Koukkunokkaisia mummoja. Mustalaisia. Neuvostoliittomaista katukuvaa. Rikollisuutta ja roskaisuutta. Kurjuutta ja köyhyyttä. Käsi ylös kenelle nousee ensimmäisenä yksi tai useampi näistä mieleen, kun kuulet nimen Romania?
En sano, että tämä olisi ollut täysin minun mielikuvani Romaniasta ennen matkaamme maan pääkaupunki Bukarestiin, mutta sen verran nenän nyrpistelyä, kummeksuvia katseita ja kommentteja sain, kun kerroin tutuille seuraavan matkamme suuntautuvan kaupunkiin, että mielikuva maasta tuntui harvalla olevan kovin mairitteleva. Tai sitten se reaktio johtui ihan vain siitä, että samaan hengenvetoon mainitsin lentävämme kaupunkiin romanialaisen halpalentoyhtiön siivin. Yhdistelmänä ei ehkä se tyypillisin, tai turvalliseksi, saatikka houkuttelevimmaksi mielletty kesäretki keskiverto kesäretkeilijälle. Mutta eipä me Ollin kanssa kai enää hetkeen keskiverto kesäretkeilijöiden kuvausta olla vastattukaan, joten sinänsä ”jos joku, niin te”-kommentit taisi osua ihan kohteeseensa matkasta tuttujen kanssa keskustellessa.
Kun suorat menopaluulennot perjantai-iltapäivästä sunnuntai-iltaan irtosi kesäviikonlopulle 65eurolla, ja neljän tähden majoitus kahdelle yhteensä 110 eurolla, oli tarjolle tulleelle mahdollisuudelle vaikea olla sanomatta ei ja sen suuremmin asiaa miettimättä, hetken mielijohteesta nappasin lennot kiinni. Ei tähän alkuvuoteen enää lisää matkoja olisi tarvinnut – päinvastoin – mutta tilaisuuteen oli vain pakko tarttua. Ja hyvä että tartuin.
Kevään reissutahti on ollut kova, arjen stressi ja muut murheet ovat pistäneet sietokyvyn koville. Kun vielä matkan ajankohdalle luvattiin hirmuhelteitä (lämpömittari kohosi +45 asteeseen pilvettömällä taivaalla lauantaina, eikä allekirjoittanut mikään hellehullu ole), alkoi kotiin jääminen houkuttelemaan pari päivää ennen lähtöä. Halusin vain olla ja ottaa rennosti. Rehellisesti puhuen, jos hotelli olisi ollut mahdollista perua veloituksetta, kotiin olisi jääty. Matkaan lähdinkin sitten hiukan sillä asenteella, että paska reissu tulee, mutta tulkoon, enhän ollut etukäteen juuri Bukarestista löytänyt mitään kiinnostavaa. Ainoa mikä mieleen jäi, oli Ceausescun hirmuvalta ja sen tuloksena syntynyt mahtipontinen parlamenttitalo, juuri muuta ei Bukarestista irronnut googlen kuvahaulla etukäteen ja ainoa juttu, jonka kaupungista muistin, oli Kohteena maailma-blogin Ramin kuvaus loskanharmaasta viikonlopusta kaupungissa mustalaisbaareineen. Miellyttävään vierailuun kaupungissa oli aika vaikea asennoitua.
Mutta vastaako alussa mainitsemani kuvaukset Romaniaa, tai tarkemmin sen pääkaupunkia?
No ei.
Bukarest yllätti aivan täysin. Poissa olivat ne elementit joita ehkä odotin näkeväni, siis ne aivan alussa mainitut. Vastaan ei juuri tullut kerjäläisiä, mustalaisia kuin kulkukoiriakaan. Olo oli koko ajan turvallinen. Rahat ja puhelimet pysyivät paikallisilla niin näkyvästi esillä, että oli vaikea kuvitella, että taskuvarkaudetkaan olisivat suurikaan ongelma, vaikka laukkua neuroottisesti vartioinkin. Kaduilla roskia oli hämmentävän vähän. Virallisella taksilla lentokentältä hotellille matkatessa päädyimme kuitenkin täysin kusetetuiksi, vaikka mittari juoksikin (kovaa). Loppuaika suhattiinkin sitten uberilla hyvillä mielin ja kaikki kokemukset tämän jälkeen olikin sitten varsin positiivisia koko kaupungista.
