Viikonloppu kauniissa Luxemburgissa

Jylhä ja kaunis kaupunki kohoaa korkeiden muurien keskeltä. Se pitää sisällään tunnelmallisia katuja, idyllisiä kortteleita ja kauniita rakennuksia.Lämpimänä kevätpäivänä upeat aukiot ja terassit  täyttyvät ihmisistä, puistot lenkkeilijöistä ja ulkoilmasta nauttivista viikonlopun viettäjistä. Joka puolella näkyy hyvin hoidettuja istutuksia, rakennuksia ja katuja. Roskia on vähän ja huonoon kuntoon joutuneita rakennuksia sitäkin vähemmän. Kaikki on huoliteltua ja viihtyisää, vanhat ja arvokkaan näköiset rakennukset kertovat tarinaansa.

Luxemburgin kaupunki todella on upea.

Luxemburg ei ole se kaikista yleisin viikonloppukohde, ainakaan meille suomalaisille. Sijainti Saksan, Ranskan ja Belgian syleilyssä tekee maan sijainnista kyllä keskeisen, mutta suorien lentojen puuttuessa maa, ja sen samanniminen pääkaupunki jäävät auttamatta monen muun kohteen jalkoihin saavutettavuudessaan, eikä pienen maan pieni pääkaupunki kovin usein päädykään kaupunkikohteiden kärkisijoille. Minä kuitenkin päädyin kaupunkiin pitkän viikonloppumatkan turvin viikko sitten.

Sain todeta, että pieni Luxemburgin kaupunki on paitsi merkittävä kaupunki EU:lle, myös uskomattoman kaunis ja tunnelmallinen kohde pienelle viikonloppuretkelle.

Grundin kaupunginosa, sekä Alzette-joen varsi on ehkä kauneinta aluetta Luxemburgissa. Joenrantaa kävellessä kaupungin muurien korkeuden tajuaa konkreettisesti. Jalkakäytävillä ja poluilla kävellessä veden heijastukset luovat upeita, varsin idyllisiä näkymiä. Se, mistä Luxemburgissa pidin, oli se, että kaupungissa oli helppo päästä luonnonhelmaan nopeastikin, vain muutamien metrien päässä ihmisvilinästä. Sekä muurien alapuolella, joen rannassa kiemurtelevien polkujen, että kaupungin ydintä reunustavien puistojen rauhassa auringon pilkahdukset pilvien lomasta tuntuivat varsin nautinnollisilta. Kevään ensimmäiset kunnolliset merkit tulivat tänä vuonna koettua vasta tällä reissulla, ja kyllä minä niin nautin niistä.

Nautinto kuitenkin loppuu lyhyeen, kun on aika kiivetä takaisin kohti kaupunkia, sillä korkeuseroja näin pienessä kaupungissa tulee runsaasti. Löysin itseni puuskuttamassa milloin missäkin rinteessä tai portaissa tiheään tahtiin. Viikonloppu Luxemburgissa tarjosikin siis keskivertoa parempaa reeniä kaupunkikiertelyn yhteydessä. Laiskemmalle toki vaihtoehtona olisi ollut myös muutamat hissit, joiden avulla kaupungin muurien reunoilta pääsee ylös ja alas varsin vaivattomasti, mutta itse päädyin tuttuun tapaan haastamaan jalkojani.

Korkeat muurit pitävät sisällään myös kiehtovan kohteen itsessään, nimittäin casematet, muinaiset tunneli- ja linnoitusverkostot, jotka aikanaan ovat tuoneet suojaa kaupungille. Pimeiden käytävien verkosto on parhaimmillaan ollut jopa 23 kilometriä pitkä ja sen historia ulottuu jopa tuhannen vuoden taakse. Syvälle kiveen kaivetut verkostot ulottuvat jopa 40 metrin syvyyteen. Vaikka kohteena casematet eivät ehkä ole tajunnanräjäyttäviä, on niiden käytäviä kulkiessa pakko arvostaa vuosisatoja vanhaa rakennustyötä, sekä toki useista seinämistä avautuvista aukoista näkyviä maisemia kohti kaupunkia.

Olin kaupungissa varsin otolliseen aikaan, sillä kirsikankukat, magnoliat ja tulppaanit kukkivat kaupungissa, eikä kesäpäivien kuumuus vielä päässyt läkähdyttämään. Lämpimät kevätpäivät tuntuivat rennoilta kauniiden maisemien ja tunnelmallisten katujen keskellä. Ihmisvilinä oli yllättävänkin runsasta, kaupungin kaduilla oli varsin kansainvälinen tunnelma, kun matkailijat ympäri maailman tutustuivat kaupungin tarjontaan suurin joukoin.

Luxemburg oli kaikin puolin tunnelmallinen, idyllinen ja kaunis kaupunki. Siihen oli helppo ihastua. Mutta samalla minun on todettava, että se oli yllättävän pieni, eikä tarjonnut ihan niin paljoa nähtävää kuin olisin kuvitellut. Kun kahden päivän aikana huomasin kerta toisensa jälkeen käveleväni samoja katuja, katselevani samoja rakennuksia ja maisemia, sekä miettiväni, mihin ihmeeseen sitä aikansa kuluttaisi, tunsin oloni hiukan tyhmäksi.

Selasin Googlen hakutuloksia, Tripadvisoria ja GoogleMapsia maanisesti. Etsin tekemistä, mutta en enää löytänyt omaan makuun mieluista. Olin jo kiertänyt puistot, suurimmat nähtävyydet ja maisemapaikat. En muista milloin olisin viimeksi viikonloppulomalla ollut jo ennen kahdeksaa hotellihuoneessa, koska en vain keksinyt enää mitä sitä tekisi. Molempina päivinä. On vain tietty määrä, jonka minä jaksan kahviloissa ja ravintoloissa notkua, ja se on keskimääräistä pienempi. Yksin matkalla ollessa se aika vielä puolittuu tavallisesta ja kaikki tulee käytyä läpi normaaliakin nopeammalla tahdilla. Tarvitsen näkemistä ja tekemistä, mutta mieleistä ei Luxemburgista löytynyt aivan kahdeksi päiväksi, melkein kuitenkin.

Mitä Luxemburgista sitten jäi puuttumaan, sitä en tiedä, ehkä reissuseura, ehkä jotain muuta. Nautin yksin matkustamisesta, mutta tällaisissa kohteissa se aika kuluisi huomattavasti paremmin seurassa.

Illat vietinkin sitten todella jännästi hotellilla töitä tehden, jonka turvin sain sitten etätyöpäiväksi budjetoidun maanantain viettettyä vielä Saksan puolella vapaa-ajasta ja muista kohteista nauttien – ja sepä osoittautui mitä parhaimmaksi ratkaisuksi.

Luxemburg oli kaunis kaupunki, mutta me emme täysin löytäneet yhteistä säveltä siinä määrin, että sinne uudestaan aivan heti lähtisin. Kaupunki kuitenkin on valtavan tunnelmallinen ja idyllinenkin, joten vaikka tylsistyminen lopulta hiukan iskikin, olin varsin tyytyväinen, että siellä tuli käytyä.