Viva Las Vegas!

What happens in Vegas, stays in Vegas, sanotaan. Tuo Nevadan osavaltiossa sijaitseva kaupunki on pahamaineisen kuuluisa aikuisten päivänvaloa kestämättömien hurvitteluiden päänäyttämönä. Villi ja vallaton Vegas, jossa kaikki on mahdollista, myös se mahdoton. Kaupunki joka ei koskaan nuku, kaupunki jossa unelmista tehdään todellisuutta ja kaupunki, jossa hiukan liian usein tulee tehdyksi ylilyöntejä.

Ainakin omalla kohdallani kaupunki oikein huutaa kaikissa mielikuvissa lapasesta lähteneitä bileitä, kuiviin imettyä pankkitiliä ja järjetöntä morkkista krapulaisena aamuna. En oikeastaan keksinyt yhtään syytä sille, miksi Vegas olisi paikka, jonka tulisi kuulua matkasuunnitelmaani Yhdysvaltojen road tripilläni. Mutta niin vain sinne päädyin. Ihan vain koska se on Vegas.

En minä ollut edes ajatellut meneväni Vegasiin ollenkaan. Lopulta huomasin, että kaupunki osuisi joka tapauksessa suoraan reitilleni, ja olisi tuntunut tyhmältä vain ajaa siitä läpi. Varasin siis yhden yön kaupungista ajatellen, että käydään nyt pikaisesti vilkaisemassa sitä sirkusta. Jossain kohtaa reissuun aikana yhden yön varaus muuttui kahdeksi. Kun sääennusteet näyttivät yli 40 asteen helteitä, alkoi korkeatasoinen resortti valtavine uima-allasalueineen houkuttelemaan hiukan liikaa kaiken sen kansallispuistoissa pinkomisen keskellä. Ja se oli ihan oikea päätös, sen verran meinasi pää pehmentyä helteessä, että tällä ratkaisulla vältin todennäköisen auringonpistoksen ja lämpöhalvauksen jossain päin Nevadan patikkapolkuja.

Ellet halua hakata koko pitkää päivää pajatsoa, ei Vegasissa päiväsaikaan juuri muuta voi kesän kuumimmilla helteillä tehdäkään kuin maata altaalla kylmä drinkki kourassa, ellei sitten halua aivojen sulavan lopullisesti. Toki kaupungin reunalla on kaksi suurta outlet-kylää, joiden ilmastoituihin liikkeisiin hellettä voi myös paeta, jos palmujen tuijottelu vaakatasossa ei houkuttele tai ole mahdollista. 

Kun saavuin Vegasiin, olin viettänyt jo toista viikkoa erinäisissä kansallispuistoissa ja pienissä kylissä. Olin tottunut nuhjuisiin kyliin ja keskitasoiseen majoitukseen. Kun sitten paukahdin Vegasin ytimeen, pääkadulla sijaitsevaan suureen ja prameaan kasino-hotelliini, tunsin hyvin vahvasti olevani jossain minne en kuulunut. Kiiltävien pintojen ja kristallikruunujen keskellä taisin olla kirjaimellisesti puskasta pompanneen näköinen ja pölypilvi ympärilläni saattoi yltää hotellin ylimpään kerrokseen asti. Kontrasti aiempien päivien ympäristöön oli valtava. Jotenkin kummasti onnistuin silti vastaanotossa hymyilemään itselleni upgraden hotellin ylimpään kerrokseen. Optimoivat varmaan sen pölypilven vaikutusaluetta.

Ja kyllä muuten tuntui hyvältä vaihtaa hetkeksi vaelluskengät ja urheilutrikoot sandaaleihin ja kesämekkoon, ja painella pitkin asfaltoituja katuja ja nukkua yönsä prameassa hotellihuoneessa, Vegasin valojen säihkyessä lähes kolmekymmentä kerrosta alempana, sekä lojua kuuman kesäpäivän kuumimmat tunnit palmun latvoja tuijotellen.

Mielikuvat ja ennakkoasenteet olivat vahvat. Olin henkisesti varautunut astuvani keskelle aikuisten tosielämän sirkusta, jossa humalaisten huudot ja neonvalojen jatkuva välke aiheuttaisivat loppuvuoden kestävän päänsäryn. Olin niin väärässä. Taas.

Kyllä, Vegas on villi ja vallaton, ja ennen kaikkea päätähuimaava kaikessa hektisyydessään ja valojen välkkeessään. Omat kokemukset Las Vegasista kuitenkin osoittivat, että katukuva olikin yllättävän siisti. Jos ei kaupungin mainetta tietäisi, voisi hyvin kuvitella koko kaupungin olevan varsin siisti ja viaton, jos nyt ei uhkapelejä oteta huomioon. Se oli jopa viihtyisä. Toki aamun pikkutunteina tilanne on voinut olla jo toinen, mutta vielä puolen yön pintaankin meno oli varsin siistiä, humalaisia näkyi lähinnä hotellin allasbileissä, mutta ei juurikaan kaduilla. Kaduilla ei kaupiteltu kyseenalaisia aineita tai palveluita ja väki oli lähes poikkeuksetta siivosti. 

Olin jopa hiukan hämmentynyt. Se Vegas, jonka minä kahden päivän aikana näin, ei vastannut mielikuviani oikein minkään muun suhteen kuin järjettömien neonvalojen osalta. Toki kasinoissa raha vaihtoi omistajaansa läpi yön ja jopa aamu kuuden aikaan, mutta muutoin meno oli yllättävänkin rauhallista. Tai sitten vain olin “väärissä” paikoissa.