Kaksi päivää Bukarestissa meni siivillä ja hirmuhelteistäkin selvittiin (hikoilemalla). Kotiinpaluun koittaessa harmittelin, ettei aikaa ollut enemmänkin käytössä, sillä mielenkiinto nähdä Romaniaa enemmänkin heräsi vahvasti henkiin. Saatoin jo tänään hieman katsella Romanian karttaa ”sillä silmällä”, samalla tuskaillen sitä, että miksi maailmassa pitääkin olla niin monta paikkaa jonne olisi kiva mennä…
Bukarest on moderni, eloisa ja rikas kulttuuriltaan. Ja ei, romanialainen kulttuuri ei ole yhtä kuin mustalaiskulttuuri. Aikanaan Pikku-Pariisiksi kutsuttu kaupunki on monin paikoin yhtä kuin kauniit rakennukset, kymmenet terassit ja rento katukuva. Ja kyllä, myös neuvostoliiton vaikutuksen alaisenaolon jäljet näkyvät, mutta huomattavasti vähemmän kuin olisin ikinä kuvitellut, rumia ja huonokuntoisia rakennuksia nyt löytyy ihan mistä kaupungista vain.
Vanha kaupunki miljoonine terasseineen on täynnä elämää, houkutellen kansan kaduille nauttimaan kesäpäivistä ja -illoista hyvän ruuan ja juoman ääressä. Tunnelma on vailla vertaansa, yleisilme on viihtyisä ja ihmiset ystävällisiä. Kaupunki on siisti ja maa on hintatasoltaan erittäin halpa. Liikennekin toimii. Keskustan ulkopuolelta taas löytää sitä paikallista tunnelmaa ja elämää, jota on mukava seurata. Turistilaumat loistavat poissaolollaan, mutta silti englannilla pärjää mukavasti. Mitä muuta sitä matkakohteelta enää tarvitseekaan?
Minä ainakin yllätyin todella positiivisesti ja ihastuin täysin Bukarestiin. Jälleen kerran oli todettava, että itä-Euroopalla saattaa monen korvissa olla kurja kaiku, mutta matkailun suhteen alue on kyllä varsin mainio kohteeksi! Kaupunki ei ollut lähelläkään sitä, mitä siltä odotin. Juttua Bukarestista on luvassa vielä siis myöhemminkin, kunhan tässä vielä hieman laskeudutaan.
Ja ei, romanialaisella halpalentoyhtiöllä (BlueAir) matkustaminen ei eronnut matkustuskokemuksena Finnairilla lentelystä mitenkään muuten, kuin että kahvi ja mustikkamehu jäi lennolla saamatta, kuulutukset suomeksi puuttui ja verkossa check-inin tekeminen ei toiminut. Hyvin toimi siis, menkää tekin!
14 comments
Olipas ihastuttavan näköistä! Romania on jo jonkin aikaa ollut mun listalla sellainen “kiinnostava, mutta muut kiilaa edelle” -kohde. Ehkä se ei vielä ihan pääse kiipeämään sieltä kovimpaan kärkeen, mutta viikon reissu siellä, Bukarest+Transilvania houkuttelisi kyllä kovasti! 🙂
Kiitos Sonja! Mullakin on Romania ollut pitkään tolla samannimisellä listalla, eikä tuonne varmasti olisi tullut lähdettyä ilman noita lentotarjouksia. Nyt sitten haaveilenkin jo kovasti juurikin tuonne Transilvaniaan suuntaamisesta, saa nähdä kuinka kauan tämän toteutumiseen menee. 🙂
Voisin kuvitella, että Bukarest on astetta viihtyisämpi heinäkuun helteillä kuin tammikuun loskassa 🙂 Mutta silti menisin Bukarestiin koska tahansa uudelleen umpsurkealla kelilläkin, sillä varsin mahtavasta kaupungista on kysymys! Kiitos linkkauksesta ja myös mukavasta matkustushalua nostattavasta postauksesta 🙂
Kiitti Rami! Joo, voin kanssa kuvitella että ainakin terassilla istumisen hienoutta olisi voinut olla vaikea tammikuussa löytää 🙂 Mä en tiedä kuinka paljon enää umpisurkeassa kelissä tuolla viihtyisin nyt kun on kaupungin nähnyt parhaassa mahdollisessa tilassa, mutta olisin kyllä valmis antamaan sille mahdollisuuden milloin vain! 😀
Mahtavan inspiroiva juttu! Varsinkin kun luen tätä lentokentällä, jonossa Blue Airin tiskille. Me saatiin tehtyä verkossa check-in, mutta lastenrattaiden takia pitää silti jonottaa. Jostain syystä tähän on pitkä ja hidas jono. Mutta sen ansiosta näin tän sun postauksen.
