Yhdysvaltojen road trip alkaa!

On aika seuraavan seikkailun, josta olen suoraan sanoen samaan aikaan innoissani ja …no, todella innoissani. Sinivalkoiset siivet kuljettavat minut jo huomenna kohti aivan mielettömiä kohteita. Edessä on pari viikkoa kestävä vapaus mennä sinne minne nokka vie, kulkea polkuja, joita en aiemmin ole kulkenut, nähdä maailmankuuluja kohteita, ihailla luonnon monimuotoisuutta, suurkaupunkien sykettä ja autiomaan karuutta. Edessä on villiä länttä, kalifornian aurinkoa ja ikonisia vuorimaisemia.

Kyllä, Yhdysvallat kutsuvat. Toukokuinen retki Yhdysvaltoihin on jo muodostunut perinteeksi, mutta tällä kertaa ei pysytäkään itärannikolla, vaan lähdetään länteen.

Alkuvuoden matkat ovat keskittyneet kaupunkeihin ja rantoihin. Olen huomannut, että mieli halajaa kuitenkin luontoon, joten olen odottanut tätä matkaa poikkeuksellisen paljon. Jalkani syyhyävät päästä patikkapoluille, tallaamaan vuorten rinteitä ja kieppumaan kanjonin reunalle. Edessä on monenlaista maastoa, niin kuivaa ja karua, mutta myös raikkaan vihreää.

Kuva: Pixabay / derwiki

Vuoria, vesiputouksia ja aavikkoa. Upeita kivimuodostelmia ja silmänkantamattomiin jatkuvaa avaruutta. Aikaa rauhoittumiselle yhdessä itselle jälleen kerran täysin uudenlaisten seikkailujen.

Alun perin ajatus matkasta syntyi jo vuosi sitten. Norwegianin 400 euron lennot Los Angelesiin kirvoittivat mielen suunnittelemaan, mitä kaikkea Yhdysvaltojen länsirannikoilla voisikaan tehdä. Muutin kuitenkin mieleni, sillä ajattelin Yhdysvaltojen olevan jotenkin tylsä ratkaisu, onhan tämä jo kymmenes kerta maassa. Suuntaisin katseen kohti Boliviaa ja melkein jo varasinkin matkan, mutta lopulta pitkälle nelinumeroiset lentoliput saivat siirtämään katseet takaisin kohti Yhdysvaltoja. Sitten käänsin katseen kohti Nepalia ja Bhutania. Siihen suunnitelmaan tuli kuitenkin nopeasti stoppi, kun kotisohvalla kuului vierestä lausunto ”ei, kun mäkin haluan sinne”. Herralla ei kuitenkaan lomapäiviä tähän väliin ole käytettävissä, joten siirsin Nepalin ja Bhutanin suosiolla odottamaan toista hetkeä. Suuntasin siis katseeni kohti Yhdysvaltoja, totesin että se ei todellakaan ole tylsä vaihtoehto ja sillä tiellä nyt ollaan, laukku lähes pakattuna.

Kuva: Pixabay / Pexels

Alun perin Yhdysvaltojen suunnitelma oli kyllä pysytellä vain Kaliforniassa, kierrellä Los Angelesissa, ajella pitkin Highway 1:tä aina San Franciscoon asti. Maanvyörymien suljettua osan reitistä päätin, että tuo pätkä saisi jäädä toiseen kertaan, sellaiseen kun ne parhaat palat pääsee ajamaan läpi ilman kiertoteitä. Mutta ei maanvyörymät ainoa syy ollut. Tuntui nimittäin myös, että nyt ei ollut kaupunkien aika, kaipasin yksinkertaisesti niin paljon luontoon, joten päädyin tekemään hyvin vahvasti eri kansallispuistoihin keskittyvän kierroksen.

Nyt reitti viekin karkeasti Los Angelesista Grand Canyonin ja Utahin luonnopuistojen kautta Las Vegasiin. Los Angelesissa tosin tutustun vain lentokenttähotelliin, en muuta. Las Vegasista matka jatkuu vielä Yosemiteen ja San Franciscoon. Aikaa käytettävissä on kaksi ja puoli viikkoa. Matkaan mahtuu niin monta ikonista, kuuluisaa ja suosittua kohdetta, joiden kuvia olen vuosia ihaillut, että kyllä tästä jonkin sortin unelmien road trippinä voidaan puhua. Kartalla alustava reitti näyttää kutakuinkin allaolevan mukaiselta.

Edessä on seikkailu isolla S:llä ja reissu isolla R:llä, lähden nimittäin matkaan yksin, vailla reissuseuraa. Hulluksi ovat haukkuneet, monet silmiään pyöritelleet. Toiset sanoneet kadehtivansa, jotkut todenneet unelmakseen, toiset painajaisekseen – olla nyt noin pitkään täysin vailla seuraa. Pikkuisen arjen pyörteissä ryytyneelle introvertille oma seura on joskus vain se paras seura ja tämä reissu on todennäköisesti parasta pitkään aikaan. Reissulle onkin kovat odotukset, toivottavasti edes osa niistä saavutetaan.

Kuva: Pixabay / KeYang

Kyseessä on kunnon perinteinen road trip, edessä varsin klassisia ja ikonisia kohteita. Vuokraan auton ja ajan minne lystää, milloin lystää. Hotellit on toki varattu koko ajalle jo etukäteen, mutta lähes kaikki niistä on peruutettavissa edelliseen päivään asti, jos tuleekin tarve muuttaa suunnitelmia. Osittain matkalla suuremmassa roolissa onkin itse matka, ei ne määränpäät ­– vapaus, seikkailuntuntu ja uuden kohtaamisen kutkuttava tunne vatsanpohjassa.

Kuva: Pixabay / skeeze

Suurimmat jännityksen aiheet pyörivät lähinnä sen ympärillä, tuleeko Yosemitessa karhuhavaintoja ja kuinka takalisto kestää kaiken ajamisen. Siitä olen kuitenkin varma, että reissusta tulee ikimuistoinen, mutta missä muodossa, se selviää vasta matkan päätteeksi.

Laukku on pakattu, boarding pass on taskussa ja pakolliset askareet paketissa toistaiseksi. Mahanpohjassa ihana kutkutus, huomenna olen jo Los Angelesissa. Blogi siis hiljenee taas muutamaksi viikoksi, mutta reissua voi seurata sillä välin instagramissa @laura_irtiottoja.