Yksityinen safari Klaserien luonnonsuojelualueella Etelä-Afrikassa

On monia tapoja lähteä safarille. Sen voi tehdä halvalla, tai sitten kalliilla. Voi kulkea omatoimisesti, tai päätyä yksityiselle alueelle, jossa kaikki päiväaktiviteetit on sisällytetty majoitukseen. Ja kaikkea siltä väliltä. Meillä marraskuinen safari Etelä-Afrikassa oli kaksiosainen, sillä kokeilimme kahta hyvin erilaista lähestymistapaa. Ensin vietimme kolme päivää Krugerin kansallispuistossa omatoimisen safarin merkeissä, ajellen puiston teitä ympäriinsä, bongaillen eläimiä jatkuvalla sarjatulella ja majoittuen vaatimattomasti yleisissä leireissä. Tämän jälkeen siirryimme vielä Greater Krugerin alueella sijaitsevalle Klaserien yksityiselle luonnonsuojelualueelle paikkaan, jossa päivät vietettiin vieraina henkilökunnan huolehtiessa kaikista tarpeista, hoitaessa myös safariajeluiden kuljettamiset ja eläinten etsinnän ja noh, majoittuen selkeästi paremmin. Tarkoitus oli nähdä ja kokea hieman erilaiset tavat toteuttaa safari, ja sellainen myös koettiin. 

Yksityiselle safarialueelle siirtyminen oli yllätys matkassa mukana olleelle kummitädilleni, jolle pyöreiden vuosien täyttämisen kunniaksi järjestettiin sukulaisten kesken tuo osuus safarista syntymäpäivälahjana. Oli suorastaan pienimuotoinen ihme, että kukaan reissuseurueesta ei missään vaiheessa puhunut ohi suunsa (ainakaan pahasti) ja tämä osuus matkasuunnitelmasta saatiin pidettyä sankarilta visusti pimennossa aina siihen aamuun asti, kun oli määrä ajaa Klaserien porteista sisään. Tässä siis syy, jonka vuoksi olin safarin suunnitelmien osalta varsin ympäripyöreä puheissani ennen matkaa.

Yksityisiä luonnonsuojelualueita on Greater Krugerin alueella seitsemän kappaletta ja ne sijaitsevat Krugerin kansallispuiston reunamilla, jakaen yhteisen rajan kansallispuiston kanssa. Jokaisella safarialueella tarjotaan majoitusta erilaisissa yksityisten toimijoiden leireissä ja lodgeissa. Vielä 90-luvulle asti Krugerin kansallispuiston ja näiden yksityisten luonnonsuojelualueiden välillä kulki aita, mutta nykyään näitä ei enää ole, ja eläimet saavat vaeltaa Greater Krugerin alueella vapaana. Periaatteessa siis samoja eläimiä voi nähdä niin yksityisillä alueilla, kuin yleisilläkin, mutta toki on syytä muistaa että monien eläinten reviiri on yllättävän pieni. Yksityiset safarialueet eivät siis pääsääntöisesti ole osa Krugerin luonnonpuistoa, vaan osa  suurempaa kokonaisuutta joka muodostaa Greater Kruger -puiston. 

Näitä yksityisiä luonnonsuojelualueita ja niiden tarjoamien lodgejen safareita ei suinkaan pidä sekoittaa yksityisiin majoituspaikkoihin Krugerin luonnonpuiston alueella, sillä nämä  Krugerissa sijaitsevat paikat kyllä tarjoavat yksityistä majoitusta, mutta niillä vieraillessa safarit ajellaan silti yleisillä teillä, aivan kuten Krugerissa omatoimisestikin liikkuessa.

Yksityisillä luonnonsuojelualueilla sijaitsevat safari-lodget ovat suosittuja kohteita, tarjoten huomattavasti eksklusiivisempaa safarikokemusta, kuin mitä omatoimisesti yleisillä alueilla voi saada. Kaikesta pidetään huolta ja ihmisiä on vain rajoitettu määrä. Tungosta ei siis pääse syntymään.

Yksityisillä alueilla maine varsin kalliina kohteena, eikä suotta. Yksityinen safari ei todellakaan sovi aivan pienimmällä budjetilla liikuttaessa, sillä tarjontaa tutkiessani kahlasin aikanaan toista sataa majoitusvaihtoehtoa läpi, ja vain kourallisessa hinnat pysyivät alle 500euron. Siis per yö! Per henkilö! Tonni per pää per yökään ei suinkaan ollut tavatonta. Ihanan kallista, sanoisin, ellen olisi ollut ihan kauhuissani sikamaisista hinnoista.