En malta odottaa, että huomenna päästään tutkimaan kaupunkia!
Oi, ihanaa reissua teille, jään mielenkiinnolla seuraamaan sitten teidän kokemuksia kaupungista! Hyvä myöskin tietää että web check-in toimii, jää siis sekin eroavaisuus pois tuolta mun listalta.. 😉
Mulla olis yks vaihtarikaveri Romaniasta ja pitkään oon halunnut reissata sinne nimenomaam häntä tapaamaan. Nyt kun näin nämä kuvat, niin olisi vielä enemmän motivaatiota lähteä tuonne, ihanan viihtyisän näköistä ?
Kiitti Hanna, Bukarest oli todella paljon viihtyisämpi mitä uskalsin kuvitella, joten ehdottomasti suosittelen lähtemään kaveria moikkaamaan kerta sellainenkin motivaattori löytyy! 🙂
Mä kehuin Romaniaa jo aiemmin sun instassa, nyt pitää vielä hehkuttaa täällä. Eli meidän parin vuoden takainen roadtrippi maassa oli ihan täydellinen, vähänkään seikkailunhaluiselle tuota voi kyllä suositella ihan 110%:sti. Romanian luonto on ihan järjettömän monimuotoista ja kaunista, eikä tuolla teillä tullut vastaan mitään, mitä ei kohtaisi muuallakin Euroopan maissa (paitsi ehkä hevoskärryjä liikenteen seassa – näissä oli muuten rekisterikilvet :D). Toki se köyhyys näkyi maaseudulla, monet kylät oli melkein tyhjiä ja kodittomia tai metsien reunoilla asuvia mustalaisia näkyi aika paljon.
Me lähdettiin lentokentältä Fagarasin vuoristoa kohti, ajettiin aivan huikeata Transfagarasanin tietä vuorten halki, asutiin Transilvaniassa pienessä maalaiskylässä pikku maatilalla (täysikuu toki osui kohalle, heh!) muutama päivä, jatkettiin Sighisoaraan ja Brasoviin ja lopulta takas Bukarestiin. Myös tuo Bukarest ylitti kaikki odotukset, ainoastaan illalla päärautatieaseman seudulla ei tehnyt mieli pyöriä, muuten yksikään ennakkoluulo ei kohdannut kaupungissa – sehän oli oikeasti tosi viihtyisä ja eläväinen paikka.
En oikein osaa hehkuttaa tuota trippiä tarpeeksi ja kun en blogiakaan mukamas ehdi kirjoitella, niin jää tämä nyt teidän kontolle visioida nämä hommat. Mutta siis menkää uudestaan, ihan parasta! ?
Kiitti Mikko kommenteista! Täytyy sanoa, että palo Romanian tutkimiseen jäi kovaksi ja tää teidän reitti kuulostaa kyllä mahtavalta, täytyy pistää muistiin tulevaa varten! Mä toivon että mulla löytyy aikaa kirjoitella kokemuksista enemmänkin, viimeaikoina on ollut täälläkin vähän haasteita, mutta teen parhaani jakaakseni Romanian ilosanomaa niin, että muutkin löytäisivät sinne! 🙂
Oi vitsi, miten näyttää kivalta! Tuonne(kin) on päästävä. Tosin tuo helle ei kyllä kuulostanut houkuttelevalta 😀
Kiitti! Viimeaikaisten helleaaltojen kourissa reissaamisten jälkeen lupasin, että en valita koko kesänä suomen säistä. Saa nähdä kuinka hyvin tässä onnistun, mutta mä olin tuolla taas oikeasti aivan tuskissani! Mutta joo, tässä voisi taas kysyä että minne sitä ei olisi päästävä, se taitaa olla se paljon lyhyempi lista… 😀
Hei, kiitos hienosta kertomuksesta ja upeista valokuvista. Itsellä oli samat mietteet ko valtiosta, mutta juttusi hälvensi ne pois! Miten rahan käyttö? Uskaltaako käyttää korttia harkiten vai onko paikallinen valuutta varmempaa?
Kiitti Eero kommentista! Mukava jos pystyin hiukan niitä ennakkoluuloja poistamaan, Bukarest ainakin oli sen verran kiva kohde, että ihan avoimin mielin sinne kannattaa mennä. Me käytettiin kyllä korttia ihan runsaasti ilman mitään ongelmia, mutta paikallista valuuttaa on hyvä kyllä olla jonkin verran mukana ihan varmuuden vuoksi.