Viikonloppu Bukarestissa, Romanian pääkaupungissa ei suoranaisesti ollut se kesän odotetuin viikonloppu. Kerroin jo aiemmin, kuinka lähdön hetkellä olisin jäänyt jopa mielummin kotiin, mutta jälkikäteen tarkasteltuna olen hyvinkin onnellinen, etten sitä tehnyt. Kokemukset Bukarestista olivat nimittäin sellaiset, että kaupunki saattoi tarjota koko kesän positiivisimman yllätyksen.

Jos unohdetaan se, että jouduimme klassisen taksi-huijauksen uhriksi heti lentokentältä kaupunkiin matkatessa, sekä se että kaupunkia piinasi matkan ajan epäinhimilliset helteet (40-45 astetta koko vierailun), oli koko viikonloppu kaupungissa varsin miellyttävä. En odottanut Bukarestilta yhtään mitään, ja ehkä siksi se pääsikin niin iloisesti yllättämään.

Kokemukset Bukarestista yhden viikonlopun ajalta ei toki kerro koko kuvaa kaupungista. Aurinkoisena kesäviikonloppuna kaupunki on varmasti hyvin erilainen, kuin sateisena talvipäivänä. Kuitenkin se Bukarest, jonka minä näin ja koin, oli kerrassaan hurmaava.

Vanha kaupunki, pieni pala Pariisia

Bukarestista ensisijaisesti mieleen on jäänyt upeat rakennukset. Pikku Pariisinakin tunnettua kaupunkia pidettiinkin yleisesti 1900-luvun alkupuolella yhtenä Euroopan kauneimmista ja moderneimmista kaupungeista. Yhteneväisyyksiä Pariisin löytyi niin arkkitehtuurin, kuin elämäntyylinkin osalta. Valitettavasti 70-luvulla tapahtuneen maanjäristyksen, sekä Ceaucescun hirmuvallan aikana pahastikin rapistunut kaupunki ei aivan samaan loistoon ole noussutkaan, mutta uudelleenrakennusta ja kunnostusta on tehty ahkerasti viime vuosina kaupungin viihtyisyyden parantamiseksi. Ja onpa Bukarestissa myös oma riemukaarensakin!

Kaupungin sydän on kuitenkin ehdottomasti vanhassa kaupungissa. Pienet kadut on kesäaikaan täynnä toinen toistaan viihtyisämpiä ravintoloita ja kuppiloita, jotka kutsuvat viettämään aikaa. Täällä tuli vietettyä ehdottomasti matkan rennoimmat hetket, terasseilla istuen, kylmää juomaa yli 40asteen helteissä nauttien. Ihmisvilinä ja puheensorina oli kaduilla jatkuvaa, tunnelma mitä parhainta. Vaikka yöelämä jäi testaamatta, on sekin kaupungissa kuulemma varsin vilkasta ja moneen otteeseen tuli pohdittuakin, että kaupunki tarjoaisi myös oivan kohteen myös viihde-painotteisempaankin retkeilyyn kaveriporukoille.

Ei vanhaa kaupunkia kuitenkaan aivan estoitta voi kehua, vaikka se niin kovin viihtyisä olikin. Hassua sanoa, mutta välillä nimittäin tuntui, että katukuva on ehkäpä liiankin kiillotettua. Itäeurooppalaiselta pääkaupungilta odottaisi huomattavasti rosoisempaa ilmettä. Monin paikoin rakennuksia on kunnostettu rankalla kädellä, eikä kaikki vanhalta näyttävä välttämättä olekaan oikeasti vanhaa.

Piata Obor – todellista paikallistunnelmaa

Mutta löytyy Bukarestista myös se rosoinen puoli, hiukan vähemmän keskustassa, mutta sitäkin enemmän sen ulkopuolella. Paras tuulahdus kiehtovaa ja särmikkäämpää itäeurooppalaista tunnelmaa löytyi viikonloppuna lopulta Piata Oborin luota. Täällä ei juuri turisteja näkynyt, paikallista elämää sitäkin enemmän. Perinteisen, pitkään Romanian suurimpana markkinana tunnetun Oborin torin luona käy sunnuntai-aamuna kuhina kun ihmiset tulevat ostoksille ja vaihtavat samalla kuulumisiaan. Tori on valtava, ja eri osista löytyy niin ruokapuoli, kuin myös kaiken kirjavaa tavarapuoltakin. Toreissa on aina sitä jotakin, mutta tällä kertaa ihan parasta paikallistunnelmaa kuitenkin oli aistittavissa markkina-alueen reunamilta löytyvästä kuppilasta, jonne aamukahvin toiveissa päädyimme. Kahvia ei tällä kertaa löytynyt, olutta kylläkin. Kylkiäisinä juomatauon aikana saimme katsella hälinää ympärillämme, seurata paikallista elämänmenoa ja herralaumaa, joka selvästikin vietti rentoa sunnuntai-aamua rouviensa shoppailuhetken päättymistä oluttuopin äärellä odotellen. Jos jonkinlaista tunnelmaa Romaniasta odotin kokevani, Piata Obor tarjoili juuri sitä!