Itse meinasin jossain kohtaa jo luopua toivosta matkaan tätä osuutta selvittäessä, sillä yhdeksän hengen seurueelle parin yön safari näissä paikoissa alkoi muodostumaan jo melkoisen hintavaksi. Alkoi tuntumaan siltä, että yksityinen safari jäisi auttamatta meidän budjetin sallimien rajojen ulkopuolelle. Lisäksi, useimmat leirit ovat hyvin intiimejä ja pieniä, monesti majoittaen kerralla vain noin 20 henkilöä, eikä enää puolta vuotta etukäteen varatessa yhdeksän hengen seurueelle olisi ollut tilaakaan. Lisäksi oman rajoituksen tarjontaan teki se, että majoituksen tulisi olla kohtuullisen esteetön, sillä toinen matkaseurueen nuoriso-osaston jäsenistä kulkee pyörätuolissa.

Kaiken selvittelyn keskellä olin jo heittämässä pyyhettä kehiin, kunnes löysin paikan joka osui budjettiin, jossa oli tilaa ja riittävän kelvolliset fasiliteetit. Tämän seurauksena päädyimme viettämään Klaserien yksityisellä luonnonsuojelualueella Gomo Gomo Game Lodgen vieraina kaksi päivää.

Ja täytyy sanoa, että vaikka kolme päivää omatoimisesti Krugerissa ylitti kaikki odotukset, onnistui siitä huolimatta myös tämä jälkimmäinen osuus ylittämään odotukset.  Meillä oli mitä parhaat kaksi päivää, jonka aikana nautimme melkoisen erilaisesta safarikokemuksesta. Täytyy myöntää, että etukäteen olin tämän osuuden osalta melkoisen huolissani kuinka hyvin tuo yksityinen safari lopulta kannattaisi. Omatoimisesti vietetyt päivät olivat olleet niin onnistuneita kaikkine hienoine eläinkohtaamisineen, että hieman pelkäsin että rahoille ei voitaisi enää saada juurikaan vastinetta, ainakaan samalla tasolla. Olin onneksi taas kerran väärässä huolieni kanssa.

Yksityisillä alueilla majoittuessa hintaan kuuluu lähes poikkeuksetta täysihoito, sekä kaikki safariajelut. Safariajelut tehdään avoimilla, safarikäyttöön suunnitelluilla maastoautoilla, jossa mukana on kaksi henkilökunnan jäsentä, ranger ja tracker (älkää kysykö miten nämä taipuvat suomeksi), jotka harjaantuneiden katseiden ja kattavan kokemuksensa avulla pyrkivät varmistamaan, että kyydissä olijat saavat parhaan mahdollisen kokemuksen. Vietimmekin kaksi päivää yksityisellä alueella nauttien siitä, että itse ei tarvitse huolehtia mistään ja muut etsivät meille kiinnostavat eläimet.

Krugerissa julkisilla alueilla kaikkien autojen, myös puiston omien, on pysyteltävä yleisillä teillä, eikä pusikkoon saa eläinten perässä painella vaikka kuinka tekisi mieli. Yksityisillä alueilla autot taas saavat myös usein poistua teiltä, jolloin eläinten lähelle voi päästä huomattavasti paremmin kuin yleisillä teillä. Välillä eläimet tulivat vähän liiankin lähelle, kuten eräs leijonanaaras pimeällä. Kuulen sen hengityksen edelleenkin korvissani, kun se kiersi selkämme taakse vain metrin päässä suojaamattomasta niskastani. Kyllä, silloin vähän jännitti.

Kahden päivän aikana saimmekin melkoisia off-road kokemuksia pomppuisilla hiekkateillä. Välillä mentiin hyvinkin rauhassa henkilökunnan etsiessä meille kissapetoja ja sarvikuonoja, välillä taas tuntui kuin olisi ollut ralliauton kyydissä, kun lähdettiin tuhatta ja sataa sinne, missä radiopuhelimeen tulleen viestin mukaan oli juuri nähty leijonalauma.  Välillä taas ajeltiin pitkin sellaista pensaikkoa, josta en olisi ikipäivänä uskonut meidän menevän läpi. Mutta niin vain Land Rover kiipesi yli ylitsepääsemättömiltäkin näyttävien esteiden. Välillä kyydissä oleminen oli elämys ihan ilman niitä eläimiäkään.

