Vielä kesällä totesin, että en minä jaksa videoita kuvailla. Kuvien ottaminenkin vie jo niin paljon huomiota matkalla muista jutuista, että se saisi riittää, totesin. Eikä kunnollista varustustakaan videoiden ottamiseen olisi, jatkoin. Ja pitäisi suunnitella etukäteen, lopetin. Ei minusta sellaiseen ole.
Kuitenkin kesän lopulla Norjassa jo huomasin kuvailevani pieniä pätkiä sieltä täältä. Niistä pätkistä jo melkein syntyi julkaisukelpoinen video, mutta lopulta aika jäi auttamatta vajaaksi ja video raakileeksi.
Juuri päättyneellä Afrikan matkalla valokuvat olivat edelleen etusijalla, mutta hyvin, hyvin satunnaisesti tuli mieleen ottaa myös videota. Kotiin päästyäni ja kuvia läpikäytyäni huomasin, että videoista välittyy sitä safarin tunnelmaa kuitenkin huomattavasti enemmän ja on helpompi hahmottaa, kuinka lähellä ne eläimet ihan oikeasti ovatkaan. Ja ihan totta, ei se viekkaasti ja ketterästi liikkuva leijona, tai kärsäänsä heilutteleva norsu vaan näytä läheskään yhtä hyvältä kuvissa, kuin miltä se luonnossa omin silmin katsottuna näyttää. Videolla päästään ehkä hiukan lähemmäksi.
Toisin kuin Norjan matkalta, tällä kertaa kuvatuista pätkistä syntyi lopulta ihan julkaisukelpoinen videokin. En minä vieläkään ole videoihin siirtymässä, mutta ennen kuin alan purkamaan safarin kokemuksia sanoiksi ja kuviksi, tässä pieni kooste viiden päivän safarista Etelä-Afrikassa Krugerin kansallispuistossa ja viereisellä Klaserien yksityisellä luonnonsuojelualueella.
(psssst: mobiilissa video näkyy kokonaan kääntämällä laite vaakatasoon..)
Joko safarikuume heräsi?
