuli hieman jopa pikkulapsi olo – voidaanko odottaa että se purkautuu vielä kerran, jooko…!? Tämä oli hieno. Täällä ehkä kuitenkin eniten ihmetystä aiheutti muut ihmiset – ihanko oikeasti jonkun mielestä on hyvä ajatus mennä odottamaan purkausta siihen kohtaan jossa varoitetaan palovammoista. Siis siihen paikkaan, johon on juuri nähnyt kuuman vesisuihkun putoavan purkauksen jälkeen…
Gullfoss
Vesiputouksista kirjoittelinkin jo aiemmin täällä. Gullfoss on Islannin suurin, ja tunnetuin vesiputous, jossa jopa 2000kuutiota vettä sekunnissa virtaa parhaimmillaan läpi 32 metrin pudotuksen. Tämä oli kyllä hieno paikka, mutta tämä oli ehkä näistä Golden Circlen nähtävyyksistä se, jolta odotti eniten. Tunnetustihan suuret odotukset yleensä johtavat pieneen pettymykseen, eikä se tälläkään kertaa ollut kyllä kaukana. Putoukset kaikessa mahtavuudessaan olivat toki vakuuttavat ja todella mahtipontiset, mutta sellainen Wau-fiilis jäi kuitenkin tulematta. Jäin miettimään sitä, mitä tästä puuttui kun sitä ei tullut, mutta en todellakaan osaa sanoa. Todennäköisimmin olisin kaivannut vähintäänkin paria turskilla jonglööraavaa karhua tai vastavaa, jotta odotukset olisivat täyttyneet.. 😉
Kerið
Keriðin kraatterijärvi on Islannin tunnetuin Kraatteri. Vaikka sen läheisyydestä on löydettävissä useampiakin kraattereita, on Keriðn tulivuoren purkautumisen jälkeen muodostunut kaldera on lähes täydellisen muotoinen ja siksi tunnetumpi kuin naapurinsa. Kun lähtee etsimään tulivuoren jäännöksiä, olettaisi paikan olevan helposti löydettävissä, mutta tämäpä onkin ovelasti maastoon piiloutunut paikka. Tänne ajaessa odotin korkealle kohoavien kraatterin reunojen siintävän horisontissa paikkaa lähestyessä, mutta todellisuudessa ilman karttaa, en olisi edes huomannut koko paikkaa. Siis siitäkään huolimatta, että se sijaitsee aivan tien vieressä. Kraatteri onkin melko helppo vierailukohde. Parkkipaikka on vain muutamankymmenen metrin päässä polulta, joka kiertää kraatterin yläreunoja pitkin. Kävellen polun ympäri kulkee alle kymmenessä minuutissa, joten merkittäviä fyysisiä ponnisteluita kraatterin reunoja pitkin kiertäminen ei siis vaadi. Sen sijaan alas päästäksesi joudut sitten kävelemään rinnettä pitkin, mutta eipä polku pohjallekaan ole kovin pitkä. Maisemat olivat täällä(kin) melkoisen hienot ja kraatterin reunojen kaikki punaisen, vihreän ja ruskean sävyt muodostivat melkoisen upean väriloiston. Täällä oli helppo huomata, että kyseessä ei selvästikään ole enää virallinen Golden Circlen kohde, sillä väkeä oli todella paljon vähemmän kuin esimerkiksi Gullfossilla tai Stokkurin ympärillä parveilemassa.
Tämä kraatterijärvi on muuten ainoa maksullinen paikka jossa kävimme Blue Lagoonin lisäksi. 2€ sisäänpääsymaksu pisti hieman kummastuttamaan matkan loppuvaiheilla kun ensimmäistä kertaa törmäsimme maksupakkoon, miksi juuri tästä peritään pääsymaksu, mutta ei mistään muusta nähtävyydestä?
Blue Lagoon
Täytyy sanoa että Blue Lagoon oli kyllä melkoinen pettymys! Tätä paikkaa hehkutetaan maasta taivaisiin kansainvälisessä mediassa ja vierailijamäärät hipovat vuosittain pilviä. Toki Blue Lagoon on listattu muun muassa National Geographicin yhdeksi maailman 25 ihmeestä ja paikka kokonaisuutenaan on melko hieno, mutta jotenkin se jätti kylmäksi, lämpimistä vesistä huolimatta. Kävimme Blue Lagoonilla reissun viimeisenä iltana, ajatuksena että tästä saadaan hyvä loppuhuipennus matkalle ja mukavan rentouttava ilta ennen kotiinpaluuta. Toki lämpimässä vedessä rentoutuu väkisinkin, mutta väenpaljous lähinnä ahdisti, eikä siinä sitten enää kyllä voinut täysin rentoutua. En voinut olla pohtimatta tuolla ollessani sitä, että jos lokakuisena iltana vielä kellon lähestyessä sulkemisaikaa väkeä on niin että ahdistaa, niin millaista täällä sitten on kovimman turistikauden aikana? Lisäksi koko paikasta jäi hyvin “teollinen” fiilis. Kaikki oli siistiä ja viimeisen päälle turisteille rakennettu ja tietynlainen aitous puuttui täysin. 35€ väenpaljoudessa uiskentelusta oli ainakin itselleni hieman liikaa tästä kokemuksesta ja kuten jo reissun yhteenvedossa mainitsinkin, jos jotain olisi pitänyt tehdä toisin, olisin mennyt jonnekin muualle kylpemään kuin tänne – vaihtoehtoja kun tuossa maassa tuntuu olevan kosolti…
Sitä ei ole kieltäminen etteivätkö Islannin tunnetuimmat nähtävyydet olleet hienoja. Ymmärrän myös, että maailmankuulut nähtävyydet eivät suotta ole maailmankuuluja nähtävyyksiä ja ainahan ne ovat näkemisen arvoisia, mutta… Vähitellen olen huomannut yhä useammin, että ne pienemmät ja tuntemattomammat paikat ovat niitä, joissa ne parhaimmat kokemukset tulevat vastaan.. Etenkin Islannin osalta ne hienoimmat kokemukset ainakin tällä reissulla kerättiin niissä paikoissa, jotka eivät keiku säännöllisesti parhaiden nähtävyyksien top10-listalla…
