Viinejä, juustoja ja suklaata – täydellinen yhdistelmä päiväretkellä Yarra Valleyssä

Melbourneen matkavinkkejä etsivä ei kovin helposti pysty välttymään kehoitukselta vierailla läheisen Yarra Valleyn viinitiloilla. Vain vajaan tunnin ajomatkan päässä kaupungista levittäytyvä viiniharrastelijan taivas tarjoaa matkailijalle monenlaista nähtävää ja koettavaa, ja siksi päiväretki Yarra Valleyhin mainitaankin lähes pakollisena aktiviteettina, ellei sitten ole täysin viinin vihaaja.

Vaihtoehtoja Yarra Valleyn vierailun toteuttamiselle on lähes yhtä monta kuin on toteuttajia, mutta suosituimmat tavat taitavat olla joko vuokra-autolla viinitilojen omatoiminen kiertely, tai sitten hyppäämällä mukaan päiväretkille, joita Melbournesta käsin on tarjolla pilvin pimein monin erilaisin sisällöin.

Vaikka itselläni aikaa oli Melbournessa vähemmän kuin lopulta koin tarpeelliseksi, oli suunnitelmissani alusta asti lähteä päiväretkelle viinitarhojen keskelle.

Domaine Chandon – Shampanjan jalanjäljillä

Kun Yarra Valleyn viinitiloista puhutaan, nousee Domaine Chandonin maineikas tila lähes poikkeuksetta esiin. Eikä se ihme ole, onhan Möet & Chandon on yksi maailman tunnetuimpia shampanjabrändejä ja sen alaisuudessa perustettu Chandonin tila noudattaa brändin perinteitä vahvasti myös Australiassa. Maineikkaan brändinsä ansiosta Domaine Chandon onkin mahdollisesti se kaikista suosituin viinitila jossa Melbourneen matkaava käy vierailulla. Ja sinne minäkin viinitilakierroksen aluksi päädyin.

Chandonin vehreissä maisemissa saamme lyhyen oppitunnin methode traditionellen, eli perinteisen shampanjanvalmistusprosessin saloihin, jonka jälkeen nautimme lasilliset kuohuvaa auringonpaisteessa – kuohuvan luonnollisesti siksi, että emme ole Shampanjan alueella Ranskassa, emmekä siksi voi puhua shampanjasta, vaikka juoma kuinka olisi muuten identtisesti valmistettua. Onneksi kategorisointi ei kuitenkaan makuun vaikuta, hyvin se maistuu, oli shampanjaa tai ei. Ja rehellisesti sanoen, juomaa siemaillessa ja viiniviljelmien yli levittyvää maisemaa auringonpaisteessa ihaillessa voin olla varsin tyytyväinen, että näin lokakuisena päivänä olen Australiassa juomassa kuohuviiniä, enkä syksyisessä Ranskassa juomassa shampanjaa ulkosalla. Ei sillä että se Ranskakaan huono vaihtoehto olisi.

Elämä tuntuu hymyilevän, kun istun viihtyisällä terassilla auringon mukavasti lämmittäessä. Vaikka Chandonin tila on yksi suosituimmista Yarra Valleyn kohteista viini-turistien keskuudessa, on perjantai-iltapäivänäkin tunnelma rauhallinen ja muita ihmisiä ei juurikaan näy. Tässä on hyvä hetki hengähtää.

Lasien tyhjennyttyä kierrämme tilaa tutustuen viinin valmistusmenetelmiin ja tuotantotiloihin tarkemmin. Lyhyt vierailu tilalla on paitsi miellyttävä, myös varsin opettavainen. Oppaamme viljelee mielenkiintoista ja yksityiskohtaista tietoa viinin valmistuksesta, välillä jopa nopeammalla tahdilla kuin ehdin asioita sisäistämään.

Mutta ei Domaine Chandon suinkaan ainoa vierailun arvoinen kohde Yarra Valleyssä ole, valinnanvaraa löytyy yhteensä 160 viinitilan edestä. Ja kun yrität löytää listauksen parhaista, on jokainen listaus erilainen.