Päivät yksityisellä safarilla kulkevat kaikkialla hyvin samantyylisellä kaavalla: herätys epäinhimmilliseen aikaan aamu viiden pintaan, kuppi kahvia naamaan ja safariajolle mars. Jossain kohtaa pysähdytään nauttimaan aamukahvi ja kolmen tunnin ajelun jälkeen palataan leiriin aamupalalle. Sitten otetaan pari tuntia rennosti uiden, ottaen aurinkoa tai rentoutuen varjossa, seuraten minkälaisia eläimiä ympäröivässä maastossa liikkuu.

Päivällä voi myös lähteä kävellen tutkimaan ympäröivää luontoa opastetulle kävelylle katsomaan, jos vaikka joku alueen eläimistä kävelisi vastaan. Ja vaikka eläimiä ei näkyisikään, saattaa kävely olla unohtumaton kokemus jos oppaana on yhtä veikeä tapaus kun meillä ja huomaat päätyneesi kesken kävelyn harjoittelemaan yleistä Etelä-Afrikkalaista lajia ja kisaamaan siitä, kuka sylkee impalan papanan pisimmälle…. P*ska maku voi jäädä suuhun niin monella eri tavalla!

Pian lounaan jälkeen on aika hypätä taas autoon ja seuraavat kolme tuntia saa taas olla eläinjahdissa, pysähtyen jossain välissä lyhyesti pienelle sundownerille. Leiriin palaamisen jälkeen onkin aika maittavan illallisen. Parhaassa tapauksessa pääset illallistamaan tähtitaivaan alla, nuotion valossa niin kuin me. Kaiken tämän jälkeen ei unta tarvitse juurikaan hakea ja on helppo vaipua sikeään uneen, nähden unia kaikista niistä päivän aikana nähdyistä eläimistä, aina siihen asti että hiukan ennen kello viittä käy ovella taas koputus uuden päivän alkamisen merkiksi.

Ainakin nuo kaksi päivää jotka me Klaseriessa vietimme, olivat niin täynnä touhua, että huoneessa ei ehtinyt paljoa muuta kuin nukkumaan. Olin kai liian tohkeissani siitä, mitä kaikkea tapahtui. Vaikka määrällisesti Klaserien alueella näimmekin huomattavasti vähemmän eläimiä kuin Krugerin yleisillä teillä itse ajellessa, oli safariajelut silti ikimuistoisia. En rehellisesti osaa sanoa olivatko ne huonompia tai parempia, ne olivat vain erilaisia.

Ennen ajelua meiltä kysyttiin, mitä haluaisimme nähdä. Kun sitten matkaan lähdettiin, huomasi henkilökunnan todella tekevän kaikkensa, että näkisimme kaiken haluamamme. Ja hyvin pitkälti siinä onnistuivatkin. Kun kerroimme haluavamme nähdä sarvikuonon, sitä todellakin etsittiin. Uteliaina seurasimme, kuinka maassa olevia jälkiä tutkittiin, ympäristöä skannattiin katseella ja ajoreittejä muuteltiin havaintojen perusteella. Ja lopulta pitkältä tuntuneiden etsintöjen jälkeen sarvikuonoja myös nähtiin. Ja nähtiin kyllä paljon muutakin.Tunnit auton kyydissä hurahtivat taas ohi melkein huomaamatta, kun oli niin kiire katsella edessä näkyviä leijonia, sarvikuonoja ja norsuja. Ja silloin kun ei oltu auton kyydissä, houkutteli terassilta aukeava näkymä suoraan juomapaikalle seuraamaan herkeämättä ympäristön tapahtumia.

Jälkikäteen pohdimme useaan otteeseen, oliko tuo yksityisellä alueella vietetyt päivät parempia, kuin omatoimisesti vietetyt päivät Krugerissa. Ei tainnut kukaan osata sanoa. Omatoimisessa safarissa on viehätyksensä, mutta toisaalta taas hulppeammissa oloissa, asiansa osaavan henkilökunnan huolehtiessa että rahoille saisi vastinetta, on myös yksityinen safari varsin hyvä vaihtoehto. Eroja näissä kahdessa kuitenkin on paljon, eikä vertaaminen ole aivan suoraviivaista, mutta näistä lisää myöhemmin.