Parlamenttitalo – järjettömyyden huipentuma 

1000 huonetta. 365,000 neliömetriä.  Rakennusmateriaaleina muun muassa miljoona kuutiometriä marmoria, 700 000 tonnia terästä ja pronssia, sekä 900 000 kuutiometriä puuta. Romanian parlamenttitalo on Pentagonin jälkeen maailman toiseksi suurin rakennus ja pitää nimissään maailman painavimman rakennuksen titteliä, mutta sen sietäisi ehdottomasti olla myös maailman järjettömimpien hankkeiden listalla.

Järjettömyyden takana on Romaniaa diktaattorimaisesti hallinnut Nicolae Ceausescu. Kun vuonna 1970-luvun lopulla yli 7 richterin voimalla kaupunkia ravistellut maanjäristys jätti taakseen pahasti tuhoutuneen kaupungin, käytti Ceaucescu tilaisuuden hyväkseen ja määräsi yli 57000 perhettä häädettäväksi silloiselta keskusta-alueelta. 10 000 taloa, kymmeniä kirkkoja ja muita merkittäviä rakennuksia tuhottavaksi tämän kaupungin katukuvaa mullistavan rakennuksen tieltä. Kaupungin katukuva oli kohtaamassa maanjäristyksen seurauksiakin suuremman mullistuksen.

Vaikka itse Ceaucescu ehdittiinkin teloittamaan, päätettiin parlamenttitalon rakentamista jatkaa sen jälkeenkin, sillä sen purkaminen olisi lopulta ollut kalliimpi ratkaisu. Ironisesti vielä tänäkään päivänä, yli 30 vuotta rakentamisen aloituksen, sekä yli 3 miljardin euron jälkeenkään hanketta ei ole saatu päätökseen. Sen sijaan ylläpitokustannukset ovat nousseet pilviin ja Romanian pääkaupunki on jätetty ihmeisiin rapistuvan rakennuksen juureen.

Vaikka rakennuksen historia on synkkä ja hanke järjettömyydessään vailla vertaansa, on parlamenttitalossa vierailu ehdottomasti suositeltavaa, sillä ulkoa katsottua moni näkemisen arvoinen seikka jää pimentoon.

Puistot

Bukarestin puistot eivät varsinaisesti ole suuria vehreitä keitaita, mutta ainakin keskikesän kuumuudessa puun varjossa jäätelö maistuu mitä parhaimmalta. Paljon kehuja saanut Herastraun puisto ei ehkä omaan makuuni ollut mitenkään järisyttävä kokemus, mutta lähempänä keskustaa sijaitseva Cișmigiun puisto puolestaan lammen rannassa kiemurtelevine polkuineen, soutuveneineen ja pienine markkinakojuineen sai kyllä viihtymään.

Mitä Bukarestista jäi mieleen?

Kaiken kaikkiaan Bukarestista jäi varsin positiivinen mielikuva. Tätä juttua kirjoittaessa matkasta on jo kaksi kuukautta, mutta tänä aikana olen ehtinyt jo useamman kerran suunnittelemaan paluusta kaupunkiin. Jos ei muuta, niin ennakkoluuloille Bukarest tarjoaa mojovan kyydin; vaikka kaupungista löytyy paljon sellaisia elementtejä, joita odotinkin löytäväni, oli se päällisin puolin hyvin erilainen kuin odotin aina siististä katukuvasta ja eläväisestä ilmapiiristä ihmisten ystävällisyyteen ja hyvään kielitaitoon. Mielikuvieni Bukarest ei vastannut ollenkaan sitä kaupunkia, joka minua Romaniassa tervehti.

Pelkästään vanhan kaupungin alueella saa aikansa kulumaan ongelmitta, mutta silloin kaupungista saa herkästi turhankin kiillotetun vaikutelman.  Sitä perinteistä itäeurooppalaista tunnelmaa voi olla vaikea löytää, ja monin paikoin kaupunki tuntuu jopa hämmästyttävänkin modernilta. Mutta kyllä sen rosoisenkin puolen löytää, se vain nostaa päätään enemmän vasta kauemmas keskustasta mentäessä, niinkuin yleensäkin kaupungeissa tapana on.

Bukarest tyypillisenä miljoonakaupunkina on melkoisen laajalle levittynyt ja ydintä lukuun ottamatta voi olla hankala hahmottaa. Vaikka vanha kaupunki on ehdottomasti se kaupungin sydän, löytyy kiehtovia paikkoja runsaasti myös keskustan ulkopuolelta. Vinkkinä todettakoon, että uber onkin varsin yliveto kulkumuotona silloin, kun kohde ei suoranaisesti kävelymatkan päässä enää ole. Viiden kilometrin matka kaupungin ytimessä maksoi alle 2 euroa ja puolen tunnin matkasta lentokentälle sai pulittaa reilun 8 euroa. Toki kaupungin joukkoliikenne hyvällä metroliikenteelläkin toimii varsin hyvin, joten liikkuminen on edullista laajalle levittäytyneessä kaupungissa. Sen sijaan takseja suosittelen välttämään, sillä mittarillakin matkustaessa linssiin viilaaminen kuskeilta todistetusti onnistuu.