2780,4mailia. 4474,6 kilometriä. Sen verran se vaati istumalihaksilta, että unelmien road trip Yhdysvalloissa toteutui. Niin, ja tietysti pari lentoa, ja muutama junamatka, jotta oikealle mantereelle pääsi. Ja vielä pari taksi- ja bussimatkaa silloin, kun oman auton käyttö ei ollut mahdollista tai järkevää. Auts, edelliseen jutun aiheeseen peilaten luvut ovat aika rumia.
4474,6 kilometriä on aika perhanan paljon. Etenkin silloin, kun sen ajamiseen on aikaa 16 päivää, olet yksin matkassa ja matkalla painopisteen pitäisi olla paikkoihin tutustumisessa, ei niiden läpi ajamisessa.
Istuin autossa paljon, karkeasti arvioiden 50 tuntia, ehkä hiukan enemmänkin. Se on keskimäärin kolme tuntia ja 280 kilometriä päivässä. Kuulostaa paljolta, mutta näin jälkikäteen matkaa muistellessa ei mieleen tule ensimmäisenä, eikä edes kymmenentenä asiana autossa istutut hetket. Ei, mieleen tulee kaikki ne muut hienot asiat, joita autossa istumisen välissä ehti kokea. Se kertonee, että autossa vietettyjä tunteja ei tullut liikaa sitten kuitenkaan, vaikka sitä etukäteen hiukan pelkäsinkin.
Huomasin itseasiassa taas viihtyväni autossa varsin hyvin. Siirtymät menivät hujauksessa muuttuvia maisemia ihaillessa ja lempikappaleita kaiuttimista luukuttaessa. Tällaisella reissulla se matkanteko on monesti ihan yhtä viihdyttävää kuin paikkoihin tutustuminenkin. Siis jos tykkää istua autossa.
Jos se ei vielä ole tullut selväksi, nautin käytännössä lähes jokaisesta hetkestä tuolla reissulla, eikä mikään valinta jälkikäteen kaduttanut. Kaikki onnistui melkeinpä liiankin hyvin.
Mutta se ei tullut ilmaiseksi, eikä vahingossa. Tämän reissun suunnitteluun kului päiviä. Mutta jokainen pitkä ilta tietokoneen ääressä oli kaiken sen vaivan arvoinen, sillä työ todellakin palkittiin onnistuneen reittivalinnan muodossa.
Matka alkoi huhtikuisena perjantaina, kun lensin Chicagon kautta Los Angelesiin, jonne saavuin myöhään illalla. Pitkän ja tuskaisen jonottelun (yli 2h!) jälkeen sain napattua auton alle vuokraamosta ja hurautin lentokentän lähellä olevaan hotelliin. Kiitos iltalennon, pääsin suoraan nukkumaan, ja aamulla heräsin vailla tietoakaan aikaerorasituksesta. Täytyy jälleen kerran olla kiitollinen siitä, että aikaerot ei juurikaan minulla tunnu missään, sillä rytmi kääntyi taas yhdessä yössä, eikä seuraavina päivinä olossa tuntunut missään.
Tällä reissulla LA jäi vain yhden yön pysähdykseksi ja aamulla muutaman mutkan kautta suuntasinkin suoraan kohti sisämaata ja siellä reissun ensimmäiseen kunnon kohteeseen, Joshua Treen kansallispuistoon, jonka kupeessa vietin yhden yön.
Joshua Treen jälkeen oli vuorossa suuri ja mahtava Grand Canyon. Ajomatkaa tälle välille oli kuitenkin yli kuusi tuntia, joten päätin tehdä pienen koukun reitillä ja pysähtyä muutamaksi tunniksi aasien valtaamaan Oatmanin autiokaupunkiin. Ratkaisu oli loistava, sillä puoliväliin osunut pysähdys katkaisi matkanteon sopivasti, eikä takalistoa alkanut puuduttamaan koko päivänä.
Grand Canyonilla vierähti kaksi yötä, tukikohtana Grand Canyon Village. Vaikka tämän maailmankuulun kanjonin osalta en voi sanoa kokeneeni varsinaisesti rakkautta ensi silmäyksellä, viihdyin lopulta alueella varsin hyvin. Kyllähän muo maisemat on ihan vertaansa vailla.
Pari päivää Grand Canyonin reunalla ja rinteillä patikoitua jatkoin matkaani kohti Pagen pientä kaupunkia Arizonan ja Utahin rajalla.