Yering Station – Viini virtaa viininmaistelussa

Chandonin toimintaan tutustuttuamme jatkammekin matkaamme halki viiniviljelmien, jotka levittäytyvät silmänkantamattomiin. On vuoro seuraavan pysähdyspaikkamme, kun muutaman minuutin ajon jälkeen saavummekin Yering Stationin tilalle, yhdelle Victorian osavaltion vanhimmista viinitiloista. On aika maistella viinejä laajemmin.

Meidät ohjataan istuutumaan ulkotiloihin, jossa meidät perehdytetään 1800-luvun alkupuolelta asti toiminnassa oleen tilan historiaan. Kuulemme yksityiskohtia vuosien varrelta, samalla kun lasejamme täytetään. Kuulemme tarinoita palkinnoista ja tunnustuksista joita tila tuotteineen on kahminut, sekä perinteistä joita täällä vaalitaan. Sekaan mahtuu myös kertomuksia monivivahteisesta historiasta viinin valmistuksessa.

Tarinoita kuunnellessa ei ole epäilystäkään etteikö viineihin täällä suhtauduttaisi suurella intohimolla ja arvostuksella. Samalla kun mielenkiinnolla kuuntelen selostusta, huomaan pienen epämukavan tunteen vähitellen valtaavan minut. Oma makuaistini on niin onneton, että tiedän kykeneväni maistelemaan viinejä vain asteikolla ”jatkoon/ei jatkoon”, ilman sen suurempia perusteluita. Hieman epäilen, että kohta alkavan viininmaistelun osalta mennään omalle epämukavuusalueelle, jos se suoritetaan yhtä suurella intohimolla. Kevyesti kaupunkilaistunut maalaistollo on vaarassa paljastua…

Onnekseni saan pian huokaista helpotuksesta. Saan nimittäin nopeasti huomata, että tässä viininmaistelussa ei turhaan jäykistellä – haisteluun, lasin pyörittelyyn ja muuhun haihatteluun ei juurikaan keskitytä vaan lasin täytyttyä kuulemme lyhyesti kyseisen tuotteen taustoja, kuvauksen mausta ja kehoituksen heittää juoma huiviin sen suurempia hienostelematta. Seuraava kaato odottaa heti perään. Edellistä viiniä ei paljoa analysoida ennen kuin jo siirrytään seuraavaan.

Intohimoiselle viininharrastajalle tämä voisi olla painajainen, minunkaltaiselle täydelliselle amatöörille taas aivan täydellinen tapa – mikäs sen parempi kuin istuskella lämpimässä auringonpaisteessa ulkosalla, ja vieläpä kauniissa maisemissa siten, että joku täyttää lasin pyytämättä kerta toisensa jälkeen. Ja tämä kaiken lisäksi vielä ilman paineita siitä, että pitäisi yrittää uskotella ymmärtävänsä viineistä yhtikäs mitään.

Ensimmäiset kokeilemamme viinit kuuluvat pääsääntöisesti “jatkoon” kategoriaan” ja niin myös niitä seuraavat. Viiden jälkeen makuaistit eivät enää ole terävimmillään, mutta kuuntelen edelleen mielenkiinnolla yksityiskohtia rypäleisiin, viineihin ja valmistukseen liittyen. Uusia maistiaisia tarjotaan. Opin lisää, mutta rehellisyyden nimissä unohdan enemmän. On vain tietty määrä tietoa ja viiniä, jonka pääni kykenee sulattamaan lyhyessä ajassa.

Jossain kohtaa vaihdamme paikkaa, jatkamme maistelua baaritiskillä. Käteeni lyödään lista kaikista tarjolla olevista viineistä. Niitä on kymmeniä. Kun hieman hämmentyneenä kysyn, että miten tässä pitäisi menetellä, saan isännältämme huvittuneen vastauksen ”Valitse sopiva ja tilaa se. Juo lasi tyhjäksi ja toista niin monta kertaa kuin ehdit. Koska olette Sashin kanssa, talo tarjoaa.”. En sitten tiedä oliko tämä spesiaalitarjous todella vain koska oppaamme tuntui olevan varsin hyvä ystävä henkilökunnan kanssa, vai standardi juttu kaikkien ryhmien kanssa, mutta baari todellakin oli avoinna ja viini virtasi.