The Strip – Las Vegasin ydin

Vegasin tarjonta on loputon. Kaupungin viihdetarjonnan ydin on the Strip – lähes kymmenen kilometrin mittainen katu, jonka varrella levittyy toinen toistaan tunnetumpia maamerkkejä. Vaikkakin hallinnollisesti kadusta suuri osa kuuluu Las Vegasin ulkopuolelle, on tämä se alue, jonka valtaosa matkaajista kuvittelee Las Vegasia miettiessään.

The Stripiltä löydät kaikki maailmankuulut kasinot Bellagiosta Ceasar’s Palaceen. Vierivieressä kohoavat, toinen toistaan hulppeammat kasinot ovat tuttuja niin monista elokuvista, että kaupunki tuntuu ensikertalaisestakin hämmentävän tutulta. The Strip on myös omalla tavallaan kuin maailma pienoiskoossa. Puolessa tunnissa voit kävellä Venetsiasta Ateenan, Pariisin ja New Yorkin kautta Disneyn satumaailmaan ja muinaiseen Egyptiin. Nämä viihdemaailmat pitävät sisällään komplekseja, joille keskiverto kaupunkikin häviää tarjonnan laajuudessa. Maailmanluokan konsertteja, esityksiä ja monipuolisia spektaakkeleita voi todistaa vuoden jokaisena iltana, huippukokkien pyörittämiä ravintoloita löytyy vaikka vuoden jokaiselle illalle.

Resortit ovat monesti niin isoja, että niissä saa kulumaan vaikka päivän. Omassani kesti 20minuuttia vain kävellä huoneesta uima-altaalle, eksyin pelkästään kasinoalueella useamman kerran, ravintoloita oli kymmeniä ja yhden päivän aikana esityksiä olisi ollut tarjolla David Copperfieldistä Cirque de Soleiliin ja useaan muuhunkin esitykseen. Siis YHDEN resortin! Ja näitä resortteja on pelkästään yhdellä kadunpätkällä kymmeniä Vegasissa!

Jos Vegasissa pääsee tylsistymään, ei syy ainakaan tarjonnan puutteessa ole.

The Stripillä kävellessä niskat meinaavat mennä nurin ympärillä kohoavia pilvenpiirtäjiä ja niiden neonvaloja ihmetellessä. Valojen välke on häikäisevä ja varmasti ikimuistoinen. Mutta se paras osa Stripillä, niinkin kliseiseltä kun se voi kuulostaa, oli Bellagion ilta-aikaan vartin välein tanssivat suihkulähteet. Päädyin lopulta katselemaan suihkulähteiden tanssia neljään eri otteeseen, ja jokaisella kerralla esitys oli erilainen ja vain yksi näistä hiukan tylsä. Joka tapauksessa musiikin tahtiin tanssiva suihkulähde, ja sen valaistus oli uskomattoman upea näky, vaikka ihan jokainen esitys ei kylmiä väreitä saanutkaan aikaan. Jos siis päädyt Bellagion suihkulähteelle ja toteat esityksen latteaksi, anna sille uusi mahdollisuus, toinen kerta saattaa yllättää positiivisemmin. Myös The Miragen illalla tunnin välein tulta syöksevä tulivuori oli showna varsin mahtipontinen, mutta ei se upeudessaan aivan Bellagion suihkulähteille vertoja vetänyt.

Downtown Las Vegas ja Fremont Street

Vaikka The Strip on se, minne Las Vegasin viihdetarjonta keskittyy, löytyy kaupungista vieläkin mielenkiintoisempi alue, ainakin omaan makuuni. Stripiltä pohjoiseen, kaupungin keskustasta löytyvä Fremont Street on toinen suosittu alue kaupungissa. Osittain katettu Fremont street on huomattavasti rosoisempi, vähemmän kiillotettu ja eläväisempi alue, sieltä puuttu the Stripin mahtipontisuus ja keinotekoisuus, menoa ja meininkiä sitten sitäkin enemmän.

Siinä missä Stripillä elämä keskittyy kasinojen sisätiloihin ja kadut on järjettömän liikenteen vallassa, on Fremont Street alue, jossa on enemmän kävelykeskuksen tuntua. Kadun reunoja koristavat ravintolat, baarit ja kaupat. Kävelykadulla taas parveilee hyvin monimuotoista katutaiteilijaa ja artistia – osa hiukan paremmin avuin, osa hiukan kyseenalaisemmin. Mutta elämää, menoa ja tunnelmaa  kadulla on runsain mitoin ja ihan pelkästään ihmisvilinän tarkkailuun tämä on ihan loistava paikka.

Las Vegas on mieletön, viihdyttävä ja hämmentävä. Siellä kaikki todellakin on mahdollista, eikä ole yhtään ihme, jos kaikki se neonvalojen välke saa kokeneemmankin matkailijan pään pyörälle. Mutta silti kokemus jäi omalta osaltani hiukan vaisuksi. Yhdysvaltojen road tripin osalta eniten kysymyksiä ja ihmetystä on herättänyt se, kuinka uskalsin lähteä yksin matkaan. Eikö olo tullut yksinäiseksi, tai kaveria kaivannut? Jos jätetään Yosemiten karhu-kohtaaminen huomioimatta, on vastaus ollut aina että muuten ei, mutta Las Vegasissa kaveri olisi ollut kiva. Ei se ole yksinmatkaajan kohde, ainakaan jos olet tällainen alkoholia, uhkapelejä ja erilaisia konsertteja tai esityksiä välttelevä tyyppi, kuten minä. Silloin kokemukset Vegasista jää auttamatta hieman vajaavaisiksi. Mutta kyllä Vegas silti vierailun arvoinen oli, seuraavalla kerralla tiedän vain ottaa kaverin seuraksi.