Pageen suuntasin sekä Horseshoe Bendin, että antilooppikanjoneiden takia. Olin varannut kaupunkiin puolitoista päivää, mutta se osoittautui lopulta aivan liian pitkäksi ajaksi ja päädyin viettämään yllättävänkin paljon aikaa hotellissani. Page oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, Antelope Canyonit hienoja ja Horseshoe Bend upea. Mutta, nämä molemmat on nähty puolessa päivässä, eikä Pagessa juuri muuta tekemistä olekaan tarjolla.
Pagesta jatkoin matkaa kohti Utahia, ja siellä sijaitsevaa Moabin kylää kohti, pysähtyen matkalla hetkeksi ikonisessa Monument Valleyssä.
Moabissa vietin kaksi päivää, toisen niistä Archesin kansallispuistossa ja toisen viereisessä Canyonlandsin kansallispuistossa. Näiden kohdalla mietin pitkään, sisällyttäisinkö puistot reitilleni, sillä niissä vierailu toi useamman sata kilometriä lisää ajomatkaan. Archesin lukemattomia kivikaaria ja Canyonlandsin mahtavia kanjonimaisemia tuijoteltuani, vietettyäni useita mahtavia tunteja patikkapoluilla, olin varsin tyytyväinen valintaani. Lisälenkki oli lopulta jokaisen ylimääräisen kilometrin arvoinen.
Moabista matka jatkui Bryce Canyonin kansallispuistoon, jossa vietin kaksi yötä seikkaillen (jälleen) upeiden maisemien keskellä, patikoiden (jälleen) jalkani kipeiksi.
Bryce Canyonin jälkeen oli vuorossa vielä neljäs ja viimeinen Utahib kansallispuistoista, Zion. Zionin vierailu meinasi jäädä hieman vaisuksi, mutta lopulta päätin ylittää itseni ja lähteä vielä pitkän päivän päätteeksi valloittamaan puiston yhden legendaarisista huipuista, Observation Pointin. Myös Zionin vierailun kantava teema oli jalat kipeäksi patikoiminen upeissa maisemissa. Tuon patikan jälkeen Zion olikin jo hurjasti parempi kokemuksena.
Zionista matka vei hurjan helteiseen Las Vegasiin, matkalla pysähtyen Valley of Firen upeassa tulen laaksossa.
Las Vegasin neonvalojen välkkeessä, ihmisvilinässä ja kuhinassa pää meinasi mennä pyörälle. Kontrasti reissun aiempiin kohteisiin oli valtava, kun luonnonhelmasta hyppääkin suurkaupungin sykkeeseen. Vietin kaksi yötä kaupungissa, ja sen jälkeen olinkin kyllä jo hyvin kypsä jatkamaan matkaa. Kaupunki on varmasti viihdyttävä oikeassa seurassa, mutta yksin matkustavana siitä ei vain saanut ihan hirveästi irti. Silti, Las Vegas toi kaivattua vaihtelua reissun muutoin niin luonnonpuisto-vetoiseen sisältöön.
Las Vegasin jälkeen vuorossa oli koko reissun odotetuin kohde – Yosemiten kansallispuisto. Tälläkin kertaa siirtymä olisi suoraan ollut niin pitkä, että matkalle tuli keksiä välipysähdyspaikka, joka löytyi Sequoian jättimäisten mammuttipetäjien ja maailman suurimman puun luota, tulipa samalla tehtyä lyhyt pisto myös viereiseen Kings Caynoniin. Sequoiassa ja Kings Canyonissa kului lähes koko päivä ja yön vietinkin viereisessä pikkukaupungissa, ennen kuin seuraavana aamuna jatkoin matkaa Yosemiteen.
Yosemite oli puhdasta rakkautta heti ensisilmäyksellä. Nautin kahden päivän ajan tästä upeasta puistossa täysin. Yosemitessa tuli koettua myös reissun ehdottomasti yksittäinen mieleenpainuvin hetki, kun yksin metsän keskellä kulkiessa päädyin tuijottamaan karhua silmiin lähietäisyydeltä. Siitäkin selvittiin ja lopulta puiston valtoimenaan pauhaavat vesiputoukset, mielettömän upeat maisemat ja monipuoliset patikkapolut veivät jalat alta niin, että en edes olisi halunnut lopulta lähteä täältä. Jos reissulla oli yksi ylitse muiden, se oli ehdottomasti Yosemite. Tänne palaan aivan varmasti vielä uudestaan.
Yosemiten jälkeen oli jäljellä enää viimeinen siirtymä. Matka päättyi tuuliseen San Franciscoon, joka jätti hyvin ristirittaiset filikset. Kaksi päivää kaupungissa kului nopeasti, mutta kokemus kaupungista jäi väkisinkin pinnalliseksi. Mahtava reissu sai ehkä pienen lässähdyslopun, sillä San Franciscon jälkeen jäljellä ei sitten ollutkaan enää kuin kotimatka.
