Jo ensimmäisenä päivänä Kosovo enemmän hämmästyttää, kuin ihastuttaa. Hämmästyttää kuitenkin pelkästään hyvässä mielessä. Olin maalannut etukäteen mielessäni kuvaa sodan runtelemasta, itsenäistymisestään taistelevasta maasta, joka edelleen on kaiken viime vuosikymmenten myllerryksen jäljiltä hivenen polvillaan, toipumassa. Se, millaisena maa lopulta näyttäytyi, oli kaukana tästä.
Mieleen painuivat lähinnä iloiset ja ystävälliset ihmiset, sekä eloisa katukuva. Oli vaikea uskoa, että tämä on se sama maa, jonne edelleen suomestakin lähtee rauhanturvaajia. Kyllä täällä edelleenkin köyhyyttä näkyi, rosoisa olisi paras sana kuvaamaan kylien ja kaupunkien ilmettä. Vain muutama satunnainen kaduilla vastaan tullut KFOR-auto erotti Kosovon yleisilmeen naapurimaista – samalla tavalla niitä ränsistyneitä rakennuksia, roskia ja heikkoa infraa näkyi niin Makedoniassa, kuin Albaniassakin.
Toisena päivänä Pristinassa, maan pääkaupungissa ollessamme päädymme saamaan yksityisen opastuksen suljetussa museossa vapaapäiväänsä viettävän työntekijän toimesta. Mies on meille entuudestaan täysin tuntematon, ja tilanne täysin sattumusten summa. Kuitenkin juttelemme museota kiertäessämme pitkät pätkät kuin vanhat tuttavat. Päädymme jossain kohtaa juttelemaan Kosovosta matkakohteena. Kysyin herralta, miten hän itse näkee Kosovon – Miksi ulkomaalaisen kannattaisi hänen mielestään suunnata Kosovoon? Kauaa ei hänen tarvinnut asiaa miettiä, kun hän jo silmät kirkastuen listaa Kosovon olevan oiva matkakohde viidestä eri syystä:
1. Ystävälliset ihmiset
Mielikuva kosovolaisista ei välttämättä monen suomalaisen korvissa ole se parhain, mutta todellisuudessa tämä kansakunta vei matkalla jalat alta. Kirjoittelinkin tästä jo aiemmin oman, erillisen juttunsa, mutta edelleen täytyy todeta, että kosovolaisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus oli yksi koko matkan positiivisimmista yllätyksistä. Voin siis allekirjoittaa tämän väitteen täysin.
2. Turvallisuus
Kosovo. Sota. Rauhanturvaajat. Turvattomuus. Tässä se, millaisen ajatteluketjun maan mainitseminen saa monen ihmisen mielessä. Kyllä, Serbian rajalla edelleenkin on alueita, jonne ei suositella kevyin perustein mentävän ja jossa on noudatettava erityistä varovaisuutta, mutta etenkin pääkaupunki Pristinassa ja muilla seuduilla maa on mainettaan parempi nykyään. Vaikka tämän turvallisuus-väittämän hieman ehkä itsekin kyseenalaistin, vastaavaa väittivät monet Kosovossa liikkuessamme. Vaikka turvallisuusuhasta saa edelleen lukea paljon, on rikollisuus vähentynyt viimevuosina ja matkailijalle suurin turvallisuusuhka taitaakin olla liikenne, ellet sitten päädy seikkailemaan syrjäseuduille teiden ulkopuolelle, silloin nimittäin saatat posauttaa mennessäsi maamiinan..
On kuitenkin todettava, että tähän turvallisuusväittämään en löytänyt riittävän vedenpitäviä todisteita asiaa jälkikäteen tutkittuani, eli tämä on väite jää ärsyttävästi vain väittämäksi. Vaikka kovasti haluaisinkin, en sitä faktana halua lähteä kertomaan, ellen löydä parempia todisteita.
3. Macchiato
Maailman parasta. Edes italialaiset eivät osaa tehdä yhtä hyvää Macchiatoa. Näin kuulimme paitsi oppaamme, myös useamman muun paikallisen mainitsevan. Kun googletat ”best macchiato in the world”, myös tulokset puhuvat tämän väitteen puolesta. Kosovolaiset tuntuvat pitävän Macchiatojaan lähes kansallisjuomana ja sitä tarjotaankin lähes kaikkialla suurella ylpeydellä. Oma makuaistini ei toki ole niin harjaantunut, että väitteeseen osaisin ottaa kantaa, mutta kyllähän ne lukuisat Macchiatot, joita tuli Pristinan katukahviloissa juotua, ihan loistavilta maistuivat.
4. Ruoka
Kosovolainen ruoka on sekoitus itää ja länttä. Vaikutteita on haettu paitsi mausteiden käytön, myös raaka-aineiden puolesta ympäri Eurooppaa ja Lähi-itää, lopputulemana mielenkiintoinen omaleimainen sekoitus monen keittiön parhaista puolista. Jälleen kerran täytyy todeta, että oma makuaistini ja suhtautuminen ruokaan lähinnä polttoaineena aiheuttaa sen, että en uskalla ottaa kantaa tähän väitteeseen muuten kuin toteamalla, että hyvin me syötiin, täälläkin.
Kuten huomaatte, on syynsä miksi en ruvennut ruokabloggariksi, tai miksi tästä blogista tuskin tulette lukemaan ravintolasuosituksista
5. Monumentit
65 prosenttia Kosovosta tuhoutui sodan keskellä. Tuhon ollessa vielä tuore, ei maata voi hyvällä tahdollakaan väittää kauniiksi. Jälleenrakennus on kyllä käynnissä, mutta ulkoasu on vielä tällä hetkellä sekoitus raunioita, ränsistynyttä ja modernia rakennusta. Nähtävyyksiä ei siis täällä kannata runsaasti odottaa. Vaikka sota oli maalle tuhoisa, kuitenkin muutamia merkittäviä monumentteja säästyi kuin ihmeen kaupalla ja ne ovatkin nousseet maan tunnetuimpien nähtävyyksien joukkoon sen myötä. Tunnetuimmat monumentit, neljä 1200-1400-lukujen ortodoksista kirkkoa on vuosien 2004 ja 2006 välillä on listattu myös UNESCOn maailmanperintökohteiksi. Näistä yhden, Gračanican luostarin lähellä Pristinaa mekin kävimme matkalla katsastamassa ja hienoksi toteamassa.
Kuten ehkä ylläolevasta listauksesta voi päätellä, ei Kosovo ehkä ole paperilla se kiinnostavin, eikä varmasti myöskään monipuolisin matkailumaa, mutta silti se oli monella tapaa varsin kiinnostava. Kosovosta et ehkä löydä kaunista luontoa yhtä paljoa kuin naapurimaista, eikä maa ole muutenkaan kaunis, mutta sen, mitä maa nähtävyyksissään häviää, se ottaa takaisin ilmapiirillään ja lämminhenkisyydellään monin kerroin.
