Viikonloppumatka Bukarestiin

Koukkunokkaisia mummoja. Mustalaisia. Neuvostoliittomaista katukuvaa. Rikollisuutta ja roskaisuutta. Kurjuutta ja köyhyyttä. Käsi ylös kenelle nousee ensimmäisenä yksi tai useampi näistä mieleen, kun kuulet nimen Romania?

En sano, että tämä olisi ollut täysin minun mielikuvani Romaniasta ennen matkaamme maan pääkaupunki Bukarestiin, mutta sen verran nenän nyrpistelyä, kummeksuvia katseita ja kommentteja sain, kun kerroin tutuille seuraavan matkamme suuntautuvan kaupunkiin, että mielikuva maasta tuntui harvalla olevan kovin mairitteleva. Tai sitten se reaktio johtui ihan vain siitä, että samaan hengenvetoon mainitsin lentävämme kaupunkiin romanialaisen halpalentoyhtiön siivin. Yhdistelmänä ei ehkä se tyypillisin, tai turvalliseksi, saatikka houkuttelevimmaksi mielletty kesäretki keskiverto kesäretkeilijälle. Mutta eipä me Ollin kanssa kai enää hetkeen keskiverto kesäretkeilijöiden kuvausta olla vastattukaan, joten sinänsä ”jos joku, niin te”-kommentit taisi osua ihan kohteeseensa matkasta tuttujen kanssa keskustellessa.

Kun suorat menopaluulennot perjantai-iltapäivästä sunnuntai-iltaan irtosi kesäviikonlopulle 65eurolla, ja neljän tähden majoitus kahdelle yhteensä 110 eurolla, oli tarjolle tulleelle mahdollisuudelle vaikea olla sanomatta ei ja sen suuremmin asiaa miettimättä, hetken mielijohteesta nappasin lennot kiinni. Ei tähän alkuvuoteen enää lisää matkoja olisi tarvinnut – päinvastoin – mutta tilaisuuteen oli vain pakko tarttua. Ja hyvä että tartuin.

Kevään reissutahti on ollut kova, arjen stressi ja muut murheet ovat pistäneet sietokyvyn koville. Kun vielä matkan ajankohdalle luvattiin hirmuhelteitä (lämpömittari kohosi +45 asteeseen pilvettömällä taivaalla lauantaina, eikä allekirjoittanut mikään hellehullu ole), alkoi kotiin jääminen houkuttelemaan pari päivää ennen lähtöä. Halusin vain olla ja ottaa rennosti. Rehellisesti puhuen, jos hotelli olisi ollut mahdollista perua veloituksetta, kotiin olisi jääty. Matkaan lähdinkin sitten hiukan sillä asenteella, että paska reissu tulee, mutta tulkoon, enhän ollut etukäteen juuri Bukarestista löytänyt mitään kiinnostavaa. Ainoa mikä mieleen jäi, oli Ceausescun hirmuvalta ja sen tuloksena syntynyt mahtipontinen parlamenttitalo, juuri muuta ei Bukarestista irronnut googlen kuvahaulla etukäteen ja ainoa juttu, jonka kaupungista muistin, oli Kohteena maailma-blogin Ramin kuvaus loskanharmaasta viikonlopusta kaupungissa mustalaisbaareineen. Miellyttävään vierailuun kaupungissa oli aika vaikea asennoitua.

Mutta vastaako alussa mainitsemani kuvaukset Romaniaa, tai tarkemmin sen pääkaupunkia?

No ei.

 

Bukarest yllätti aivan täysin. Poissa olivat ne elementit joita ehkä odotin näkeväni, siis ne aivan alussa mainitut. Vastaan ei juuri tullut kerjäläisiä, mustalaisia kuin kulkukoiriakaan. Olo oli koko ajan turvallinen. Rahat ja puhelimet pysyivät paikallisilla niin näkyvästi esillä, että oli vaikea kuvitella, että taskuvarkaudetkaan olisivat suurikaan ongelma, vaikka laukkua neuroottisesti vartioinkin. Kaduilla roskia oli hämmentävän vähän. Virallisella taksilla lentokentältä hotellille matkatessa päädyimme kuitenkin täysin kusetetuiksi, vaikka mittari juoksikin (kovaa). Loppuaika suhattiinkin sitten uberilla hyvillä mielin ja kaikki kokemukset tämän jälkeen olikin sitten varsin positiivisia koko kaupungista.

Kaksi päivää Bukarestissa meni siivillä ja hirmuhelteistäkin selvittiin (hikoilemalla). Kotiinpaluun koittaessa harmittelin, ettei aikaa ollut enemmänkin käytössä, sillä mielenkiinto nähdä Romaniaa enemmänkin heräsi vahvasti henkiin. Saatoin jo tänään hieman katsella Romanian karttaa ”sillä silmällä”, samalla tuskaillen sitä, että miksi maailmassa pitääkin olla niin monta paikkaa jonne olisi kiva mennä…

Bukarest on moderni, eloisa ja rikas kulttuuriltaan. Ja ei, romanialainen kulttuuri ei ole yhtä kuin mustalaiskulttuuri. Aikanaan Pikku-Pariisiksi kutsuttu kaupunki on monin paikoin yhtä kuin kauniit rakennukset, kymmenet terassit ja rento katukuva. Ja kyllä, myös neuvostoliiton vaikutuksen alaisenaolon jäljet näkyvät, mutta huomattavasti vähemmän kuin olisin ikinä kuvitellut, rumia ja huonokuntoisia rakennuksia nyt löytyy ihan mistä kaupungista vain.

Vanha kaupunki miljoonine terasseineen on täynnä elämää, houkutellen kansan kaduille nauttimaan kesäpäivistä ja -illoista hyvän ruuan ja juoman ääressä. Tunnelma on vailla vertaansa, yleisilme on viihtyisä ja ihmiset ystävällisiä. Kaupunki on siisti ja maa on hintatasoltaan erittäin halpa. Liikennekin toimii. Keskustan ulkopuolelta taas löytää sitä paikallista tunnelmaa ja elämää, jota on mukava seurata. Turistilaumat loistavat poissaolollaan, mutta silti englannilla pärjää mukavasti. Mitä muuta sitä matkakohteelta enää tarvitseekaan?

Minä ainakin yllätyin todella positiivisesti ja ihastuin täysin Bukarestiin. Jälleen kerran oli todettava, että itä-Euroopalla saattaa monen korvissa olla kurja kaiku, mutta matkailun suhteen alue on kyllä varsin mainio kohteeksi! Kaupunki ei ollut lähelläkään sitä, mitä siltä odotin. Juttua Bukarestista on luvassa vielä siis myöhemminkin, kunhan tässä vielä hieman laskeudutaan.

Ja ei, romanialaisella halpalentoyhtiöllä (BlueAir) matkustaminen ei eronnut matkustuskokemuksena Finnairilla lentelystä mitenkään muuten, kuin että kahvi ja mustikkamehu jäi lennolla saamatta, kuulutukset suomeksi puuttui ja verkossa check-inin tekeminen ei toiminut. Hyvin toimi siis, menkää tekin!