Lopun lässähdyksestä huolimatta, koneeseen istahtaessa mielen valtasi lähinnä puhdas ilo ja onni siitä, että olin malttanut lähteä tälle reissulle. Reissu oli raskas monin tavoin, mutta antoi ihan valtavasti. Lyhyesti todettuna se ylitti kaikki odotukset. Toteutunut reitti oli sellainen, että se sopi minunkaltaiselleni matkailijalle loistavasti.
Kartalla katsoen toteutunut reitti näytti tältä (klikkaa karttaa niin pääset katsomaan sitä google mapsissa)
Ilokseni havaitsin, että Googlen antamat ajoajat pitivät jälleen varsin hyvin paikkaansa. Jos siis vastaavaa reissua haaveilee tekevänsä, voi Google Mapsin etäisyyksiin ja ajoaikoihin luottaa ihan huoletta.
Kun vertaa kartan mukaista reitin pituutta ja auton mittariin tulleita kilometrejä, huomaa, että 700 kilometriä jää Googlen luvut vajaaksi. Sen verran sitä tuli pyörittyä ympyrää ja ajeltua eestaas kohteiden läheisyydessä, milloin majapaikkaan, milloin puistojen sisällä, milloin jonkun satunnaisen nähtävyyden luokse. Ne kaikki rönsyt on jätetty tästä kartasta ulos.
Mitä olisin tehnyt toisin?
Olen jo useamman kerran todennut, että reissu oli mitä onnistunein ja nautin tienpäällä olosta valtavasti. Olen myös toitottanut moneen otteeseen, että lähtisin milloin vain uudestaan samanlaiselle reissulle. Mutta se ei toki tarkoita, ettenkö muuttaisi jotain, jos vain voisin, sillä muutaman paikan osalta sen ehdottomasti tekisin.
Ensinnäkin olisin toivonut, että alkuperäinen suunnitelma jatkaa Las Vegasista Death Valleyn kautta Yosemiten länsipuolelle ja sieltä puiston halki olisi onnistunut. Yosemiten puistossa sijaitseva Tioga Road oli kuitenkin vielä toukokuun puolivälissäkin talven jäljiltä kiinni, joten Yosemiteen oli koukattava puiston eteläpuolelta. Siitä tuli useampi kilometri lisää alkuperäiseen suunnitelmaan, jonka havaitsee ylläolevasta kartasta, jos vertaa reittiä ja suorinta tietä Las Vegasin ja Yosemite Villagen välillä.
Muutoin olisin tehnyt vain pari pientä muutosta. Olisin jättänyt Pagessa yöpymisen väliin ja käyttänyt sen ajan tutustumalla paremmin Monument Valleyn alueeseen. Pagessa olisin ehdottomasti kyllä vieraillut, mutta puolentoista päivän sijaan puolikas olisi riittänyt. San Franciscon puolestaan olisin jättänyt kokonaan välistä, ja käyttänyt sen ajan Archesin ja Canyonlandsin kansallispuistoihin, sillä näissä molemmissa tuntui aika jäävän inan liian lyhyeksi. Yksi päivä lisää näiden puistojen alueella olisi tehnyt ihmeitä ja San Franciscoon on kuitenkin tarkoitus mennä joskus paremmalla ajalla.
Toki on huomioitava, että oma etenemistahti matkoilla on kauniisti sanottuna levoton. Paikkaa pitää vaihtaa tiheään, tai alkaa ahdistaa. Tahti on sellainen, että monille se ei sovi alkuunsakaan, enkä tällaista reittiä ehkä ihan jokaiselle siksi pystyisi suosittelemaankaan samassa ajassa suoritettavaksi.
Jos matkassa olisi ollut mukana reissuseuraa, joka tykkää hitaammasta tahdista, olisin muokannut reittiä siten, että Pagesta matka olisi jatkunut suoraan Bryce Canyonin kansallispuistoon ja Moabin Arches ja Canyonlandsin kansallispuistot olisivat jääneet pois listalta. Ne kaksi ylimääräistä yötä olisin sitten ripotellut esimerkiksi Las Vegasiin, Yosemiteen tai San Franciscoon. Siinä olisi säästänyt samalla myös aika ison kasan kilometrejä, sillä tuo Moabin koukkaus toi melkein 600 kilometriä lisää reittiin.
Mutta koska olin yksin, tämä sopi vallan mainiosti. Kun jälkiviisaalle tulee vain kolme muutosta mieleen, joista yksi ei edes ollut lopulta omissa käsissä, täytyy vain todeta, että oli se reitti sittenkin aika järjettömän hyvin suunniteltu. Yksikään niistä valmisteluun käytetyistä tunneista ei lopulta ollut turhaa.