Ja niin sitä sitten maisteltiin. Kun täyttöjä on kymmenkunta takana, olen jo mennyt sekaisin, mitä viinejä olen maistanut ja mitä en.

En ole ryhmämatkojen suurin puolestapuhuja ja hieman alkuun emmin, pitäisikö opastetulle retkelle Yarra Valleyyn lähteä ollenkaan, etenkin kun omat aikataulurajoitteet olivat melkoisen tiukat. Onnistuin kuitenkin löytämään omaan (varsin tiukkaan) aikatauluun täydellisesti sopivan puolen päivän retken juuri sopivalla sisällöllä, joten päätin jälleen kerran haastaa ennakkoluuloni, kolkutella oman mukavuusalueen rajoja ja hypätä järjestetylle retkelle.

Vielä retken varattuanikaan en ollut ollenkaan varma siitä, että opastettu päiväretki olisi se oma juttuni. Päivän aikana sain kuitenkin yllättyä varsin positiivisesti jälleen kerran. Kahdeksan hengen pienryhmässämme meno oli rauhallista, eikä oikeastaan missään vaiheessa pelkäämääni karjalauma-fiilistä päässyt syntymään. Päinvastoin, pienessä ryhmässä tutustuu muuhun porukkaan hyvin ja saa mukavasti juttuseuraa. Ja helpottaahan se kummasti, kun on opas hoitamassa järjestelyt ja paikasta toiseen siirtymät. Pienessä ryhmässä oppaan kanssa pääsee myös hyvin juttelemaan, saaden paljon sellaista tietoa, jota ei muuten todennäköisesti olisi kuullutkaan. Tuskin sitä omatoimisesti samanlaista kokemusta olisi saanut yhtä kattavine tarjoiluineen. Ja täytyy myöntää, Yering Stationin katolla viidennen maisteluannoksen lasiini kaatuessa, olin myös hyvin tyytyväinen ettei autonavaimet omaa taskuani painaneet, vaan voin todeta vain “Yes please” tarjoilian kysyessä josko haluaisin maistaa erinomaista Pinot Noiria…

Vaikka viini virtasi ja lasia täytettiin tiheästi, ovat annokset onneksi varsin maltillisia. Humaltumaan ei tällä vierailulla siis onneksi ehdi, ellei sitten ihan kaksin käsin laseja kumoa.

Yarra Valley tarjoaa muutakin kuin viinejä

Ei Yarra Valleyn tarjonta pelkästään viineihin rajoitu. Kauniiden maisemien keskeltä löytyy tarjontaa monenlaiseen mielenkiintoon erilaisista aktiviteeteista kulttuuriin ja kulinaristisiin kokemuksiin.

Viinien maistelun jälkeen retkellämme täydennettiinkin kokemusta vielä kahden stopin edestä. Ensin pysähdys juustotehtaalla, jossa pääsemme maistelemaan laajaa valikoimaa erilaisia juustoja. Tämän jälkeen pyörähdämme vielä nostattamassa verensokerit kattoon Yarra Valleyn suklaatehtaalla, jossa saamme perinpohjaisen johdatuksen suklaan maailmaan ja maistelemme suklaata antaumuksella mitä erikoisemmissa makuyhdistelmissä. Pienimuotoisen suklaan yliannostuksen jälkeen onkin helppo istahtaa pikkubussimme kyytiin ja ihailla ohikiitäviä vehreitä viiniviljelmiä oppaamme kääntäessä auton nokan takaisin kohti Melbournea.

Viiniä, juustoja, suklaata. Ei se opastettu päiväretki ehkä alkuun varsinaisesti tuntunut voittajavalinnalta, mutta jälkikäteen ajateltuna se oli varsin oiva valinta omassa tilanteessani. Isommalla porukalla matkassa ollessa toki omatoiminen reissu olisi varmasti ollut myös mielenkiintoinen, mutta yksin rajallisella ajalla matkatessa ratkaisu osoittautui niin toimivaksi, että tekisin saman valinnan uudestaankin.