8 comments
Huikea reissu ja huikeat mailimäärät sinulla! Ja minä kun luulin, että me ajettiin USAn roadtripillä kesällä paljon, kun 30 päivässä taittui n. 6500 km, mutta sulla on kyllä päivää kohti vielä selkeästi isommat lukemat plakkarissa. Upeaa kuulla, että olet reissun jälkeen noin tyytyväinen reittivalintaasi – selkeästi oli suunnittelutyö tehty hyvin ja oma matkustamistapa ja -tahti ovat olleet hyvin etukäteen sulla tiedossa! Ja iso hatunnosto vielä siitäkin, että teit reissun yksin!
Kiitos, tuo oli kyllä mieletön reissu! Kyllähän noita kilometrejä yllättävän paljon tuli, ja etenkin tuo Las Vegas-Yosemite-välinen lisäkoukku itsestä johtumattomista syistä toi harmillisesti yli 400 lisäkilometria, ja lopulta vieläpä yhteen päivään. Mutta ei tuo pahalta tuntunut, kun matkassa oli kolme selkeää ajopäivää, jolloin kilometrejä tuli todella paljon, muina päivinä siirtymät oli sitten huomattavasti maltillisempia. Ja itseasiassa nopeasti laskien, eipä minulle lopulta tullut kuin noin 60km per päivä enemmän kuin teillä. 🙂
Aikamoinen kilometrimäärä! Mutta ihan mielettömiin paikkoihin olet ehtinyt. Yksin reissatessa ehtii jotenkin nähdä paljon enemmän ja sehän on ihan parasta, kun saa tehdä asiat omassa tahdissa. Huima reissu sulla takana.
Onhan se, mutta ei kyllä tuntunut matkaa tehdessä yhtään niin hurjalta, kuin miltä saattaa kuulostaa. Tosiaan niin paljon oli muutakin kuin pelkkää siirtymä-ajoa ja toisaalta kun muutamaan päivään osui kunnon ajorupeamat ja muuten siirtymät oli lopulta aika lyhyitä, niin meni tosi kivuttomasti. Lisäksi kun on yksin liikkeessä, kaikki siirtymien ympärillä tapahtuva säätö puolittuu, eli aikaa menee sillä tavalla sitten vähemmän kaikkeen matkustamiseen ja jää mukavasti aikaa myös muulle 🙂
Olitsä varannut kaikki hotellit etukäteen, vai menitkö fiiliksen mukaan?
Mä olin varannut kaikki etukäteen, mutta valtaosa oli sellaisia, jotka pystyi perumaan ihan viimeiseen iltaan asti. Lopulta isot linjat suunnitelmissa piti aika hyvin ja vaan kahden yön osalta tein muutoksia matkan varrella!
On tää ollu kyllä huikee matka, oon niin fiiliksissä että pääsen seuraamaan sun jalanjäljissä 😀
Los Angeles ei erityisemmin kiinnosta, aluksi mietinkin että olisi kätevää jos voisi lentää Las Vegasiin ja pois San Franciscosta, mutta Vegasiin ei ole tuntunut halpoja lentoja löytyvän. Tällä hetkellä ajattelen että voisi yrittää löytää halvat lennot San Franciscoon ja ehkä saapuessa lentää sieltä suoraan Las Vegasiin. Saisi vähän lyhennettyä ajomatkaa.
Mutta siis pääkohteet ovat hyvin pitkälti noita samoja mitä sullakin että tästä on taas kerran ihan tosi paljon hyötyä, kiitos! Mä tykkään kanssa matkustaa aika nopeeseen tahtiin niin sulta on helppo saada inspiraatiota!
Kiitti Anni, musta on siistiä että teillä on samanlainen suunnitteilla, pääsen sitten myöhemmin toivottavasti elämään ton oman reissun kokemuksia uusiksi sun juttujen kautta, vähän niinkun sen Namibian kanssa kävi! 😀
Mä kanssa etsin noita lentoja aika pitkään samalla ajatuksella kun säkin, mutta lopulta luovutin. Lisäks auton vuokrauksessa kannattaa huomioida että saattaa tulla lisämaksuja jos nouto ja palautus on eri osavaltioissa!
Musta on hurjan lohdullista että tästä maailmasta löytyy muitakin hätäisiä reissaajia, välillä kun tuntuu että oma vauhti on sellainen että kaikkien mielestä vaan teen tän matkustelunkin ihan väärin…🙄😀